Jaana Strandmanin mukaan turve on keskeinen kotimainen raaka-aine ruoantuotannossa, eläinten hyvinvoinnissa, työllisyydessä ja huoltovarmuudessa. Erityisesti kuiviketurpeen merkitys siipikarjataloudelle on ratkaiseva. Se sitoo tehokkaasti kosteutta ja ammoniakkia, parantaa tuotantotilojen ilmanlaatua ja vähentää eläinten hengitystie- ja hyvinvointiriskejä. Kuiviketurpeen ansiosta suomalainen broilerituotanto on käytännössä antibioottivapaata.
– Turvetuotannon nopea alasajo toteutettiin ilman kokonaisarviota vaikutuksista. Nyt seuraukset näkyvät jo alkutuotannossa, kustannuksissa ja huoltovarmuudessa. Kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus on turvattava, jotta kotimainen ruoantuotanto ja eläinten hyvinvointi eivät vaarannu. Turpeen korvaaminen siipikarjatuotannossa on käytännössä erittäin vaikeaa, sillä se mahdollistaa myös lajityypillisen käyttäytymisen, kuten kuopimisen ja pölykylvyt, Strandman kertoo.
Huoltovarmuusnäkökulma erityisen tärkeä
Huoltovarmuuden näkökulmasta turve on Suomessa erityisen tärkeä. Lumen, jään ja pakkasen Suomessa energian saatavuus on turvallisuuskysymys. Kotimainen energiaturve on sääriippumatonta, varastoitavaa ja käytettävissä silloin, kun tarve on suurin. Se täydentää tuuli-, aurinko- ja ydinvoimaa tilanteissa, joissa vaihtoehdot ovat rajalliset. Sähkön tarpeen ennakoidaan kasvavan voimakkaasti muun muassa datakeskusten vuoksi. Häiriöt sähkön ja lämmön saatavuudessa heijastuvat välittömästi koko yhteiskuntaan.
– Turpeella on myös merkittävä työllisyys- ja vientipotentiaali. Kuiviketurvetta on viety vuosittain noin 200 000 tonnia muun muassa Alankomaihin ja Saksaan. Lisäksi turpeesta voidaan jalostaa korkeamman lisäarvon tuotteita, kuten biostimulantteja, aktiivihiiltä sekä kasvualustoja. Turpeen tutkimukseen tulee panostaa.
Turpeen alasajo oli kestämätön ratkaisu
Suomen pinta-alasta noin kolmasosa on soita, joista turvetuotannossa on vain murto-osa ja suojeltuna yli 1,2 miljoonaa hehtaaria. Turve on Suomessa uusiutuva luonnonvara, jonka vastuullinen käyttö on mahdollista tiukalla ympäristöohjauksella, nykyaikaisella teknologialla ja selkeillä jälkikäyttövaatimuksilla. Vaikutukset vesistöihin voidaan hallita huolellisella suunnittelulla ja valvonnalla.
– Huoltovarmuuden ja kriisivarautumisen näkökulmasta on kestämätöntä sulkea pois kotimainen raaka-aine, jota meillä on omasta takaa. Turve on palautettava hallitusti ja valvotusti osaksi Suomen energiaomavaraisuutta, ruoantuotantoa ja kokonaisturvallisuutta. Nyt tarvitaan realismia, kokonaisarvio ja päätöksiä, joilla vahvistetaan huoltovarmuutta kotimaisin ratkaisuin, Stranman vaatii.
