Venäjä toimii nyt kuin norsu posliinikaupassa. Se särkee ja rikkoo palasiksi hauraan kokonaisuuden, jonka käyttökelpoiseksi kokoaminen tulee olemaan vuosikymmenien työ. Venäjä tekee itselleen karhunpalveluksen.

Viimeistään nyt maailma ymmärtää mihin Venäjä politiikallaan pyrkii. Varsinkin naapurimaissa osataan jatkossa suhtautua Venäjään varauksella. Kantapään kautta saatu opetus muistetaan parhaiten.

Venäjä saa heittää jäähyväiset haaveilleen EU:n tapaisesta Euraasian liitosta. Kukaan ei luota enää Venäjään. Venäjästä tulee jonkinlainen hylkiö.

Maailma ei voi olla puuttumatta Ukrainan tilanteeseen. Mutta miten, sitä olen tässä pohtinut.

Arvelen, että todennäköisin vaihtoehto on kaiken tasoinen painostus. Venäjä suljetaan kansainvälisen yhteistyön puolelle poliittisesti ja taloudellisesti. Venäjästä tulee uusi Kuuba.

Se voi olla Venäjän vallanpitäjien kannalta tuhoisaa. Jos maan öljy- ja kaasutulot romahtavat, romahtaa myös valtion talous. Se tietää edelleen sitä, että riski kansan kaduille lähtemiseen kasvaa. Ja sitä vallanpitäjät pelkäävät enemmän kuin naapurimaiden aseita.

Neuvottelut, talouspakotteet vai sota?

Tällä hetkellä käydään kuumeisesti eri tasoilla ja eri tahoilla neuvotteluja Krimin tilanteen selvittämiseksi. Näyttää kuitenkin siltä, että Venäjää hallitsevalla eliitillä on nyt sotakiihko päällä. Viime tiedot kertovat, että Venäjä on aloittanut raskaan sotakaluston siirron Krimin niemimaalle.

Kriisin ratkaisuksi on tarjolla tasan kolme vaihtoehtoa: neuvottelut, talouspakotteet tai sota.

Tällä hetkellä olen melko epäileväinen pelkkien neuvottelujen ja varoitusten tehoamiseen. Venäläisten näkökulmasta se on vain vastapuolen heikkouden osoitus.

Seuraavana askeleena ovat talouspakotteet. Uskon niiden tehoamiseen, sillä Venäjän eliitin on pidettävä kansa jotenkin tyytyväisenä. Tähän saakka valtavista öljy- ja kaasutuloista on riittänyt osa myös kansan hyväksi. Kaikki ei ole mennyt valtaeliitin taskuihin.

Jos nyt maailma kieltäytyy kauppasuhteista Venäjän kanssa, se johtaa Venäjän talouden romahtamiseen. Se taas tietää ennen pitkää myös sitä, että kansa rohkenee lähteä kaduille vaatimaan muutosta maan politiikkaan.

Kolmas vaihtoehto on sota. Se on niin huono vaihtoehto, että sitä en tohdi edes julkisesti pohtia. Kannatan siis Venäjän taloudellista ja poliittista saartoa. Siis vain siinä tilanteessa, että neuvottelut eivät tuota tulosta.

Reijo Tossavainen
kansanedustaja (ps.)