Turkkila: Kriisistä kriisiin

Vuosi 2009. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama telakkatyöllisyystyöryhmä istuu pohtimassa teollisuushaaransa surkeaa tilaa.

Uusien alustilausten määrä on globaalin rahoitus- ja talouskriisin takia romahtanut. Euroopan meriteollisuuden tilanne on erittäin vaikea. Kansainvälisen kriisin seurauksena maahan ei ole saatu yhtään uutta risteilijä- tai autolauttatilausta. STX Finlandin emoyhtiö ilmoittaa, ettei se tue tytäryhtiötään. Normaalin, markkinaehtoisen kysynnän ennustettaan palautuvan kahden-kolmen vuoden päästä.  Sen sijaan Itä-Aasian maat, Kiina etunenässä, napsivat risteilijätilauksia. Mutta näiden saamat tilaukset eivät putoile taivaista, Kiina kamppailee aktiivisesti paikasta maailman johtavana laivanrakennusmaana. Panostukset ovat sen mukaisia. Kahdelle valtion omistamalle telakkakonsortiolle on myönnetty 30 miljardia dollaria lainaa ja takuita. Etelä-Korea on myöntänyt telakkateollisuudelle ja varustamoille 20 miljardin dollarin laina- ja takauspaketin.

Loppuvuosi 2012. Toimiala on vihdoinkin osoittamassa elpymisen merkkejä. Aivan kuten telakkatyöllisyystyöryhmä ennusti. Pitkästä suhdannetaantumasta kärsineellä STX Finlandilla on viimeinkin mahdollisuus suurhankkeeseen. Mutta se saa maamme hallituksen ministerityöryhmältä erittäin karvaan joululahjan. Hanke kariutuu.

Seuraa viikkotolkulla selityksiä. Asiasta päättäneet tahot vetoavat virkamiespäätöksiin, EU-lainsäädäntöön ja yleiseen kyvyttömyyteen: ”Emme voi lähteä pelastamaan..”, ”tilausta ei lopulta saatu..”, ”olimme valmiit tekemään kaikkemme..” Lisäksi vedotaan siihen, ettei tukia voitu myöntää kriisiyhtiölle.

Mutta oliko STX Finland kriisiyhtiö vai ei? Nyt se ainakin on.

Valtion ei toki tule tukea kannattamatonta yritystä. Mutta jos miltä tahansa yritykseltä evätään toimintamahdollisuudet, se muuttuu kannattamattomaksi. STX Finland saattaa olla kriisiyhtiö. Tai sitten se on omalla kriisiytyneellä toimialallaan normaali yhtiö, joka on joutunut toimimaan protektionististen kilpailijamaiden äärimmäisen kovaa peliä pelaavien yhtiöiden kanssa.

Talousvaliokunnan puheenjohtaja Mauri Pekkarinen (kesk)  totesi  tiedotustilaisuudessa, että Ranskan valtio oli avainasemassa. Se laittoi omistamalleen telakalle rahaa. Tämä on melkoisessa ristiriidassa Ranskan STX:n toimitusjohtaja Laurent Castaingin kommentin kanssa. Tämä totesi AFP:n uutisen mukaan, että Ranskan valtion tuki oli kaupan varmistamisen kannalta elintärkeää, mutta valtio ei ollut myöntänyt suoraa taloudellista tukea hankkeelle.

Siinäpä se. Kauppa, jonka ehtona oli valtion tuki, hoitui ilman valtion tukea. Uskoo ken haluaa. Maailmasta, jossa kaikki maat Suomea lukuun ottamatta pelaavat omaan pussiinsa, löytyy kyllä keinoja niinkin yksinkertaisten asioiden kuin EU-kilpailusäädösten kiertämiseen. Meidän osaksemme jää nöyrä kirjelmöinti kilpailuviranomaisille ja ihmetys siitä, miksi muut voivat voittaa rikkomalla itse tekemiään sääntöjä.

Ranska voitti. Suomi hävisi. Eikä vain tätä peliä, vaan hyvällä todennäköisyydellä kaikki tulevatkin pelit. Entinen kokoomuksen kansanedustaja, telakkajohtaja Martin Saarikangas kertoo olevansa todella pettynyt hallituksen ja ministeri Jan Vapaavuoren toimintaan ja sanoo, että tämä saattaa mennä historiaan miehenä, joka tappoi suomalaisen telakkateollisuuden.

Siinäpä meriitti. Surkeinkin kapteeni pystyy yleensä töpeksimään meren pohjaan vain yhden laivan – omansa. Harvalla riittää luovuutta upottaa laivoja, joita ei ole vielä edes rakennettu.

(Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 1/2013-lehdessä)

Matias Turkkila
Päätoimittaja