Digilaitteiden käyttö ei paranna oppimistuloksia, vaan saattaa jopa huonontaa niitä varsinkin matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa. Uuden opetussuunnitelman mukainen ilmiöoppiminen tai avoimet luokat sopivat vain harvoille oppilaille.
Tämä käy ilmi torstaina Helsingin yliopistossa tarkastetusta Aino Saarisen väitöskirjasta.
Saarisen tutkimus on herättänyt kasvatustieteilijöiden valtavirrassa närää, eikä kiista koske pelkästään menetelmiä tai dataa. Saarinen tuli tuloksillaan sohaisseeksi muurahaispesää kyseenalaistamalla joitakin totuuden asemaan nostettuja ideologioita.
Tutkijat ovat tosin esittäneet jo paljon ennen Saaristakin näyttöä digilaitteitten haitoista perusopetuksessa, mutta nämä tutkimukset on Suomessa yleensä jätetty huomiotta. Onhan esimerkiksi Helsingin kaupunki käyttänyt lähes 40 miljoonaa euroa koulujen digivarustukseen kolmen vuoden aikana eli 2016-2019.
Saarisen väitöskirjan tulokset varhaiskasvatuksesta ja toinen toistaan seuraavista koulu-uudistuksista kuulostavat poliittisesti epäkorrekteilta. Hän toteaa muun muassa, että yksittäisen lapsen itseohjautuvuus riippuu pitkälti geneettisistä tekijöistä ja aivojen fysiologiasta. Jos siis opettaja ei saa tunnillaan kaikkia innostumaan, vika ei välttämättä ole väärissä tai ”aikansa eläneissä” työtavoissa, vaan luokissa, joissa on kyvyiltään ja temperamentiltaan hyvin erilaisia lapsia.
Saarisen tulokset lienevät helpottavaa kuultavaa niille monille opettajille ja koululaisten vanhemmille, jotka ovat epäilleet vaihtuvien projektien, ryhmätöiden tai oppilaiden itsearvioinnin mielekkyyttä. Epäilijät kun on yleensä leimattu vanhanaikaisiksi.
”Paljon puhutaan myös siitä, että lapsia pitäisi motivoida oppimaan. Soisin muistettavan, että asia on myös toisinpäin: oppiminen tuo motivaation”, sanoo Saarinen.
Suomalaisen peruskoulun opetusmenetelmistä, digiloikasta ja avoimista luokista on mietitty jopa vientituotetta. Saarinen toppuuttelee, koska esimerkiksi Etelä-Koreassa ja Kaliforniassa Suomen mallin mukaan tehdyistä opetuskokeiluista ollaan jo luopumassa. ”Itseohjautuvat oppimistavat saattavat sopia aikuiselle tai sellaiselle opiskelijalle, jolla perusasiat ovat jo hallussa”, pohtii Saarinen.
Saarinen on triplatohtori. Hänen tuorein, kolmas väitöksensä kuuluu kasvatustieteen alaan. Aiemmin hän on väitellyt lääketieteestä ja psykologiasta.
Koronarajoitusten vuoksi vastaväittäjä esitti kysymyksensä etäyhteydellä, jossa olisi ollut toivomisen varaa. Paikan päälle päästettiin vain kourallinen yleisöä, mutta yliopiston lähetystä seurasi reaaliajassa lähes neljäsataa ihmistä.
Mai Allo