KOLUMNI Soten valmistelun eläessä kriittisiä hetkiä vähemmälle huomiolle on jäänyt Euroopan neuvoston antama vakava varoitus, jonka mukaan sote- ja maakuntauudistus lisää korruptioriskiä.

Neuvoston korruption vastainen elin Greco toteaa, että sote-uudistuksen myötä syntyvät eturistiriidat yksityisen ja julkisen toiminnan välillä synnyttävät korruption riskiä. Erityisesti julkisen sektorin ja yksityisten sektorin välillä liikkuvat virkamiehet ja poliitikot ovat riskitekijöitä.

Suomen sosiaali- ja terveysala on miljardiluokan markkina, jota ollaan avaamassa yksityisille toimijoille. Suuret yritykset eivät kaihda keinoja kärkkyessään itselleen elintärkeää tietoa uudistuksesta. Jo nyt löytyy lukuisia esimerkkejä poliitikoista ja virkamiehistä, jotka on rekrytoitu yksityiselle puolelle suoraan soten neuvottelupöydistä. Tällöin julkisella puolella tehdyt salassapitositoumukset helposti vaarantuvat. Maakuntien aloittaessa toimintansa tämä pyöröovi-ilmiö saattaa jatkua entistä vilkkaampana yritysten ja maakuntien välillä. Rahalla ostetaan tuoretta tietoa julkisen sektorin heikkouksista ja vahvuuksista, samoin kilpailevien yritysten tarjouspyyntömenettelyihin liittyvistä liikesalaisuuksista kuten myös tietoa varsinaisten palvelujen tuottamisesta.

Oikeusministeriön alaisuudessa työskennellyt korruption vastainen työryhmä julkaisi viime vuonna raportin korruption vastaisesta strategiasta. Hallituksen pitäisi toimeenpanna strategiaa parhaillaan, mutta vaikuttaa siltä, että ainakin sote-uudistus on strategialle immuuni. Hallituksen pystyssä pysyminen riippuu pitkälti uudistuksen läpiviemisestä, joten jopa korruption riskin lisääntyminen vaikuttaa olevan hyväksyttävissä. Strategian täytäntöönpanosta tehdään väliarvio vuonna 2018 ja loppuarvio vuonna 2020. Odotan mielenkiinnolla, mitä arvioissa todetaan.

Suomea pidetään edelleen useissa listauksissa maailman vähiten korruptoituneena maana, mutta hyvä sijoitus ei kuitenkaan tee meistä immuuneja korruptiolle. Suomi on pieni maa, jossa valta keskittyy pienille piireille. Tiiviissä päätöksiä tekevässä porukassa on myös helppo kehittää sääntöjä ja toimintamalleja, jotka tekevät lähtökohtaisesti epäilyttävistä toimintatavoista sallittuja. Tämä suomalainen hyvä veli –järjestelmä auttaa ja suojelee jäseniään. Jotta saisimme enemmän ryhtiä päätöksentekoon, olisi virkamiesten ja politiikkojen karenssisäännösten kehittäminen ensiarvoisen tärkeää. Se lisäisi myös kansalaisten luottamusta poliittiseen järjestelmään.

Pirkko Ruohonen-Lerner
Euroopan parlamentin jäsen, PS/ECR