Suurpetoyhdyshenkilöt tekevät erittäin arvokasta työtä. Ilman heidän keräämäänsä havaintotietoa meillä ei olisi luotettavaa pohjaa päätöksenteolle, Jaana Strandman korostaa.
Suomessa kirjataan vuosittain kymmeniä tuhansia suurpetohavaintoja, ja esimerkiksi vuonna 2025 havaintoja tallennettiin yli 67 000. Havaintojen kerääminen perustuu pitkälti vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden työhön, ja aineisto on keskeinen osa kanta-arvioita.
Luottamus kanta-arvioihin vahvistettava
Strandmanin mukaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arviot ovat välttämättömiä, mutta niiden ymmärrettävyyttä ja hyväksyttävyyttä on parannettava.
– Kanta-arvioiden tulee perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon, mutta samalla on kuunneltava myös paikallisia havaintoja ja kokemuksia. Luottamus syntyy avoimuudesta, Strandman sanoo.
Luke tuottaa kanta-arviot yhdistämällä havaintotietoa, DNA-näytteitä ja tutkimustietoa, ja niitä käytetään suoraan riistapolitiikan päätöksenteossa. Arvioiden mukaan esimerkiksi susikanta on viime vuosina kasvanut merkittävästi, ollen vuonna 2025 noin 430–560 yksilöä .
Kannanhoidollinen metsästys välttämätöntä
Strandman pitää kannanhoidollista suurpetometsästystä keskeisenä keinona hallita kasvaneita kantoja ja vähentää vahinkoja.
– Suurpetokannat ovat vahvistuneet, ja se näkyy arjessa yhä useammalla alueella. Hallittu metsästys on tarpeen, jotta voidaan turvata ihmisten turvallisuus ja maaseudun elinvoima.
Esimerkiksi karhukanta on ollut viime vuosina kasvussa, ja vuoden 2025 arvion mukaan Suomessa oli jopa 2 100–2 800 karhua.
Kolme askelta toimivaan suurpetopolitiikkaan
Strandman esittää kolmea keskeistä toimenpidettä: suurpetoyhdyshenkilöverkoston toiminnan turvaamista ja vahvistamista, kanta-arvioiden avoimuuden tarkkuuden parantamista sekä kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamista kestävällä tavalla.
– Suurpedot kuuluvat suomalaiseen luontoon, mutta niiden hallinnan on oltava hallittua, oikeudenmukaista ja ihmisten arjen huomioivaa, Strandman painottaa.