Eurooppalainen joulunaika on perinteisesti iloisen yhteenkuuluvuuden ja rauhan juhla. Valitettavasti viime vuosina meidän kristillisen kulttuurimme ytimeen kuuluvasta juhlasta on tullut myös väkivaltaisten hyökkäysten kohde ja heikkojen päättäjien perääntymisen näyttämö. Useissa maissa on jouduttu perumaan jouluperinteitä terroriuhan vuoksi, ja samaan aikaan omia tapojamme siivotaan pois, etteivät ne vain loukkaisi toisin uskovia. Näin jouluna onkin syytä kysyä, ymmärrämmekö me, mitä olemme menettämässä, kirjoittaa kansanedustaja Sanna Antikainen.
Länsimainen kulttuuriperintö on kiistatta kristillinen, ja tämä on historiallinen fakta. Eurooppalainen sivilisaatio on rakentunut kristinuskon varaan noin 1 500 vuoden ajan. Se ei tarkoita, että kaikki olisivat olleet hurskaita tai että kirkko olisi ollut erehtymätön, vaan että yhteiskunnan perusrakenteet syntyivät kristillisessä viitekehyksessä.
Kalenterimme ja pyhäpäivämme – joulu, pääsiäinen, helluntai – rytmittivät vuosisatojen ajan vuoden kierron. Lainsäädäntö ja moraalikäsitys nojasivat kristilliseen ajatukseen jokaisen ihmisen synnynnäisestä arvosta, lähimmäisenrakkaudesta ja heikomman suojelemisesta. Koulutus ja sivistys versosivat kirkon piiristä. Ensimmäiset koulut ja yliopistot syntyivät luostareissa ja katedraalien kupeissa. Taide, musiikki ja kirjallisuus ammensivat kristillisistä teemoista. Ajatelkaamme vaikkapa Bachin passioita, Michelangelon freskoja tai katedraalien ikonografiaa. Nämä eivät ole mielipiteitä, vaan historiallisia tosiasioita.
Joulu ei tästä syystä ole vain yksi juhla muiden joukossa. Sillä on erityisasema, koska se yhdistää ainutlaatuisesti kolme ulottuvuutta, uskonnollisen merkityksen (Kristuksen syntymä), kulttuurisen merkityksen (perhejuhla, valon juhla, yhteisöllisyys vuoden pimeimpänä aikana) ja yhteiskunnallisen merkityksen (koulujen, työelämän ja julkisen elämän rytmittäjä). Siksi joulua ei voi verrata mihinkään satunnaiseen vapaapäivään. Se on länsimaisen identiteetin ydinrituaali. Kun joulua aletaan häivyttää tai vähätellä, kyse ei ole vain uskonnollisen symboliikan poistamisesta julkisesta tilasta vaan samalla katkaisemme siteitä historialliseen jatkuvuuteemme.
Usein kuulee myös väitettävän, että länsimaat ovat maallistuneita eivätkä enää kristillisiä. Tämä on kuitenkin harhaanjohtava ajatus. Maallistuminen tarkoittaa kyllä sitä, ettei valtio ole alisteinen kirkolle ja että uskonnonvapaus on laaja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kulttuuriperintömme olisi muuttunut neutraaliksi tai juurettomaksi. Länsimaiden keskeiset arvot ovat pohjimmiltaan maallistunutta kristillisyyttä. Ihmisen synnynnäinen ihmisarvo, yksilön ainutlaatuinen arvo, vallan rajoittaminen ja heikkojen suojelu kumpuavat suoraan kristillisestä ajattelusta. Nämä eivät ole kaikkialla universaalisti omaksuttuja periaatteita, vaan juuri kristillisen Euroopan tuotteita ja perintöä.
Berliinin Breitscheidplatzin joulutorin hiljentyneet kojut ja hätäajoneuvot kertoivat karua kieltään terrori-iskun jälkeen. Islamistiset terroristit ovat toistuvasti iskeneet Euroopan joulunviettoon. Vuonna 2016 Berliinin suosituilla joulumarkkinoilla tunisialainen turvapaikanhakija ohjasi varastetun kuorma-auton väkijoukkoon johtaen 12 ihmisen kuolemaan ja kymmenien loukkaantumiseen.
Vuonna 2018 Strasbourgin joulutorilla Ranskassa tapahtunut jihadistin ampumahyökkäys vaati viisi kuolonuhria ja haavoitti yhtätoista. Viime vuoden joulukuussa Saksassa Magdeburgin juhlavalaistulle torille syöksyi maasturi. Tekijä oli Saudi-Arabiasta tullut mies, ja hyökkäyksessä kuoli viisi ihmistä, heidän joukossaan vasta 9-vuotias poika, ja yli 200 loukkaantui. Nämä järkyttävät teot ovat tuoneet kuoleman keskelle joulunviettoa, jopa lasten keskelle, eivätkä ne valitettavasti ole enää yksittäistapauksia.
Pelon ilmapiiri on tänä vuonna levinnyt rajoittamatonta maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaneiden maiden joulutoreille. Moni Keski-Euroopan kaupunki on joutunut varustautumaan betoniporsailla, ajoneuvoesteillä ja raskaalla poliisivartioinnilla tai perumaan tapahtumiaan kokonaan estääkseen seuraavan iskun. Esimerkiksi Saksassa Overathin kaupunki perui tänä vuonna perinteiset joulumarkkinansa, koska kaupungilla ei ollut varaa turvata aluetta mahdollisen terrori-iskun varalta. Viranomaisten mukaan islamististen hyökkäysten vaara on koholla koko maassa.
Joulun aikaan monen keskeisen kaupungin torilla onkin viime vuosina nähty betoniporsaita ja konepistoolimiehiä glögikattiloiden sijaan. Avoin pelon ilmapiiri leikkaa ikiaikaisia jouluperinteitä keskisessä Euroopassa.
On helppo ymmärtää, miksi varotoimiin ryhdytään. Ihmishenkien suojeleminen on aina etusijalla. Mutta mikä on terrorismin tavoite? Ihmiselämien murskaaminen ja läpitunkevan pelon kylväminen siinä laajuudessa, että emme uskaltaisi enää pitää kiinni tavoistamme ja arvoistamme.
Kuten valtiovarainministeri Riikka Purra on todennut, pelon ilmapiiri kaventaa konkreettisesti jouluperinteitä, ja on vaikea keksiä mitään epäoikeudenmukaisempaa tai raivostuttavampaa kuin se, että joku, joka on saanut turvaa ja mahdollisuuksia, kylvää pelkoa niin, että meidän joulunviettoamme joudutaan rajoittamaan. Jokainen peruttu joulutori ja tyhjyyttään kumiseva aukio on kulttuurinen tappio ja merkki siitä, että olemme alkaneet nöyrtyä ja pelko on alkanut voittaa.
Uhkakuvien lisäksi länsimaista joulunviettoa nakertaa myös yli-innokas miellyttämisen halu. Olemme alkaneet itse sensuroida ja perua omia perinteitämme, ikään kuin häpeillen kristillistä kulttuuriperintöämme. Tämä trendi ei alkanut vasta eilen. Tanskassa koettiin jo vuonna 2011 kohu, kun eräät päiväkodit ja koulut peruivat joulujuhlansa kokonaan, etteivät muslimitaustaiset lapset vain pahastuisi. Nykyisin islam onkin Tanskassa toiseksi suurin uskonto.
Britanniassa puolestaan hiljattain eräs alakoulu päätti poistaa kaikki viittaukset jouluun joulujuhlanäytelmästään ”inklusiivisuuden” nimissä, koska muutamat vanhemmat olivat uskonnollisista syistä pitäneet lapsensa poissa aiemmista joulujuhlista. Koomista kyllä, kyseisessä Andoverin kaupungissa 62 prosenttia asukkaista on kristittyjä ja vain 0,6 prosenttia muslimeja, mutta silti enemmistön pitkä perinne uhrattiin pienen vähemmistön takia.
Samanlainen kehitys näkyy monin paikoin Euroopassa. Ranskassa useiden kaupunkien vasemmistojohtajat ovat viime vuosina riisuneet joulujuhlistaan kristilliset tunnukset lähes absurdilla tavalla. Esimerkiksi Nantesissa puhutaan perinteisen joulun sijaan nykyään ”talviretkestä” ja Bordeaux’ssa ”juhla-ajan kesteistä”. Saint-Denis’n kaupungissa pormestari meni toivottamaan asukkaille ”Hyvää talvea!” joulun sijasta. Kaikkialla juhlavalaistusta ja myyjäisiä on riisuttu, jotta mikään ei kuulostaisi liian kristilliseltä.
Tällainen ylireagointi menee niin pitkälle, että jopa jotkut muslimit kummastelevat sitä. Erään ranskalaisen muslimibussinkuljettajan video levisi hiljattain, kun hän raivostui kuullessaan, kuinka hänen kotikuntansa virastosta oli määrätty poistettavaksi perinteiset jouluasetelmat.
– Meidän kristityillä ystävillämme on oikeus koristella kaupungintalonsa juhlaansa varten. Seimi ei häiritse minua… poliitikot, te olette tuhoamassa Ranskan, te tapatte joulun! hän pauhasi netissä.
Länsimaisen kulttuurin vahingollisin uhka ei olekaan lopulta ulkopuolinen terrori, vaan sisäinen luovuttaminen ja nöyrtyminen. Jos omat johtajamme ja instituutiomme eivät seiso arvojemme takana, miksi tulijatkaan niitä kunnioittaisivat?
– Millainen maa sensuroi – nykykielellä canceloi – itseään, historiaansa ja perintöänsä? kysyi Riikka Purra osuvasti. Tätä kysymystä jokaisen länsimaisen poliittisen johtajan on syytä pohtia ja katsoa samalla itseään peiliin.
Entä Suomi? Suomessa emme toistaiseksi ole kokeneet vastaavia jouluterrori-iskuja kuin Keski-Euroopassa, mutta emme mekään ole immuuneja itsesensuurille. Joulua on ryhdytty meilläkin paikoin siivoamaan pois kouluista ja päiväkodeista sillä verukkeella, että ”kaikki kokisivat olonsa kotoisaksi”.
Tuore esimerkki tulee Päijät-Hämeestä. Vääksyn yhteiskoulussa joka kolmas vuosi tapana ollut joulujuhlan vietto kirkossa päätettiin tänä vuonna perua. Koulun rehtori kirjoitti oppilaille ja vanhemmille Wilma-viestissä, että tämä perinne olisi ollut hänen ”virhearvionsa” perustuen opetusviranomaisten ohjeistuksiin. Tosiasiassa mikään laki tai säädös ei ole kieltänyt kouluja osallistumasta kirkolliseen joulujuhlaan. Päinvastoin, eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi jo vuonna 2021, että koulujen juhlia saa edelleen haluttaessaan järjestää kirkoissa. Myös esimerkiksi virren veisuu saa sisältyä juhlaan, kunhan osallistuminen on vapaaehtoista. Rehtorin tulkinta oli siis ylimitoitettua varovaisuutta.
Otimmekin pastori Pekka Aittakummun kanssa asiaan kantaa ja huomautimme, kuinka väärässä rehtori on, ja muistutimme, että ”joulukirkko ei ole mikään virhe vaan osa suomalaisten kulttuuria”. Perinteisestä jouluhetkestä luopuminen ei tehnyt koulusta yhtään sen tasa-arvoisempaa, ainoastaan köyhempää kulttuuriltaan.
Suomalainen kulttuuriperintö on muun Euroopan lailla kiistatta kristillinen, ja sen ytimessä ovat joulu ja muut kirkkopyhät, jotka ovat vuosisatojen ajan tuoneet ihmiset yhteen ja luoneet jatkuvuutta sukupolvesta toiseen. Näistä perinteistä tinkiminen ei lisää yhteenkuuluvuutta. Päinvastoin, se antaa signaalin, ettei oma tapamme juhlia ole arvokas.
Tietenkin hyväksymme eri uskonnot ja taustat, se on länsimaisen demokratian kulmakivi. Mutta hyväksyntä ei tarkoita oman identiteetin hylkäämistä. On täysin eri asia sallia muiden uskonnot kuin luopua omasta kulttuuriperinnöstä. Ensimmäinen on vahvuutta. Jälkimmäinen on heikkoutta.
Tulijat eivät tule tyhjään tilaan, vaan kristilliselle kulttuuripohjalle rakennettuun länteen. Se ei ole loukkaus ketään kohtaan vaan ainoastaan realiteetti. Uudeltakin tulijalta voidaan odottaa, että hän kunnioittaa maan tapoja. Joulujuhliimme osallistuminen tai niiden näkeminen ympärillään on pieni hinta siitä hyvästä, että on saanut turvapaikan tai kodin vapaassa länsimaassa. Kenenkään ei ole pakko veisata virsiä tai rukoilla kristittyjen tavoin, mutta joulu kuuluu meidän kulttuuriimme ja sen pitääkin näkyä julkisessa elämässä.
Meidän on lopetettava perääntyminen omien arvojemme edessä, olipa painostus sitten lähtöisin radikaalien vaatimuksista, väkivallan uhasta tai liiallisesta miellyttämisen halusta. Länsimaiden kulttuuriperintö on rakennettu kristillisille arvoille, ja juuri niiden ansiosta yhteiskunnissamme vallitsevat vapaus ja välittäminen. Emme saa kääntää selkää omalle perinnöllemme. Joulun sanoma on rauha ja hyvä tahto. Paradoksaalisesti luopumalla omasta joulustamme emme saavuta rauhaa, vaan luovutamme pala palalta sitä, mikä tekee meistä meidät.
Historia opettaa, että periksi antaminen aggressiiviselle ideologialle ei tuo lopulta rauhaa, vaan rohkaisee sitä vaatimaan aina vain enemmän. Mitä enemmän kumarramme, sitä enemmän hukkaamme itseämme. Siksi on aika lakata kumartelemasta vääriin suuntiin. Meidän on puolustettava kristillistä kulttuuriperintöämme, johon kuuluu myös joulu, avoimesti ja ylpeästi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että joulutorit ja joulukirkot pidetään osana elämäämme, avoimina niille, jotka haluavat osallistua niihin. Se tarkoittaa sitä, että kouluissa uskalletaan edelleen laulaa ”Enkeli taivaan” ja käydä halukkaiden kanssa joulukirkossa.
Jos luovumme omista juuristamme, olemme jo hävinneet taistelun, jota kukaan ei ole virallisesti vielä edes julistanutkaan. Joulun peruminen terrorin pelossa tai liiallisen kulttuurisensitiivisyyden vuoksi on hiljaista kulttuurista antautumista, ja se on kehityssuunta, joka on pysäytettävä.
Jatkossa kynttilät syttykööt toreilla entistä kirkkaammin, lasten kuorot kajauttakoot ”Enkeli taivaan lausui näin” entistä kovempaa ja kirkonkellot kaikukoot kauas talviyöhön. Me emme polvistu oman kulttuurimme hautajaisiin, vaan seisomme suorina sen rinnalla, nyt ja tulevina jouluina.
Sanna Antikainen
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Perussuomalaisten kansanedustaja Jaana Strandman korostaa suomalaisen joulun kulttuurista merkitystä ja muistuttaa, että kouluilla ja päiväkodeilla on oikeus vaalia suomalaisia joulujuhlaperinteitä. Hänen mukaansa joulu on ennen kaikkea osa suomalaista kulttuuriperintöä, ei vain uskonnollinen kysymys.
Vääksyn yhteiskoulun perinteisiin on kuulunut, että koulu on viettänyt osan syyslukukauden päätösjuhlasta joka kolmas vuosi Asikkalan kirkossa. Mediatietojen mukaan rehtori oli kirjoittanut oppilaille ja näiden huoltajille Wilmassa, että "joka kolmas vuosi järjestettävä joulukirkkoperinne syyslukukauden päätösjuhlana on ollut rehtorin virhearvio ja väärä tulkinta apulaisoikeusasiamiehen ja perustuslakivaliokunnan ohjeistuksista". Perussuomalaisten kansanedustajat Pekka Aittakumpu ja Sanna Antikainen haastavat rehtorin väitteet.
Saksan viranomaiset estivät islamistien iskuja joulumarkkinoille. Viranomaiset arvioivat iskujen uhan yhä suureksi. Kaikki iskujen valmistelusta pidätetyt ovat saapuneet Saksaan laillisesti.
Joulua siivotaan Suomessa pois päiväkodeista ja alakouluista, jotta kaikki kokisivat olonsa kotoisaksi. Avoin pelon ilmapiiri taas leikkaa ikiaikaisia jouluperinteitä keskisessä Euroopassa. “Millainen maa sensuroi – nykykielellä ”canceloi” itseään, historiaansa ja perintöänsä”, kysyy perussuomalaisten puheenjohtaja.
Jokaisen käsitys joulusta on yksilöllinen, mutta silti suomalaisen joulupöydän erottaa muista välittömästi. Ylisukupolvisuus edellyttää tämäntapaisia jatkuvuuksia, ja siksi joulu on joidenkin hampaissa, kirjoittaa perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Juhani Huopainen.
Viikon suosituimmat
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra esittää, että Suomessakin otettaisiin käyttöön työvelvoite maahanmuuttajille sosiaaliturvan saamisen edellytyksenä.
Joukkoraiskaukseen 20 vuotta sitten osallistunut mies tuomittiin lopulta samasta teosta kuin muutkin, mutta mies sai teostaan kevyemmän rangaistuksen, koska onnistui piileskelemään oikeutta niin pitkään.
Suomen turvallisuuden, talouden ja huoltovarmuuden kannalta kriittisen tärkeää E16-tietä jatketaan Suomen puolelle. Uunituoreen tien rakentamiselle on nyt päätetty rahoitus, ja rakentaminen alkaa jo keväällä.
Vantaan Korsossa syttyi 17. joulukuuta kerrostalossa räjähdysmäinen tulipalo, jonka todellinen syy on paljastunut tipoittain. Kyseessä oli polttopulloisku. Rikos liittyi ilmeisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Epäilty 15-vuotias tekijä on vangittu jo kuukausi sitten.
Vasemmistolainen europarlamentaarikko Irene Montero käytti puheessaan väestönvaihto-ilmaisua. Hän toivoi, että maahanmuuttajat voisivat korvata äärioikeiston ja rasistit sekä saada Espanjassa kansalaisuuden ja äänioikeuden.
Perussuomalaisten kansanedustaja Pia Sillanpää on huvittunut SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmanin vaatimuksesta, että Orpon hallituksen pitäisi tehdä vielä 1,4 miljardin euron lisäsopeutukset tällä hallituskaudella. Sillanpään mielestä Lindtman pelkää jo nyt tulevaa pääministerin vastuuta: seuraavaa hallitusta odottavat karut 10 miljardin euron säästötalkoot.
Sisäministeri Mari Rantanen haluaa jatkaa maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä sekä kansallisesti että EU-tasolla. Rantasen mukaan Suomella ei ole syytä ylläpitää löyhempiä maahanmuuttosääntöjä kuin muillakaan Euroopan mailla. Hänen mielestään mallia voisi ottaa Tanskan linjauksista.
Venäjä pyrkii vaikuttamaan laaja-alaisesti Suomeen. Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon mukaan Suomessa ei tänä päivänä erityisemmin enää hyssytellä Venäjän vaikuttamispyrkimyksiä, mutta taustalla vaikuttaa sekin, että Venäjä ei ole onnistunut kovin hyvin.
