Soini: Itse päätän – kannattajia kuuntelen

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kertoi tuoreimmassa Ulkopolitiikka- lehdessä harkitsevansa tosissaan Euroopan Unionin parlamenttivaaleihin osallistumista. Soini perusteli Perussuomalaisen toimitukselle asian julkistamista sillä, että hänen mahdollinen ehdokkuutensa on koko puolueen asia.

– Nostin asian esiin jo nyt, koska haluan, että puolueemme kenttäväki voi halutessaan ottaa ehdokkuuteen kantaa. Se on mielestäni reilua, sanoo Soini.

Nyt alkaa siis mietinnän, keskustelujen ja ehkä myös kannunvalannan aika. Soinin päätös kuullaan perussuomalaisen puoluekokouksessa:

– Aion ilmoittaa päätöksestäni perusteluineen lähteä tai olla lähtemättä Joensuun puoluekokouksen avajaispuheessani. Paini on käynnissä, ilmoittaa puheenjohtaja.

Brysselin pestin pituus olisi viisi vuotta

Soini kertoo, että jos hän lähtee EU-ehdokkaaksi ja nousee Brysselin koneeseen niin hän ei lähde pätkätöihin.

– Jos päädyn ehdokkuuteen ja minusta tulee uudelleen meppi, niin se on sitten lähtökohtaisesti viiden vuoden pesti. Nimittäin vuonna 2009 maailma oli aivan toinen kuin nyt. Silloin elämäntilanne, poliittinen tilanne ja yhteiskunnallinen tilanne olivat muuta kuin tänä päivänä. Silloin tuo aika jäi vuoteen ja kymmeneen kuukauteen. Nyt niin ei voi menetellä eli en lähde kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2015 vaaleissa, jos menen Brysseliin. Tällä kertaa tuollainen menettely näyttäisi pelleilyltä, jämäyttää Soini.

Puolueen puheenjohtaja kuinkin haluaa huolehtia omistaan, vaikka olisi Brysselissäkin.

– Olen ajatellut, että en olisi puolueen puheenjohtaja enää kymmenen vuoden kuluttua, mutta vielä joitakin vuosia haluaisin tehdä töitä siinä tehtävässä, Soini pohtii.

Perussuomalaisen toimitus tiedusteli Soinilta, mitä tapahtuisi tilanteessa jos vuoden 2015 aikana hän toimisi europarlamentaarikkona ja perussuomalaiset voittaisivat eduskuntavaalit. Voisiko hän toimia pääministerinä?

– Vaikea kysymys. Mutta eihän sekään mahdotonta ole, että pääministeri tulee eduskunnan ulkopuolelta. Tuorein esimerkki on Harri Holkeri – hän ei ollut eduskunnan jäsen kun hänet nimitettiin pääministeriksi, muistuttaa Soini.