Terveydenhuollon ulkoistuksissa suuria ongelmia – auttaisiko osuuskuntamalli?

Perussuomalaiset järjesti eduskunnan kansalaisinfossa tilaisuuden, jossa arvioitiin kaupallistuvan terveydenhuollon ongelmia ja pureuduttiin palveluosuuskuntien mahdollisuuksiin sote-palvelujen tuottamisessa.

Tilaisuuden avasi kansanedustaja Reijo Tossavainen (ps.). Asiantuntija-alustajina olivat Pellervo-Seuran toimitusjohtaja Sami Karhu, emeritusprofessori Tapani Köppä, professori Iiro Jussila ja perussuomalaisten eurovaaliehdokas, professori Mauno Vanhala. 

Tilaisuuden vidotaltiointi. Eduskunnan kansalaisinfo 22.10.2013 (55min 42 sek).

Raha ratkaisee jatkossa, jos mitään ei tehdä

Emeritusprofessori Tapani Köppä tähdensi, että jos asioiden annetaan mennä menojaan, on todennäköistä, että raha ratkaisee jatkossa yhä enemmän: Terveydenhoito kaupallistuu markkinajohtajina suuret ylikansalliset palveluketjut ja asiakkaina hyvätuloiset. Julkinen sosiaaliturva heikkenee ja hyväntekeväisyysjärjestöt huolehtivat köyhien avustamisesta. Jos kuitenkin osuustoiminnan idea ja mahdollisuudet tunnistetaan ja otetaan ihmiset mukaan, on mahdollista, että 15 vuoden jälkeen palvelutuotannon monimuotoisuus, työnjako, kokonaisvaltaisuus ja erikoispalvelut on saatu kuntoon.

Köppä hahmotteli mallia, jossa lähiyhteisöt tuottavat hoivaa ja huolenpitoa omatoimisesti läsnäolon oheistuotteena ja terveysosuuskuntien jäsentoiminta pitää lääkärin pitkään loitolla ennaltaehkäisevän terveysvalistuksen ja kuntoiluaktiviteettien ansiosta. Tarpeen vaatiessa terveyspalvelujen logistiikka tarjoaisi nopeasti avun paikan päälle tai kuljettaisi avun tarvitsijan asianmukaiseen hoitoon. Sopimuksellisuus kuntien ja kansalaistoiminnan palvelutuotannossa olisi vakiintunutta ja turvaisi kansalaistoiminnan osallisuuden ja resursoinnin. Järjestöt ja osuuskunnat toimisivat sote-palveluissa markkinajohtajina eikä kilpailunrajoituksen varjolla asetettaisi esteitä niiden laajapohjaiselle yhteistyölle palvelutuotannossa.

Osuuskuntamalli toimii, on jo käytössä

Pellervo-Seuran Karhun mukaan monet yhteiskuntarakenteen peruspalvelut, myös sote-palveluja tuottavat, toimivat jo nyt osuuskuntapohjalla. Pellervon rekisterissä on 88 sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan osuuskuntaa. Esimerkkeinä Karhu mainitsi Pohjois-Karjalan Terveys Oy:n, joka on Pohjois-Karjalan Osuuskaupan täysin omistama, yksityisiä terveyspalveluita tuottava tytäryhtiö. Toiminta alkoi 2013. Toiseksi esimerkiksi Karhu nosti Pohjola Vakuutus Oy:n omistaman Omasairaala Oy:n, joka on ortopediseen päiväkirurgiaan erikoistunut yksityissairaala.

Osuustoiminnan johtamisen professori Iiro Jussila puolestaan totesi, että osuustoiminta sopii ydinideoidensa puolesta erinomaisesti sote-palveluihin niin työntekijä- tai asiakasomisteisena mallina kuin yritysten tai muiden organisaatioiden yhteenliittyminä. Malli istuu markkinatalouteen ja puhuttelee täten niitä, jotka vierastavat julkista palvelutuotantoa. Toisaalta malliin kuuluu resurssien yhteisomistus ja demokraattinen kontrolli, jotka vierastavat puhdasta markkinaohjausta.

Perusterveydenhuollon ulkoistuksissa paljon ongelmia

Yleislääketieteen professori, ylilääkäri Mauno Vanhala kertoi, että viime aikoina lisääntyvässä määrin etenkin perusterveydenhuollossa ja päivystyksissä lääkäripalveluja on hankittu ostopalveluina ”keikkalääkärifirmoilta”. Hänen mukaansa vaikeuksia on tullut roppakaupalla. Laatu ja saatavuusongelmia on yleisesti. Lääkärin taidot, kielitaito jne. eivät ole vastannut tilattua. Sosiaalitoimessa ja perusterveydenhuollossa on Vanhalan mukaan ulkoistettu kokonaisuuksia. Vaikeuksia odotetaan hänen mukaansa siinä vaiheessa, kun kriittinen (n. 30-40 %) kynnys ylittyy.

– Markkinaa vallatessa ulkomaisten pääomasijoittajien rahoilla on varaa tehdä tappiollakin, mutta kun kilpailijat on saatu nurin, niin hinta nousee vääjäämättä. Ulkomaiset sijoittajat eivät tee hyväntekeväisyystyötä Suomessa, vaan ansaitakseen Suomen sote-palveluilla, Vanhala täsmensi.

Vanhala näkee, että perusterveydenhuolto on romuttumassa. Hänen mukaansa tuotanto vinoutuu muun muassa siksi, koska rahoituksen painopiste siirtynyt perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon. Päättäjien on helpompi karsia oman kunnan perusterveydenhuoltoa kuin kuntayhtymän erikoissairaanhoitoa. Yksityinen, etenkin keikkafirmat ja kasvanut työterveyshuolto lisäävät erikoissairaanhoidon käyttöä.

Erilaisia mahdollisuuksia vinoumien poistoon voisivat Vanhalan mukaan olla terveysaseman tuottajaosuuskuntamalli, lääkäreiden muodostama tuottajaosuuskunta, spesiaalitoiminnan osuuskuntamalli tai kuntien osaomistama lääkäriosuuskuntamalli. Lääkäreiden perustaman lääkäripalveluita tarjoava osuuskunta vastaisi keikkafirmoja, mutta sillä erolla, että työn on tarkoitus tuottaa palkka osuuskunnan jäsenille, ei voittoa yritykselle.