Münchenin yliopiston taloustieteen professori Hans-Werner Sinnin mukaan euroalueesta pitäisi voida erota, Suomen Kuvalehti kertoo. Tämä olisi Sinnin mukaansa ainoa järkevä tapa huolehtia siitä, että erot euromaiden kilpailukyvyssä eivät kasva liian suuriksi.
Kreikan entinen valtiovarainministeri Yanis Varoufakis väitti aikanaan, että ero euroalueelta kestäisi vähintään vuoden. Sinnin mukaan euro voitaisiin korvata Kreikassa virtuaalidrakmalla viikonlopun aikana.
Nopea päätös vähentäisi myös epävarmuutta, joka markkinoilla seuraisi pitkästä poliittisesta väännöstä ja hallinnollisesta valmistelusta.
Suomen Kuvalehden poikkeuksellisen inhorealistinen juttu euroalueen ongelmista tunnustaa lähtökohdaksi sen, että yhteisvaluutta ei ole kestävä ilman kilpailukykyerojen tasaamista. Sen tekemiseksi euroalueella on vain vaikeita vaihtoehtoja.
Joko tulonsiirtounioni tai euroeroja
– Ensimmäinen vaihtoehto on, että euroalue kehitetään tulonsiirtounioniksi, joka kompensoi eteläisten maiden kilpailukyvyn puutetta. Tämä on kuitenkin kallista, Sinn sanoo.
Sinnin ekonomistinäkemykseen voisi lisätä, että tulonsiirtounionia eli käytännössä liittovaltiokehitystä vastaan puhuu myös yhä kasvava kansallismielisyys Euroopassa – eli tulonsiirtounioni ei ole poliittisestikaan kovin realistinen.
Vaihtoehtona olisi se, että etelän kilpailukyky voidaan palauttaa joko sen hintatasoa alentamalla tai pohjoisen hintatasoa kasvattamalla, mutta niitäkin olisi poliittisesti vaikeita hyväksyttää – siksi Sinn liputtaakin euroerojen puolesta.
– Exitin myötä maan uusi valuutta devalvoituisi vahvasti, mikä tekisi vientituotteet kilpailukykyisemmiksi ja houkuttelisi pääomia takaisin. Eroaminen elvyttäisi myös taloutta, sillä devalvoituminen tekisi tuontitavarat kalliimmiksi, mikä lisäisi kotimaisten tuotteiden kulutusta, Sinn sanoo Suomen Kuvalehden mukaan.
Rinnakkaisvaluutta olisi mahdollinen ilman lakimuutoksia
Grexit tai Fixit eli Kreikan tai vaikka Suomen euroero olisi Sinnin mukaan mahdollista ilman lakien muuttamista.
– Varoufakisin suunnitelma rinnakkaisesta valuuttajärjestelmästä olisi mahdollistanut Kreikan euroeron. He olisivat voineet muuntaa kaikki tilit uuteen virtuaalidrakmaan, minkä lisäksi kaikki työ-, toimitus-, vuokra- ja velkasopimukset olisi voitu muuntaa eurosta drakmaan, Sinn esittää.
Ne, joiden rahat olisivat muutoksen hetkellä pankkitilillä, pystyisivät siis edelleen maksamaan kreikkalaiset laskunsa. Sekä tilin arvo euroina että laskujen arvo euroina olisi pienentynyt saman verran. Ne, jotka osaisivat ennakoida ja nostaa ennen eroa paljon käteistä euroina voittaisivat.
Sinn ehdottaa, että kreikkalaisten omistamat eurosetelit annettaisiin kreikkalaisille lahjaksi, eikä niitä kerättäisi takaisin.
– Sen jälkeen, kun drakmat olisi painettu, Kreikassa olisi kaksi valuuttaa. Ajan kuluessa liikkeessä olevien eurojen määrä vähenisi vähitellen, koska ihmiset shoppailisivat myös muualla Euroopassa.
Pohjoinen maksaa joka tapauksessa
Sille, että Pohjois-Eurooppa joutuu yhteisvaluuttakokeilun maksumieheksi, ei kuitenkaan voine mitään.
Tällä hetkellä Italian ja Espanjan keskuspankit ovat velkaa yli 800 miljardia euroa muille euroalueen keskuspankeille samaan aikaan kun Saksan Bundesbankilla on 900 miljardin edestä saatavia, Sinn muistuttaa. Jos esimerkiksi Italia eroaisi yhteisvaluutasta, se jättäisi nämä velkansa maksamatta.
– Bundesbank menettäisi saatavansa ainakin osittain, koska liira devalvoituisi, Sinn väittää.
Sama tietysti tapahtuisi muille keskuspankeille, jotka olisi saatavia pahasti velkaantuneilta keskuspankeilta.
Sinnin mukaan Saksan veronmaksajien kannattaisi kuitenkin ennemmin hyväksyä nämä tappiot nyt kuin antaa tappioiden kasaantua suuremmiksi tulevaisuudessa.