Vasemmistoliiton puoluekokous hyväksyi viikonvaihteessa “punavihreä tulevaisuus” julistuksen. Sen luettuani jouduin nipistämään itseäni. Sitten ymmärsin, että “punavihreä tulevaisuus” on tämän päivän arjen todellisuudesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista yhtä kaukana kuin kuu on maasta.
Ensinnäkin yhdeksän sivun mittaisessa tekstissä ei puhuta lainkaan työväestöstä ja ay-liikkeestä. On siis täysin perusteltua väittää, että vasemmistoliitto siirsi perinteisen kannattajakuntansa vitriinin puolelle.
Tekstissä todetaan myös, että “meillä ei ole varaa rahoittaa finanssikeinottelua, pankkien tukipaketteja, sotia ja ympäristöä tuhoavaa tuotantoa”. Samaa puhuttiin myös vaalien alla, mutta käytännön toimet ovat olleet päinvastaisia. Äänestäjien kuluttajasuojasta ei ole tietoakaan.
Yhden virkkeen verran teksti on kuin kumpujen yöstä: “Maa, vesi ja ilma ovat jokaisen maapallolle syntyvän ihmisen yhteisomaisuutta, eivät yksityisen voitontavoittelun väline.” Tarkoittaako tämä selkokielellä, että maaomaisuus on sosialisoitava?
Maassamme on nyt kaksi viherpuoluetta. Vihreät on markkinataloushenkisempi ja käytännössä kokoomuksen puisto-osasto. Vasemmistoliiton nykylinjaus sisältää lähinnä utopistisia haavekuvia. Jatkossa vasurit ovat lähinnä demareiden puisto-osasto.
Vihreät ovat siis jakaantuneet kahteen puolueeseen. Siksi kummastakaan ei kasva kannatukseltaan suurta puoluetta.