Vain joka neljäs äänestäjä pitää itseään vasemmistolaisena. Silti puolueet profiloituvat yhä tänäkin päivänä vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella. Tämä selvisi oikeusministeriön tuoreesta Demokratiaindikaattorit 2015 –raportista, joka tutkii kevään eduskuntavaalien tuloksia kyselytutkimuksen avulla.
Vasemmistoliitto on ainoa eduskuntapuolue, jonka kannattajat sijoittavat itsensä selkeästi vasemmistoon. SDP:n ja vihreiden äänestäjät ovat hieman vasemmalle kallellaan.
Keskusta, RKP, kristillisdemokraatit ja erityisesti kokoomus sijoittuvat omien kannattajiensa arvioiden nojalla selkeästi oikealle. Perussuomalaiset sijoittuivat vuoden 2011 vaalitutkimuksessa aivan keskelle vasemmisto-oikeisto-ulottuvuutta, mutta viime kevään vaaleissa puolueen kannattajat sijoittivat puolueen pykälän verran oikealle päin.
Tämä on kolmas kansainvälisen mallin mukainen vaalitutkimus, jonka oikeusministeriö on tehnyt yhteistyössä Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa. Tutkimusmenetelmä vastaa muissa maissa tehtyjä tutkimuksia, joita Ruotsissa ja Norjassa on tehty jo 1950-luvulta ja Yhdysvalloissa vuodesta 1948 saakka.
Yhtenäinen hallituspohja, perusasenteet pysyvät
Ideologisesti keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostama hallitus on yhtenäisempi kuin viime vaalikauden hallitukset, kun sitä mitataan oikeisto-vasemmisto-ulottuvuudella. Viime kaudella hallituspohjan hajanaisuus vaikeutti hallituksen päätöksentekoa. Haittaisiko nyt sitten hallituspohjan yhtenäisyys päätösten syntymistä, tutkija Sami Borg Tampereen yliopistosta aprikoi tiedotustilaisuudessa torstaina.
2010-luku toi Suomen politiikkaan reipasta myrskyä. Borgin mielestä oli kiinnostavaa tutkia, miten se heijastuu kansalaisten poliittisiin asenteisiin ja osallisuuteen.
– Näköjään yllättävän vähän! Se on kiinnostava asia ja uutinen siinä missä muutoskin, Borg totesi.
Äänestysprosentti on pysynyt nykyisellä tasollaan, lähellä 70 prosenttia jo vuoden 1991 lamavaaleista alkaen. Sitä ennen taso oli korkeampi, mutta lasku on pysähtynyt.
– Se on yllättävää. Taso on pysynyt suunnilleen samana ja muutokset ovat olleet pieniä, Borg korostaa.
Kansa luottaa järjestelmään, mutta ei päättäjiin
Kansainvälisesti suomalaiset erottuvat niin hyvässä kuin pahassa: suomalaisten äänestysprosentti on kansainvälisesti melko matala. Kansalaiset kokevat huomattavan usein, etteivät he pysty vaikuttamaan päätöksiin tai eivät ymmärrä päätöksien tekoa. Muissa Pohjoismaissa kansalaiset kokevat tietävänsä politiikasta enemmän.
Mutta toisaalta suomalaiset tietävät ja ymmärtävät politiikasta kuitenkin aika paljon. Ja ennen muuta suomalaiset luottavat poliittisiin instituutioihin, joissa päätöksiä tehdään, kuten myös poliisiin, virkakuntaan ja myös tutkimuslaitoksiin, tutkijat korostivat. Politiikan oikeutus on siis kunnossa – paitsi että poliitikkoihin itseensä kansa ei luota.
Erot kasvavat
Tutkimuksesta käy ilmi, että osallisuus ja osallistuminen jakaantuvat entistä enemmän eri ryhmiin eri puolilla maata sekä eri koulutus- ja ikäryhmissä. Erot ovat laajenemassa osallistumiskuiluiksi.
Eduskuntavaalien äänestysprosentit ovat laskeneet varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Itä-Suomen vaalipiiriuudistus ei auttanut asiaa. Helsingissä ja Uudellamaalla äänestysaktiivisuus päinvastoin jopa kasvoi viisi prosenttiyksikköä 2000-luvulla eduskuntavaaleissa, Borg kertoi.
Netti on tärkeä
Internet ja etenkin vaalikoneet ovat nousseet tärkeäksi tekijäksi eduskuntavaaleissa varsinkin nuorten, alle 34-vuotiaiden keskuudessa. Yli 40 prosenttia nuorista äänestäjistä käyttää vaalikoneita eduskuntavaaleissa paljon.
Ehdokkaiden vastaukset vaikuttavat paljon vain yhdeksään prosenttiin eläkeläisistä, mutta 54 prosenttiin alle 30-vuotiaista.
Borg sanoo uskoneensa, että vaalikoneet johtaisivat yksilökeskeisyyden kasvuun ehdokkaiden valinnassa.
– Kuitenkin ne näyttävät vahvistavan nuorilla puoluekeskeistä ehdokasvalintaa. Antavatko ehdokkaiden vastaukset sitten eväitä puolueen valintaan asiapohjalta? Vaalikoneita ei ole syytä vähätellä, Borg korostaa.
Pääministerivaalit ohjaavat äänestäjää
Borg pohti, kuinka viime aikojen vaalikulttuuri ja siitä seuraava journalismi voivat vaikuttaa vaalien tuloksiin. Nykyään käydään pääministerivaaleja, jolloin media ja äänestäjät pohtivat, millä ehdokkailla on mahdollisuuksia päästä pääministeriksi ja millä asialistalla muut puolueet suostuvat tulemaan hallitukseen mukaan – ja mitkä ajankohtaiset asiat siihen vaikuttavat.
– Vuoden 2011 vaaleissa puhuttiin Portugalin paketista ja se suosi perussuomalaisia, Borg totesi.
Politiikka kiinnostaa, muttei kaikkia
Politiikan kiinnostuneisuus on jopa lisääntynyt: kahta kolmasosaa politiikka kiinnostaa ainakin jonkin verran, kun vuonna 2003 politiikka kiinnosti vain joka toista. Kiinnostus oli huipussaan vuonna 2011.
Alle 34-vuotiaista vain puolet on kiinnostunut politiikasta. Yksi kuudesosa heistä, joilla ei ole koulutusta, ei ole kiinnostunut lainkaan politiikasta. Alimmassakin koulutusryhmässäkin kuitenkin puolet on kiinnostuneita, yliopistokoulutetuista peräti yhdeksän kymmenestä.
Puolueen kokee läheiseksi vain puolet kansasta, yli 55-vuotiaista useampi, yliopistokoulutetuista yli 60 prosenttia. Puolue valitaan kuitenkin myöhemmin kuin ennen: noin puolet valitsee puolueensa alle kaksi kuukautta ennen vaaleja, kun vuoden 1966 kapinavaaleissakin näin teki paljon harvempi.
Borg piti merkittävänä, että puolella kansasta puoluekanta on jatkuvasti vakaa.
Kolme viidesosaa piti politiikkaa vaikeana ymmärtää. Tilanne on parantunut, kun vuonna 2003 tätä mieltä oli neljä viidesosaa vastaajista.
– Kansalaisryhmien välillä on eroja. Miehet kokevat ymmärtävänsä politiikkaa paremmin. Ikäryhmien välillä ei ole suurta eroa, tutkija Elinä Kestilä-Kekkonen kertoo.
Noin 20 prosenttia heistä joilla ei ole koulutusta, eivät usko vaikutusmahdollisuuksiinsa.
Poliittisiin instituutioihin luottamisessa Suomi on neljännellä sijalla Tanskan, Norjan ja Sveitsin jälkeen. Neljä viidesosaa luottaa demokratiaan poliittisena järjestelmänä. Nuorimmista ja ammattikoulutuksen saaneista 9-10 prosenttia ei osaa sanoa, onko demokratia paras hallitusmuoto.
– Mutta se voi liittyä siihen, miten he ymmärtävät demokratian, Kestilä-Kekkonen miettii.
– EU:hun ja poliitikkoihin ei luoteta. EU mielletään kaukaiseksi, Kestilä-Kekkonen arvioi.
Perussuomalaiset duunareiden puolue
Työntekijät muodostivat peräti 44 prosenttia perussuomalaisten äänestäjistä vuoden 2015 vaaleissa. Myös SDP nojasi tutkimuksen mukaan työntekijöihin, mutta vasemmistoliitossa heidän osuutensa on romahtanut.
Vuoden 2003 vaaleissa työntekijät muodostivat vasemmistoliiton ydinjoukon, kun viime vaaleissa heitä oli vasemmistoliiton äänestäjistä saman verran kuin puolueen osuus oli vaaleissa.
Vihreitä ja kokoomusta äänestävät ylimmät toimihenkilöt ja johtajat. Kokoomuksessa työntekijöitä oli vain viisi ja vihreissä seitsemän prosenttia. Myös RKP:tä äänestää johtava väestö, vaikka se on ruotsinkielisten yleispuolue.
Koulutus nousee, vasemmisto kutistuu
Viime vuosikymmeninä on koulutustaso noussut samaan aikaan, kun vasemmiston kannatus on laskenut. Liittyvätkö nämä ilmiöt toisiinsa? Kyllä ja ei.
Kokoomus ja vihreät ovat kasvaneet ja heihin on liittynyt yliopistokoulutuksen saanutta väkeä, vihreisiin peräti 40 prosenttia. Keskustaan ei koulutus vaikuta paljon. Perussuomalaisissa sen sijaan yliopistoväkeä on vähemmän. Puolue sijoittuu kuitenkin hieman keskustan oikealle puolelle, vaikka työväen arvotkin ovat tärkeitä.
Tutkija Jussi Westinen löytää selityksen perussuomalaisten kulttuuriarvoista, jotka vaikuttavat poliittiseen sijoittumiseen. Vaikka henkilö olisi työntekijä, hänen arvomaailmaansa voivat vaikuttaa esimerkiksi isänmaahan liittyvät tunteet ja kulttuurikonservatismi.
Mielenkiintoinen erikoisuus on vasemmistoliitto, johon on viime vuosina liittynyt koulutettuja kaupunkilaisia naisia, kun se oli aiemmin vanhojen työläismiesten puolue. Vielä vuonna 2003 miehet olivat enemmistössä. Riittääkö naisia kuitenkaan korvaamaan poistuvaa miesväestöä?
– Se voi olla haastavaa, Westinen toteaa.
Politiikan vastapareina ovat EU-kysymyksissä perussuomalaiset ja kokoomus, aluepolitiikassa keskusta ja perussuomalaiset yhdessä kokoomusta ja vihreitä vastaan. Sukupuolineutraalissa avioliitossa vastakkain ovat vihreät ja perussuomalaiset.
Veli-Pekka Leskelä