Euroopan parlamentin liberaaliryhmä ALDE:n puheenjohtaja Guy Verhofstadt hoputtaa EU-parlamenttia laukaisemaan Lissabonin sopimuksen artikla 7:n, jolloin Eurooppa-neuvosto voisi riisua EU:m toisinajattelijavaltioilta äänioikeuden. Verhofstadtin mielestä Unkari ja Puola ovat toimineet EU:n arvojen vastaisesti ja polkeneet kansalaistensa perusoikeuksia. Hän kirjoitti näkemyksistään Project Syndicate -mielipidesivustolla.

Verhofstadtin mukaan Euroopan uskottavuus on joutunut vaakalaudalle, koska joillain sen johtajilla on epämääräinen suhtautuminen Turkin, Venäjän ja Yhdysvaltojen johtajiin. Hän kirjoittaa, että eurooppalaisten tulisi olla muutakin kuin yhteismarkkinoiden jäseniä. EU-maiden tulisi ylistää sellaisia arvoja, joiden avulla Euroopasta on kaadettu muun muassa diktaattoreita. Unkarilla ja Puolalla ei ole asiaa tällaiseen arvopohjaiseen EU:hun.

Verhofstadtia kismittää EU-tukirahojen vuotavan eurokriittisten kassaan. Hän muistuttaa, että EU:iin liittyessä Unkari ja Puola ovat täyttäneet vaaditut demokraattiset kriteerit. Hän valittelee, ettei EU:lla ole toimivia mekanismeja vahtia jäsenmaiden demokratian tilaa.

TOIMITTAJAN KOMMENTTI

Verhofstadtin närkästyksen ymmärtää. Hän näkisi mielellään toimimattomaksi osoittautuneen yhteisvaluutan menestyvän. Hän toivoisi EU:lle keskushallintoa ja täyttä EU-liittovaltiota. Hän jyvittäisi Eurooppaan tulleet turvapaikanhakijat pitkin Eurooppaa unohtaen, että EU:n yksi perusarvoista on ihmisten vapaa liikkuminen.

Sen sijaan Verhofstadt ei tunnu ymmärtävän sitä, etteivät eurooppalaiset ”huvin ja urheilun” tai jännityksen vuoksi äänestä veneenkeikuttajia maiden johtoon. Eurokriittisyyden nousu on pikemminkin oire. Oireet johtuvat pitkälti eurokriisistä ja sen tuomasta elintason laskusta ja työttömyydestä. Eri eurooppalaiset maat suhtautuivat turvapaikanhakijoiden ensiaaltoon vaihtelevasti, mutta nyt penseä suhtautuminen on levinnyt.

Liberaaliryhmän veturina Verhofstadtin tulisi ymmärtää, että huonosti hoidettu eurokriisi, liittovaltion salamyhkäinen rakentelu ja huonosti vartioidut EU-rajat johtavat tyytymättömyyteen ja EU-kansalaisilla on tällöin täysi vapaus vaihtaa päättäjät. Liberaaliuteen kuuluu olennaisena osana se, ettei kaikkien tarvitse ole samaa mieltä EU:sta kuin mitä Verhofstadt on.

Verhofstadtin halu tehdä Unkarista ja Puolasta varoittavia esimerkkejä on omiaan nakertamaan hänen itsensä ihannoimia EU-arvoja. Viestihän on: jos ette toimi kuten haluamme, saatte kepistä. Ihanan suvaitsevaista.

HENRI ALAKYLÄ

whitepixel