Hallitus pyrkii ohjelmansa mukaisesti selkeyttämään oppimisen tukea ja yhtenäistämään oppimisen tuen jatkumon esiopetuksesta toiselle asteelle. Keskeiseksi lähtökohdaksi hallitusohjelmaan kirjattiin tuen painopisteen siirtäminen varhaiseen ja oikea-aikaiseen tukemiseen. Esi- ja perusopetusta koskevat muutokset astuivat voimaan elokuun alussa.
Perusopetuslain mukaan opetuksen järjestäjän on varmistettava oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt ja järjestettävä ryhmäkohtaisia tukimuotoja osana esi- ja perusopetuksen toimintaa. Tukimuodoilla tarkoitetaan opetusryhmien muodostamista siten, että opetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa ja opettajan on mahdollista huomioida opetusryhmän tarpeet riittävän hyvin.
Luokka- tai ryhmäkohtaisia avustajia, koulunkäyntiavustajia tai koulunkäynninohjaajia hyödynnetään oppilaiden koulunkäynnin ja opetukseen osallistumisen tukena. Myös oppilaiden erilaiset tarpeet ja edellytykset huomioidaan opetuksessa sekä pedagogisissa ratkaisuissa, esimerkiksi eriyttämisessä.
Jokaisen oppijan tarpeisiin on vastattava yksilöllisesti
Opetuksen eriyttämisen avulla on huomioitava paitsi tuen tarpeet myös nopeammin etenevät tai laajempia tavoitteita opiskeluunsa tarvitsevat oppilaat, mitä kansanedustaja Sara Seppänen pitää tärkeänä periaatteena.
– Tasa-arvo ei tarkoita tasapäistämistä. Nykyisellään aivan tavalliset ja lahjakkaat oppilaat jäävät liian vähälle huomiolle, kun opettajan aika painottuu maahanmuuttajiin ja heikommin pärjääviin, Seppänen kuvailee.
– Liian yleinen väärinkäsitys on, että lahjakkaan oppijan ajatellaan selviävän ilman tukea. Liian usein lahjakas oppilas on luokassa päätynyt apuopettajan rooliin. Niilläkin, joilla oppiminen sujuu jouhevasti, on oikeus oppia koulussa uutta.
– Pahimmillaan parempien oppijoiden jättäminen yksin heijastuu oppimistuloksiin ja opiskelumotivaatioon, kun opettajan aika menee heikompien tukemiseen. Lahjakkaammatkin oppilaat tarvitsevat kykyjään vastaavaa opetusta, joka tuo heille riittävästi haasteita. Näin kasvatamme samalla tulevia huippuosaajia, Seppänen huomauttaa.
Huomio huostaanotettuihin lapsiin
Seppänen on kansanedustajan työssään myös päässyt keskustelemaan huostaanotettujen lasten kanssa heidän kokemuksistaan.
– Huostaanotetut lapset kokevat, ettei sosiaalihuollossa ole tarpeeksi tietoa tai osaamista pienten lasten kuulemiseen. Siksi päihdeongelmaiset vanhemmat saavat useita uusia mahdollisuuksia lasten huoltamisen suhteen, Seppänen kuvailee.
Vanhempien päihteidenkäyttö heijastuu lapsen elämään monin tavoin, räikeimmillään fyysisenä ja emotionaalisena kaltoinkohteluna. Vanhempien päihteidenkäyttö onkin yleisimpiä syitä lasten huostaanottoon.
Ongelmat ovat usein monisyinen vyyhti. Mielenterveysongelmia saatetaan hoitaa päihteillä. Myös lapset saattavat oppia tällaisen ahdistuksen hoitamisen mallin kotoa. Lastensuojelussa nähdään, että tehokkainta olisi entistä parempi varhaisen vaiheen neuvonta ja puuttuminen.
– Lapsen oikeuksien päivänä on tarpeellista muistuttaa, että lapsella on oikeus turvalliseen kotiin. Kun hallitus nyt uudistaa lastensuojelulainsäädäntöä, on tärkeää varmistaa lapsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutuminen myös päihdeongelmaisten vanhempien tapauksissa. Tarvitaan varhaista tukea, moniammatillista lapsiperhetyötä ja lastensuojelun avopalveluita, Seppänen linjaa.