Tarkoitushakuisesta historian vääristelystä on tullut poliittinen ase antirasistisille ja intersektionaalisille aktivisteille. Myös yleinen ymmärrys historiasta ja sen hienojakoisuudesta on heikentymässä. Ilmiöstä huolestunut historioitsija Philip Kiszely käyttää esimerkkinä Black Lives Matter -liikkeen (BLM) leviämistä Isoon-Britanniaan, jossa kansan yhteisestä historiasta symboleineen on pyritty tekemään valikoivalla tarinankerronnalla häpeän aihe. Valikoivalla tarinankerronnalla korostetaan yksityiskohtia, jotka tukevat poliittista maailmankuvaa kaikkialla piilevästä rakenteellisesta rasismista. Vastaavasti positiiviset seikat kuten orjuudesta luopuminen ja ylipäätään historian monimutkaisuus sivuutetaan.

Historioitsija Philip Kiszely kirjoittaa brittilehti Spikedin sivuilla, miten aktivistit hyökkäävät nyt entistä aggressiivisemmin historiallisia ja aiemmin kansaa yhdistäneitä symboleja vastaan. Ilmastomielenosoittajat sotkivat hiljattain spray-maalilla Lontoossa parlamenttirakennuksen lähellä olevaa Winston Churchillin patsasta. Vasta kaksi kuukautta aikaisemmin Black Lives Matter -mielenosoittajat vandalisoivat samaa monumenttia osana laajempaa kansainvälistä historiallisten patsaiden vastaista ilkivallan aaltoa.

Churchillin töhritty patsas yksityishenkilön twiitissä. Hän kirjoittaa: ”eivätkö [töhrijät] ole tietoisia siitä, kuka Churchill oli?” Patsaan jalustaan töhrityssä viestissä Churchilliä väitetään rasistiksi.

Kyse ei ole pelkästään patsaista, vaan yleisemmästä tavasta tarkastella historiaa. Kiszely on huolissaan siitä, miten historiantuntemus on joutunut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevien aktivistien uhriksi, tarkoitushakuisen vääristelyn kohteeksi.

Historiaa lähestytään valikoiden, ja se pyritään valjastamaan voimaantumisen välineeksi. Menneisyydestä etsitään valtarakenteita ja kielteisyyttä, joista muistuttavat asiat tai symbolit voivat tuoda merkitystä nykypäivän poliittisiin kamppailuihin. Edistys liitetään yksioikoisesti altavastaajan asemaan.

Esimerkiksi brittien kansallinen historia laajassa kontekstissaan pelkistetään Kiszelyn mukaan vihamieliseksi alustaksi, jota vasten vähemmistöt voivat loistaa. Winston Churchillin kaltaiset suuret historialliset hahmot saavat enää merkityksen lähinnä silloin, kun aiheena on tarkastella etuoikeuksia ja ennakkoluuloja. Muussa tapauksessa heille ei nähdä merkittävää roolia, esimerkiksi kansallisina sankareina.

Kiszely pitää tätä historian väärinymmärtämisenä: ”Jos vallankäytöstä tulee ainut mekanismi, jonka kautta tulkitsemme historiaa, yksioikoinen jaottelu uhreihin ja sortajiin alkaa puolestaan tyrannisoida meitä.”

Hän muistuttaa, että se, mikä koetaan tänään hyväksyttäväksi, voidaan yhtä hyvin nähdä huomenna jo vihamielisenä. Esimerkiksi tähän asti harmittomina ja normaaleina pidetyt valkoihoiset Jeesus-hahmot saattavat hänen mukaansa kadota jo heti seuraavalla viikon hysteerisen raivon myötä.

Jos George Floydin kuolemasta olisi pitänyt seurata jotain, Kiszelyn mielestä yhteiskunnassa olisi pitänyt etsiä entistä enemmän yhdistäviä asioita. Sen sijaan ihmiset ovat poteroituneet ja lietsoneet hajottavia voimia. Yhteiskunnan pirstaloitumisen kauaskantoiset seuraukset on myös sivuutettu.

”Tämä kaikki johtaa kysymykseen: miten voisimme merkityksellisesti edes määritellä pronominin ”me”, joka yhdistäisi meitä kansallisvaltion kansalaisina? Niille, joita kiinnostaa löytää vastaus tähän arvoitukseen, piilee historiassamme. Joskus se oli tarina hyveistä (me luovuimme lopulta orjuudesta), mutta pienemmälle vähemmistölle historia näyttäytyy paheellisena tarinana.”

Kiszelyn mielestä on valheellista väittää, että esimerkiksi Britannian historia olisi törkeän rasistinen, ja että sitä tulisi yksiselitteisesti hävetä, ”tai että systemaattinen rasismi määrittäisi jokaista organisaatiota, instituutiota ja jokaista julkista elintä. Mutta se näyttää olevan tämän päivän lähtökohta.”

Historian vääristely on Kiszelyn mukaan johtanut myös väärään käsitykseen nykypäivän maailmasta. Tähän väärinymmärtämiseen liittyy hänen mukaansa osittain myös tahallisuutta, mikä ei missään nimessä vähennä väärinymmärtämisen vakavuutta.

Historiassa on kyse pitkäaikaisesta vähittäisestä kehityksestä, josta ei voi tehdä tyhjentävää saati rehellistä arviota laittamalla sitä yksioikoisesti nykyhetken ihanteita vasten. Historiallisten tapahtumien ja henkilöiden tarkoitushakuinen valikoiminen viimeisimpien intersektionaalisten oikeaoppisuusvaatimusten vertailukohdaksi tulisikin Kiszelyn mukaan lopettaa kiireellisesti.

Muussa tapauksessa merkityksellinen ja monipuolinen historiankerronta tultaisiin poistamaan ideologisista syistä. Vaatimukset ”loukkaavien” patsaiden poistamisesta ympäri maailmaa antavat tästä jo hälyttävää esimakua.

SUOMEN UUTISET

Tulosta

Tagit