Suomi ei käytä turvetta ainoastaan energiantuotannossa, vaan maamme on merkittävä kuiviketurpeen toimittaja Eurooppaan. Eläinten kuiviketurve on olennainen osa hygieenistä ja terveellistä kotieläintuotantoa. Sen luonnolliset ominaisuudet, kuten hyvä imukyky ja mikrobien kasvua hillitsevä vaikutus, vähentävät tautipainetta ja siten antibioottien tarvetta. Tämä on konkreettinen keino torjua antibioottiresistenssiä, joka on yksi vakavimmista globaaleista terveysuhista.
– On ristiriitaista, että samaan aikaan kun Euroopassa puhutaan antibioottien käytön vähentämisestä, halutaan ajaa alas yksi tehokkaimmista ennaltaehkäisevistä ratkaisuista. Kuiviketurve ei ole ongelma, vaan osa ratkaisua, Sara Seppänen painottaa.
– Sama pätee kasvihuonetuotantoon. Kotimainen kasvuturve on kriittinen osa vihannesten, taimien ja koristekasvien tuotantoa. Ilman laadukasta kasvualustaa ei ole kotimaista kasvihuonetuotantoa eikä myöskään ruokahuoltovarmuutta. Korvaavat materiaalit ovat usein tuontitavaraa, kalliimpia ja ympäristövaikutuksiltaan vähintään yhtä kyseenalaisia, kun kuljetukset ja raaka-aineketjut huomioidaan.
Ruotsissa ajatellaan toisin
Hallitus on linjannut, että kotimaisen ruoantuotannon toimintaedellytyksiin ja energiahuoltovarmuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Seppäsen mielestä tämä on oikea suunta, mutta linjaus jää ontoksi, jos turve jätetään ideologisista syistä ulkopuolelle. Huoltovarmuutta vahvistetaan nimenomaan varmistamalla kotimaisten polttoaineiden ja raaka-aineiden saatavuus sekä toimitusketjujen hallinta. Turve täyttää nämä kriteerit.
– Turve on kotimainen, varastoitava ja kriisitilanteissa nopeasti käyttöön otettava energialähde. Se ei ole riippuvainen tuontipolttoaineista eikä altis geopoliittisille kiristyksille. Juuri tällaisia ominaisuuksia varmuusvarastoinnilta edellytetään. On vaikea perustella, miksi turve suljettaisiin näiden järjestelyjen ulkopuolelle.
– Keskustelu turpeen uusiutuvuudesta on käytävä avoimesti ja faktoihin perustuen. Turve uusiutuu hitaasti, mutta uusiutuu silti, toisin kuin fossiiliset polttoaineet. Kysymys ei ole mustavalkoisesta jaottelusta, vaan siitä, miten turvetta käytetään, mistä se otetaan ja miten tuotantoalueet jälkikäytetään. Hallittu, kotimainen turpeen käyttö on vastuullisempaa kuin tuontiraaka-aineiden lisääminen ja huoltovarmuuden heikentäminen, Seppänen sanoo.
– On perusteltua kysyä, miksi Suomi on valmis heikentämään omaa huoltovarmuuttaan, kun naapurimaa Ruotsi suhtautuu turpeeseen huomattavasti käytännöllisemmin. Ruotsissa turve luokitellaan uusiutuvaksi luonnonvaraksi, ja sitä hyödynnetään osana energia- ja huoltovarmuuskokonaisuutta. Ruotsissa ymmärretään, että turve uusiutuu hitaasti mutta varmasti ja että sen hallittu käyttö vahvistaa kriisinkestävyyttä.
Turve on Suomen öljy
Suomessa sen sijaan turpeesta on tehty ilmastopahis, vaikka juuri Suomella olisi parhaat edellytykset sen vastuulliseen hyödyntämiseen, valvontaan ja jälkikäyttöön. Seppänen pitää ristiriitaisena, että Ruotsin malli kelpaa EU:ssa, mutta Suomessa sama luonnonvara nähdään lähes yksinomaan ongelmana. Tämä asettaa suomalaisen alkutuotannon, energiantuotannon ja huoltovarmuuden heikompaan asemaan suhteessa naapuriinsa.
– Jos Ruotsi voi luokitella turpeen uusiutuvaksi ja käyttää sitä oman varautumisensa osana, Suomen ei pidä vapaaehtoisesti sitoa käsiään.
– Perussuomalaisten näkökulmasta kyse on realismista. Suomi ei pärjää kriiseissä ilman omia resurssejaan. Huoltovarmuus ei synny toiveajattelulla eikä Brysselissä laadituilla luokituksilla, vaan käytännön ratkaisuilla, jotka toimivat myös poikkeusoloissa.
– Turve on osa tätä kokonaisuutta energiana, eläintuotannossa ja ruoantuotannossa. Sen sivuuttaminen ei tee Suomesta vihreämpää, mutta se tekee siitä haavoittuvamman.
– Turve on meille sama kuin Norjalle öljy, Seppänen toteaa.