Vapun tienoilla Twitterissä nähtiin erikoinen mittelö, kun Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski julkesi yrittää puhua järkeä jälkikolonialismista kohkaavalle Veronika Honkasalolle (vas.).
Tutkijatohtori, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Veronika Honkasalo aloitti väännön syyllistämällä Suomea kolonialismin taakasta.
– Kolonialismi on osa Pohjoismaiden historiaa ja nykypäivää, myös Suomi on hyötynyt riistosta ja hyväksikäytöstä ja rakentanut sitä kautta identiteettiään ja sisäistä etnistä hierarkiaansa. Nyt kun näitä valtarakenteita halutaan purkaa, reaktio etuoikeutetuissa on voimakas, Honkasalo kirjoitti.
Asiayhteydestä jäi epäselväksi, mihin Honkasalo viittasi ”etuoikeutettujen voimakkaalla reaktiolla”.
Twiittiin vastasi Saska Saarikoski, joka yritti hieman yllättäen puhua tutkijatohtorille järkeä.
– Yhtä hyvin voidaan sanoa, että suomalaiset ovat olleet kolonialismin uhreja. Meille on pakotettu uskonto ja kulttuuri. Meitä on pakotettu suurvaltojen sotiin. Meitä on jopa viety orjiksi. Miksi samastua kolonialisteihin, kysyi Saarikoski.
Toinenkin twiittaaja, Yrjö Lipasti, vastasi Honkasalolle lähes samoin sanoin. Tuntemattomamman twiittaajan kohdalla tutkijatohtori pääsi pälkähästä sulkemalla Lipastin suun bannaamalla, mutta kuuluisalle toimittajalle Honkasalo ei kehdannut laittaa estoa, joten hän päätti vastata Saska Saarikoskelle tutkijajargonilla: kaikki riippuu siitä, miten termit määritellään.
– Jälkikoloniaalin teorian näkökulmasta on myös kiinnostavaa pohtia, onko Suomi ollut siirtomaa. Riippuu miten termi määritellään. Toisaalta Suomen asemaa ei voi yhteismitallistaa esim. Intian asemaan, Honkasalo kirjoitti.
Brittiläinen Intia kattoi neljän nykyisen valtion alueen ja sisälsi 700 intialaisten ruhtinaiden hallitsemaa ruhtinaskuntaa, joten sen ”yhteismitallistaminen” Venäjän vallan aikaiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan olisi kieltämättä haastavaa. Mutta tutkijatohtori Honkasaloa eivät suomalaiset niin kovasti kiinnostakaan.
– Kolonialismi vaikuttaa myös saamelaisten asemaan ja elämään yhä, Honkasalo painottaa.
Sokeuttaako valta-asema Saskan?
Saska Saarikoski ei vakuutu jälkikoloniaalisesta teoriasta.
– Jälkikoloniaalinen teoria, joopajoo. Suomi ei ole ollut aggressivinen suurvalta, eikä meillä ole ollut alusmaita, joten Suomen voi nähdä myös kolonialismin uhrina – niin kapitalistisen kuin sosialistisenkin kolonialismin (jälkimmäinen jäi tosin yritykseksi), Saarikoski kirjoittaa.
Veronika Honkasalo pöyristyy Saarikosken asenteesta jälkikoloniaalista teoriaa kohtaan.
– Saska, minä vastasin sinulle ystävällisesti ja asiallisesti ja tämä on sinun tyylisi vastata takaisin. Ylimielisesti, dialogiin pyrkimättä, sokeana omalle valta-asemallesi, tutkija paukuttaa.
Huomatessaan olevansa heikoilla tutkijatohtori heittää kehiin syyllistämisen tematiikan, rasismin rakenteellisuuden, valtarakenteet ja kolonialismin jäänteistä hyötyvät etuoikeutetut. Kun joku kysyy, mitä nämä hienot lauseet käytännössä tarkoittavat ja miten kolonialismi suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttaa, Honkasalo nokittaa Koko Hubaralla, ruskeilla tytöillä ja rodullistamisella.
Totuutta ei ole?
Toimittaja Saarikoski ei kuitenkaan anna periksi, vaan palaa asiaan vapun jälkeen syyttäen tutkijaa puolitotuuksista tai jopa puolittaisesta valehtelusta.
– Hyvä esimerkki siitä on syyttää Suomea kolonialismista. Puolitotuus kyllä, mutta myös puolivalhe.
Tässä vaiheessa tutkija ja toimittaja päätyvät olemaan yhtä mieltä siitä, että mitään objektiivista totuutta ei ole.
Taistojen tuoksinan laannuttua joillekin on saattanut jäädä vielä epäselväksi, miten kolonialismi vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja miten saamelaiset tai Koko Hubara liittyvät siihen. Mutta se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
