Ruotsin sosialidemokraatit ovat julkaisseet 14-kohtaisen vaaliohjelman, joka sisältää maahanmuuttokriittisiä ajatuksia. Useimmat julistuksen kohdista muistuttavat ruotsidemokraattien nykyisiä kannanottoja sekä vaalimanifestia vuodelta 2014. Asiantuntijan mukaan kyseessä on vaalitaktiikka, jonka avulla demarit pyrkivät mahdollisimman lähelle nousukiidossa olevaa puoluetta eli ruotsidemokraatteja.

Turvapaikanhakijoiden määrää pitää vähentää ja karkotusmääräyksen saaneet eivät voi käydä koulua saatikka kahmia sosiaalitukia. Siinäpä pääpiirteissään Ruotsin sosialidemokraattien uunituoreet vaalilupaukset Expressen-lehden mukaan.

Lehden tekemässä vertailussa demareiden nyt julkaistut kannanotot pakolaispolitiikkaan ja maahanmuuttoon muistuttavat kovasti ruotsidemokraattien nykyisiä ja miksei myös ikääntyneempiä vaalilupauksia. Tärkeintä demareiden mielestä on juuri nyt se, että Ruotsi ei voi enää noudattaa anteliaampaa pakolaispolitiikkaa kuin muut EU-maat.

– Puolueiden erot tulevat esiin juuri suhtautumisessa Euroopan unioniin, ruotsidemokraatit ovat siinä suhteessa olleet paljon kriittisempiä, sanoo valtiotieteilijä Jonas Hinnfors.

Demarit haluavat – kuinka ollakaan – lisätä tukea pakolaisleireille Euroopan ulkopuolella. Samoin YK:n kiintiöpakolaissysteemiä pitäisi kehittää siihen suuntaan, että vastuu pakolaisista jakautuisi tasaisemmin eri valtioiden kesken.

Pakolaispolitiikan painopisteen muuttaminen siihen suuntaan, että autetaan ihmisiä heidän kotiseuduillaan on pitkään ollut ruotsidemokraattien keskeisimpiä tavoitteita

– Ruotsidemokraatit ovat vuosia puhuneet näistä asioista ja pitäneet niitä jatkuvasti esillä. Siksi uskonkin, että äänestäjät kysyvät nyt itseltään sitä, miksi luottaisin kopioon, arvelee politiikan tutkija Jenny Mandelstam.

Maahanmuuttokriittisyydestä on tullut Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa uusi normaali, ja tämän tosiasian on tunnustanut Ylen pohjoismaiden kirjeenvaihtajakin, kuten Suomen Uutiset kirjoitti huhtikuussa. Vasta vaalien jälkeen voi arvioida, muuttuuko politiikka muuttuneen keskustelukulttuurin mukana.