Maagisia sanoja

Lehtemme teki hiljattain jutun Erkki Valtamäestä, joka oli päässyt Seinäjoen valtuustoon perussuomalaisten listoilta ja tullut sittemmin irtisanotuksi. Valtamäen työnantaja, Sanoma-konserniin kuluva Nelosen uutiset ilmoitti yrittäjäsopimuksen irtisanomisen syyksi  jääviysongelman. Keskustapuolueen riveistä saatu aikaisempi valtuustopaikka ei ollut johtanut potkuihin.

Suomalaisen mediakentän reaktio oli mielenkiintoinen – täydellisen radiohiljaisuuden rikkoi ainoastaan Journalistiliitto, jonka julkaisemassa Journalisti-lehdessä käytiinkin tomerasti vääryyden kimppuun. Mutta sen sijaan, että lehti olisi kyseenalaistanut mediajätin vähintäänkin syrjivähköjä sopimuksenpurkuperusteita, se rakensikin juttunsa seuraavasti:

– Oma kuva, paras kuva. Perussuomalainen-lehti teki jutun [..]  Erkki Valtamäestä, jonka sopimus Nelosen aluereportterina päättyi poliitikon uran takia. Miljoonien viestintätukia saava puolue ei katsonut tarpeelliseksi palkata keikalle kuvaajaa, vaan kreditointitietojen perusteella kuvan Valtamäestä otti jutun kohde itse.

Revi tuosta sitten toimittajien välistä solidaarisuutta. Saattoi tosin olla naiivia olettaa, että suomalaisesta mediakentästä olisi näinä aikoina löytynyt rohkeutta kritisoida alan suurinta työllistäjää.

…

Yhdysvaltalainen uutistoimisto Associated Press (AP) otti äskettäin käyttöön mielenkiintoisen journalistisen tyylisäännön. Yhtiö luopuu laiton maahanmuuttaja -termin käytöstä, koska se haluaa välttää ihmisten leimaamista. Jatkossa AP:n toimittajien on hyväksyttävää käyttää termiä ”laiton maahanmuutto” tai ”henkilö, joka asuu maassa laittomasti”, mutta muodot ”laiton” tai ”paperiton” eivät enää käy päinsä. Samoin on kiellettyä kirjoittaa skitsofreenikko – hyväksytty kirjoitusasu on ”henkilö, jolla on diagnosoitu skitsofrenia”.

AP ei täsmennä, onko tarpeen välttää pelkästään negatiivisten leimojen käyttöä, vai koskeeko kielto myös neutraaleja ja positiivisia termejä. Teen rohkean päättelyn, että ainoastaan positiivisia, koska tyylisäännöstä raportoinut henkilö Paul Colford on edelleenkin titteliltään mediasuhdejohtaja. Leimattomassa maailmassa häntä pitäisi varmaankin kutsua ”henkilöksi, joka johtaa mediasuhteita”.

Onko AP:n käytäntö eettistä kestävää journalismia vai sievistelyä? Vai onko se liiketaloudellisesti perusteltua toimintaa, koska lukijoissa on runsaasti myös laittomia maahanmuuttajia? Ehkä se on näitä kaikkia. Mutta se on myös sanamagiaa.

Sanamagialla tarkoitetaan sitä, että kieltä muuttamalla yritetään vaikuttaa todellisuuden sisältöön. Korostaa tai peittää asioita sopivilla sanavalinnoilla. Poliitikot ovatkin tyypillisesti uutteria sanamagian käyttäjiä, ilmeisimpänä esimerkkinä pääministerimme Jyrki Fantastinen.

…

Sanoma-konserni ei ole nähtävästi vielä adoptoinut AP:n uutta tyylisääntöä. Ainakin HS:n helmikuinen pääkirjoitus käyttää vielä sujuvasti laittoman maahanmuuttajan leimaavaa määrettä.

Ja yhtäläinen kurjuus on vallinnut aiemminkin. Vastikään julkaistun tutkimuksen Katri Vallasteen väitöstutkimuksen perusteella HS on ollut innolla leimaamassa Eu­roo­pan unio­niin kriit­ti­ses­ti suh­tau­tu­neita henkilöitä vä­hek­sy­villä ter­meillä, ku­ten pas­sii­vi­nen, ir­ra­tio­naa­li­nen, tie­tä­mä­tön, EU-pes­si­mis­ti ja eu­ro­foo­bik­ko. Näitä termejä ei käytetty satunnaisesti. Niitä on käytetty poik­keuk­set­ta.

Sanamagiaa? Politiikan tekoako? Ei tietenkään.

Lopuksi: Sanomien päätoimittajat Mikael Pentikäinen ja Eero Hyvönen ilmoittivat Erkki Valtamäen potkujen syyksi ”poliittisen aktiivisuuden”. Jos tällainen on todellakin Sanomilla irtisanomisperuste, niin ehdotan, että yhtiö marssittaa kilometritehtaalle europolitikoivan pääkirjoitus- ja uutistoimituksensa. Oikeudellista riskiäkään ei irtisanomisista pitäisi syntyä. Ainakaan Journalistiliiton taholta.

(Teksti on julkaistu Perussuomalainen 5/2013 -lehdessä)

Matias Turkkila
Päätoimittaja (henkilö, joka toimittaa päitä)