Vilhelm Junnila: Tätä Ukrainan ja Yhdysvaltojen mineraalisopimus tarkoittaa

Yhdysvaltojen presidentti Donald J. Trump tapaa tänään Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin tarkoituksenaan allekirjoittaa niin kutsuttu mineraalisopimus. Alunperin Yhdysvallat teki Ukrainalle kolme ehdotusta sen sisällöstä, joista Zelenskyi hylkäsi kaksi ensimmäistä ja totesi Trumpin elävän disinformaation tilassa. Tämä johti Trumpin ärripurrimaiseen hyökkäykseen, jossa neuvottelukumppanin integriteettiä pyrittiin heikentämään. Silloin Trump nimitti Zelenskyitä diktaattoriksi ja toisti Venäjän narratiiviin perustuvia väitteitä. Eilen torstaina Trump peruutteli aiemmista puheistaan, kuten hänen toimintatapoihinsa kuuluu.

Joissakin medioissa sopimusta on kritisoitu. Esimerkiksi Lännen Median Matti Posio kirjoitti sinänsä oikein erilaisista narratiiveista ja siinäkin hän on oikeassa, että Ukraina tarvitsee turvatakuut, koska Venäjään ei voi luottaa. Mutta Posio väitti myös, ettei Zelenskyi kyennyt kunnolla esittelemään sopimuksen sisältöä ukrainalaisille ja jatkoi, ettei Zelenskyi yksinkertaisesti voi allekirjoittaa itsevaltiaan lailla tällaista diiliä.
Todellisuudessa sopimusteksti saapui Ukrainan parlamenttiin eli Verh’ovna Radaan jo maanantaina, jossa todettiin sen olevan luonteeltaan aiesopimuksen kaltainen. Tämä tarkoittaa, ettei siinä ole vastaavaa sitovuutta kuin kansainvälisessä sopimuksessa. Se ei siten tarvitse Ukrainan parlamentin ratifiointia. Ministerivaliokunta hyväksyi sopimuksen omassa istunnossaan. Aiesopimus liittyy kuitenkin sopimuskokonaisuuteen, jonka rahoitusrakenne sitten tulee vaatimaan Ukrainan parlamentin hyväksynnän. Tästä on neuvottelut kesken. Sen yhteyteen kuuluu ukrainalaisamerikkalaisen jälleenrakentamisen investointirahaston ehdot, joista on myös yksityiskohtaisesti sovittava.

Zelenskyi ei muutenkaan sopimuksen sisältöä esittelisi, koska hän on maan presidentti ja vastuu kuuluisi Ukrainan päämininisteri Denys Šmyhalille ja valtiovarainministeri Julija Svyrydenkolle. Parlamentissa on 450 kansanedustajaa ja he äänestivätkin kuulemisen toteuttamisesta. Selkeä vähemmistö halusi kuulla Šmyhalia (138) ja Svyrydenkoa (125).

Symbolinen allekirjoitus

Trumpin ja Zelenskyin allekirjoitustilaisuus Washington D.C:ssä on symbolinen. Yhtäältä Trump haluaa esittää amerikkalaisille, että hän on onnistunut tekemään diilin, jossa ex-presidentti Bidenin lahjoittamia rahoja pystytään palauttamaan kotimaahan. Toisaalta Zelenskyin tarvitsee somekohujen jälkeen näyttää, että Ukraina ja Yhdysvallat ovat sitoutuneita yhteisiin tavoitteisiin ja maan suvereniteettiin.

Trumpin taka-ajatuksena on maaliskuun neljäntenä päivänä pidettävä kansankunnan tila -puhe, jossa hän haluaa näyttää mahdollisimman vahvalta ja edelleen nolata edeltäjäänsä (ja muita). Zelenskyin tavoitteena on luoda tärkeimmille kumppaneilleen vahvoja taloudellisia intressejä, joiden johdosta Ukrainan turvallisuuspoliittisia intressejä ei voi ohittaa.

Tästä sopimuksesta ei löydy minkäänlaisia turvallisuustakuita, joka oli Ukrainan alkuperäisenä tavoitteena. Kysymys on suuremmasta kokonaisuudesta ja tietynlaisesta palapelistä, sillä Ukrainan kannalta oikeudenmukaisen rauhan rakentaminen on hyvin haastavaa. Paljon on muitakin yksityiskohtia, joita emme vielä tiedä. Siksi tilannetta arvioidaan pääsääntöisesti julkisuuteen tippuvien tiedonmurusten pohjalta.

Venäjä ja Pohjois-Korea huomioitu

Aiesopimuksessa on sovittu vain muutamia keskeisiä periaatteita. Mielenkiintoinen on kohta, jossa Yhdysvallat ja Ukraina pyrkivät varmistamaan, etteivät Ukrainassa haitallisesti toimineet valtiot tai henkilöt pääse hyötymään jälleenrakennuksesta. Tämä tarkoittaa Ukrainan näkökulmasta ennen muuta Venäjää ja Pohjois-Koreaa, mutta Yhdysvaltojen näkökulmasta oletettavasti Kiinaa. Yhdysvallat pyrkii Venäjän kanssa löytämään jonkinlaisen ratkaisun myös Arktista koskien, jossa se haluaa Kiinan vaikutusvallan vähenevän.

Hyötyä vai haittaa?

Mutta onko tuo sopimus Ukrainalle pidemmän päälle hyödyllinen? Vai käyttikö Yhdysvallat tilanteen hyväkseen ryöstääkseen Ukrainan luonnonvarat ennen kuin Venäjä pääsee niihin käsiksi? Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen kutsuu sopimusta nöyryyttäväksi ja nyt on Ranskakin käsi ojossa.

Tilanne ei ole aivan niin yksiselitteinen kuin mediassa on annettu ymmärtää. Kun Euroopan Unionissa on panostettu julkilausumiin, ovat Yhdysvallat, Ranska ja joukko muitakin maita sekä yrityksiä käyneet pitkän aikaa konkreettisia neuvotteluja Ukrainan kanssa. Ranska aloitti neuvottelut jo lokakuussa. Oikeastaan koko asia on esitetty väärässä järjestyksessä, sillä pohjimmiltaan sopimus on yhdistelmä yhteisyritystä, rahastoa ja eräänlaista elinkaarimallia, jossa yksityiset yritykset vastaavat julkisten hankkeiden toteutuksesta huomattavasti normaalia pidemmällä sopimuskaudella.

On ollut Ukrainan tahtotila käydä neuvotteluja ja tehdä aiesopimuksia sodan jälkeisestä kehityksestä, koska sota on tullut inhimillisesti ja taloudellisesti niin kovin kalliiksi. Tämä käy ilmi jo Zelenskyin niin sanotusta ”voiton suunnitelmasta”, jossa hän esitteli taloudellisia mahdollisuuksia luonnonvaroihin liittyen. Jostakin syystä tätä puolta ei ole juurikaan käsitelty julkisuudessa vaan on keskitytty lähinnä Yhdysvaltojen esittämiin vaatimuksiin.

Ukrainan oma analyysi jälleenrakentamisesta on sivuutettu täysin, vaikka sen alkuperäisenä neuvottelutavoitteena on ollut kaiken aikaa tarjota kriittisiä mineraaleja Yhdysvalloille. Amerikkalaisilla on kuitenkin ollut vaikeuksia tunnistaa niiden paikkoja ja todellista arvoa, jotka on määritetty Neuvostoliiton aikana. Niiden hyödyntäminen on haastavaa ja Yhdysvaltojen puolustus- ja akkuteollisuus tarvitsee erityisesti titaania ja litiumia. Sopimusaihioissa raaka-ainelistaa on sen vuoksi päädytty muuttamaan. Ranska on kiinnostunut muutamasta tietystä raaka-aineesta sen puolustusteollisuuden järjestelmiin 30-40 vuoden aikaikkunalla. Hallinnon lisäksi ukrainalainen elinkeinoelämä on tukenut sopimusneuvotteluita, vaikka soraääniäkin on ollut.

Tulot sijoitetaan Ukrainaan

Ukraina muodostaa rahaston, johon se sijoittaa 50 prosenttia valtion omistamien raaka-aineiden hyödyntämisestä saatavista tuotoista. Tämä koskettaa muun muassa maakaasua, nesteytettyä maakaasua, öljyä ja harvinaisia maametalleja, mutta sen ulkopuolelle on jätetty kaikki ne yhtiöt, jotka tällä hetkellä vaikuttavat maan budjettiin. Siis kaikkein suurimmat energiayhtiöt ja helposti hyödynnettävät varannot. Ukrainassa on noin 3000 valtionyhtiötä, joka on valtava määrä.

Ukrainalaisamerikkalaisen investointirahaston tulot sijoitetaan vuositasolla takaisin Ukrainaan. Tämä on Ukrainalle kriittisen tärkeää, sillä mineraalien etsintä ja hyödyntäminen vaativat aikaa, resursseja ja teknologioita, joihin sen omat voimavarat eivät riitä. Kaivannaisteollisuuden ja kiertotalouden mahdollisuudet on ukrainalaisten keskuudessa tunnustettu merkittäväksi. Investointien toteuttamiseksi tarvitaan kuitenkin vakaata investointiympäristöä ja amerikkalaisen yrityskulttuurin läpivienti voi viedä aikaa.

Jos mineraalien ja muiden luonnonvarojen hyödyntäminen ilman ulkomaisia investointeja olisi niin helppoa kuin usein esitetään, olisi maailman suurimman mineraalivarannon omaava Venäjäkin johtavia tiede- ja talousvaltioita. Nyt se ei kykene tuottamaan materiaalia edes sotilaskäyttöön ilman pakotteiden kiertämistä, Kiinan kiristyvää otetta ja pesukoneita.

Turvallisuustakuut ja taloudelliset intressit

Ukrainan ja Euroopan kannalta tärkeimmät neuvottelut ovat vielä edessä, sillä pidäke kestävään ja oikeudenmukaiseen rauhaan onnistuu vain uskottavilla turvallisuustakuilla. Useat ukrainalaiset ajattelevat kuitenkin, että amerikkalaisten ja eurooppalaisten taloudellinen jalansija maassa johtaa viime kädessä vakauteen. On historiallisesti totta, että taloudellisia intressejä suojataan herkemmin kuin alueita, joissa näitä ei ole olemassa. Euroopassa tämäkin ajateltiin käänteisesti, kun Venäjään luotiin energia- ja raaka-aineriippuvuutta kaiken maailman kaasuputkilla.
Kun Trump uhkaa protektionistisilla mekanismeilla kumppaneitaankin, voi taloudellisten intressien suojaaminen Ukrainassa olla Yhdysvalloille ennakoitua tärkeämpää. Yhdysvallat oli hyvin kiinnostunut mitä strategisesti tärkeässä Panamassa ja öljyrikkaassa Kuwaitissa tapahtui 1980- ja 1990-luvulla. Kuitenkin köyhässä Afganistanissa kiinnostus laimeni, kun sota islamistista terrorismia vastaan osoittautui sisäpoliittisesti raskaaksi ja Syyriassa amerikkalaiset huolehtivat vain omista tuotantolaitoksistaan.

Joka tapauksessa ukrainalaisia ei tule vähätellä taloudellisissa kysymyksissä, varsinkaan, kun näiltä osin on kysymys heidän omien tavoitteidensa realisoimisesta. Kaikkea nyt tapahtuvaa ei siten kannata välittömästi julistaa maalle ainoastaan epäedulliseksi.

Vaikka Trumpin hallinto suosii suuria diilejä myös kotimaassa, jakaa senaatti budjettiesitykset usein kahteen osaan, joista toinen koskettaa turvallisuuspolitiikkaa ja toinen talouspolitiikkaa. Ukrainan osaltakaan on turha odottaa yhtä ja kaunista, suurta diiliä. Palapeli rakentuu pala kerrallaan ja vasta ensimmäinen on saatu asetettua joten kuten paikalleen. Vähätellä ei tule sitäkään, että löydetty yhteisymmärrys voi johtaa Ukrainan aiempaa parempaan asemaan jatkoneuvotteluissa. Seuraavaksi on Euroopan vuoro ottaa vastuuta.

Junnila analyysi Facebookissa.