Politiikka on erikoista. Välillä se on kuin tyvenessä meloisi, joskus se on kuin äyskäröisi myrskyävällä merellä.

Perussuomalaisten taival on ollut enimmäkseen vastatuuleen luovimista.

Viime eduskuntavaalit olivat monelle ”järkytys”. Se johtui perimmiltään siitä, että ei oltu kuunneltu ja ymmärretty Suomen kansan ”syvien rivien” tahtoa ja tarpeita. He puolustautuivat äänestämällä perussuomalaisia.

Perussuomalaiset julistettiin lähes lainsuojattomiksi. Mielestäni solvaava suhtautuminen kärjistyi ”suvaitsevan ja sivistyneen” Jörn Donnerin sanoissa. Hän totesi, että ”perussuomalaisille pitäisi opettaa lusikan ja haarukan käyttöä”. Ilmeisesti sitä ennen ei olisi asiaa herraskaisiin salonkeihin.

On totta, että perussuomalaisiin tulvi poikkeuksellisen paljon väkeä joka suunnalta ja lähinnä muista puolueista. Tulijat olivat keskenään kovinkin erilaisia. Nyt perussuomalaiset on suurista puolueista kaikkein yhtenäisin. Toki joukossa on hioutumattomiakin kiviä, jotka sitten median ja kilpailevien puolueiden toimesta nostetaan ikäänkuin kuvaamaan puoluetta.

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Sen liki puoli miljoonaa puolueen kannattajaa ymmärtävät. Ja se on tärkeintä.

Myrskyävällä merellä on päästävä eteenpäin. Satoi tai paistoi.

Tärkeintä on puolustaa Suomea ja suomalaisia. Ketään unohtamatta, ketään ylenkatsomatta.

REIJO TOSSAVAINEN