Kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen harmittelee Euroopan populististen puolueiden lisääntyneen kannatuksen eliminoineen keskustelun eurobondeista, euroalueen yhteisistä velkakirjoista. Pietikäisen näkemyksistä kirjoittaa Taloussanomat.
Pietikäinen haikailee eurokriisin toistaiseksi epävakaisimman vuoden 2012 aikaista ”järkevää keskustelua” yhteisistä velkakirjoista. Nyt euroalueen yhteisvastuuta ei kannata juuri kukaan. Päinvastoin, Kreikan euroerokin on nostettu pöydälle yhtenä vaihtoehtona kriisin taltuttamiseksi.
Euromaiden täysin tasapuoliseen kohteluun Pietikäinen ei haluaisi kuitenkaan siirtyä. Hänen mielestä euromaat tulisi jakaa jyviin ja akanoihin. Suotuisissa tuulissa seilaavat euromaat saisivat lisäksi nauttia alhaisemmista koroista, kun taas jo valmiiksi vastatuuleen luovivien euromaiden taakkaa kasvatettaisiin keinotekoisesti korkeammilla lainakoroilla.
Pietikäisen näkemyksen mukaan tämä tasaisi suhdanteita. Hän arvelee kahtiajaon kannustavan vastuullisempaan talouspolitiikkaan. Pietikäinen toteaa, että euroalueella toteutetaan jo yhteisvastuuta. Ylivelkaantuneiden jäsenmaiden rästit kipataan jo nyt taloudessa paremmin pärjäävien euromaiden syliin.
Etlan toimitusjohtaja hämillään
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä hämmästelee Pietikäisen näkemyksiä. Vihriälä ei näe yhteisvastuullisten velkakirjojen olevan mahdollisia edes poliittisesti. Yhteiset sopimukset tulisi kirjoittaa uudelleen ja hyväksyttää kaikissa jäsenmaissa. Hänen mukaansa ajatus pysähtyy viimeistään tähän.
Vihriälän mielestä Euroopassa pitäisi saattaa pankkiunioni kuntoon viimeistelyjä myöten. Pankkiunionin lisäksi euroalueella on vielä yksi suuri kipupiste. Sääntelyn vuoksi useamman euromaan omat pankit ovat paisuttaneet taseitaan jäsenmaan omilla velkakirjoilla.
Ongelmana on, että jäsenmaan talouden hiipuessa maan velkakirjojen markkina-arvo putoaa, mikä heikentää jäsenmaan pankkien vakavaraisuutta. Tämä puolestaan vahvistaa vaikeuksiin joutuneen jäsenmaan haasteita.
Toisaalta eurokriisin alkuvuosina pelättiin niin sanottua dominoefektiä. Tuolloin esimerkiksi ranskalaisten ja saksalaisten pankkien taseissa oli rutkasti Kreikan liikkeellelaskemia ja takaamia velkakirjoja. Kreikan maksukyvyttömyysuhka horjutti siten toisen jäsenmaan pankkien vakavaraisuutta. Tällä hetkellä markkinoilla olevat Kreikan velkasitoumukset ovat likimain yksinomaan kreikkalaispankkien taseissa, eikä ”tartuntavaaraa” enää ole.