Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Lohela ottaa blogissaan kantaa Schengen-alueen passivapauteen.
– Luottamusta syö lipsuminen yhteisistä EU:n turvapaikkapolitiikkaan liittyvistä säännöistä, Lohela kirjoittaa.
“Monet maat, kuten Italia, päästävät suurimman osan alueelleen saapuvista turvapaikanhakijoista siirtymään pohjoiseen.”
– Nykyisen EU:n turvapaikkapolitiikan tukipilari on ollut käytäntö siitä, että turvapaikanhakija rekisteröidään ja hänen hakemuksensa käsitellään siinä maassa, johon hän ensimmäisenä saapuu. Järjestelmän toimivuudessa alkaa kuitenkin olla nähtävissä huolestuttavia merkkejä.
Turvapaikanhakijoita ei rekisteröidä
Lohela mainitsee ruotsalainen europarlamentaarikko Cecilia Wikströmin haastattelun, jossa tämä nosti esiin eurooppalaisen ongelman: monessa maassa turvapaikanhakijoita ei enää rekisteröidä eikä heiltä enää oteta sormenjälkiä. Wikströmin mukaan monet maat, kuten Italia, päästävät suurimman osan alueelleen saapuvista turvapaikanhakijoista siirtymään pohjoiseen.
– Wikströmin kuvailemat rikkomukset kaivavat maata koko EU:n turvapaikkajärjestelmän uskottavuuden alta. Erityisesti ne vaikuttavat Dublinin yleissopimuksen pätevyyteen EU:n turvapaikkapolitiikkaa ohjaavana ohjesääntönä. Vuonna 1990 solmittu Dublinin yleissopimus määrää nimenomaan, että turvapaikkahakemus käsitellään ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Sen mukaan turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikan hakija on ensimmäisenä tullut, lukuun ottamatta tilannetta, jossa toinen valtio on jo myöntänyt oleskeluluvan, viisumin tai kauttakulkuviisumin.
– Tieto Dublinin yleissopimuksen pätemättömyydestä asettaa myös Suomen turvapaikka- ja koko maahanmuuttopolitiikan suurennuslasin alle. Lopettaessaan turvapaikanhakijoiden rekisteröimisen ja päästäessään heitä vapaasti hakemaan turvapaikkaa pohjoisemmista jäsenmaista osa sopimuksen osapuolista on alkanut soveltaa yksipuolisesti yhteisiä sopimuksia uudella tavalla. Uudessa tilanteessa on mietittävä tarkkaan, tarvitseeko Suomi muutoksia omiin ehtoihinsa.
Suomen talous ei kestä nykyjärjestelmää
Lohela sanoo EU:n turvapaikkapolitiikan halvaantuneen rikkomusten vuoksi, ja että nykyiselle järjestelmälle tarvitaan vaihtoehto.
– Kysymys kuuluukin nyt, mikä on Suomen etujen kannalta paras vaihtoehto. Liberaalimpaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattavilla on oma selkeä vaihtoehtonsa. Euroopan komissiolle tehdyssä tutkimuksessa on taakanjakoperiaatteeksi ehdotettu jäsenmaan väkilukua, BKT:tä ja väestötiheyttä tietyin painotuksin. Tavoitteena on jakaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta syntyvää kuormitusta jäsenmaiden kesken – joko suoraan turvapaikanhakijoita siirtämällä tai taloudellisin kompensaatioin lukumäärällisesti tai suhteellisesti muita enemmän pakolaisia vastaanottaville maille. Tämä ei missään nimessä ole Suomen etu.
– Suomen talous on syöksykierteessä ja kansalaisiamme on yhä enemmän työttömänä. Erityisesti tarkasteluun tulee ottaa Schengenin sopimus, joka säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Schengen-alue, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia, on tullut nykysäännöillä tiensä päähän.
Rajatarkastukset voidaan palauttaa
Lohelan mukaan viesti siitä, että keskinäisesti sovittujen pelisääntöjen rikkomisesta ei koidu vastareaktiota, kannustaa yhä uusiin rikkomuksiin.
– Suomen edun nimissä on meidän oltava valmis palauttamaan myös Schengen-alueen sisäiset rajatarkastukset niin pitkäksi aikaa, että Dublinin yleissopimusta taas kunnioitetaan.
– Schengen-alueen vapaan liikkumisen rajoittaminen ei olisi millään tavalla vallankumouksellinen teko, sillä esimerkiksi Tanska palautti vuonna 2011 rajatarkastukset väliaikaisesti Saksan ja Ruotsin vastaisille rajoilleen, Lohela muistuttaa ja mainitsee myös terrorismin uhan puoltavan rajoituksia.
SUOMEN UUTISET