Antikainen imaami Mannanille: Surun ymmärtää, mutta syyttelyä ei

Kansanedustaja Sanna Antikainen toteaa Kalajoen hukkumisonnettomuuden olleen äärimmäisen traaginen tapaus.

– Kenenkään ei pitäisi menettää lastaan, ja poikien läheisten suru on varmasti valtava. On aina syvästi epäoikeudenmukaista, kun lapsi tai nuori menehtyy. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että imaami Abdul Mannan pyrkii julkisen syyttelyn kautta siirtämään vastuun yksinomaan yhteiskunnalle. Se ei ole oikeudenmukaista eikä hyväksyttävää, Antikainen toteaa.

Imaami Abdul Mannan ihmetteli Ylen haastattelussa, miksi poikien annettiin uida Kalajoella ilman valvontaa. Hänen mukaansa kyseessä oli vakava laiminlyönti.

Valikoivaa huolipuhetta

Antikaisen mukaan imaami on oikeassa siinä, että nuorten turvallisuudesta on syytä kantaa huolta.

– Kuitenkin ihmettelen, miksi hän ei ollut huolissaan suomalaisten lasten ja nuorten turvallisuudesta vuonna 2019, kun Iltasanomissa uutisoitiin  uusista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä.

– Mannania tuntui tuolloin kiinnostavan lähinnä se, lisäisivätkö tapaukset ulkomaalaistaustaisten kokemaa rasismia, mutta suomalaisten lasten turvallisuus ei näyttänyt kiinnostavan. Myöskään vastuun kantamisesta ei ollut puhettakaan – toisin kuin nyt, Antikainen sanoo.

Etsiikö imaami syyllisiä?

Nyt tilanne on toinen: Mannan etsii syyllisiä, kun uhreina ovat ei-suomalaiset, Antikainen sanoo.

– Mutta jos syyllisiä kerran halutaan etsiä, tehdään se rehellisesti. Varmaa kuitenkin on, ettei suomalainen yhteiskunta ole syyllinen. Nostan esiin viisi seikkaa, joita imaamin olisi hyvä pohtia ennen kuin osoittelee syyttävällä sormella:

1. Missä ovat vanhemmat?

Kolme uhria – kaksi syntynyt vuonna 2009 ja yksi vuonna 2008 – olivat tulleet yksin Suomeen ja asuivat Kokkolassa vastaanottokodissa, joka on tarkoitettu yksin maahan saapuneille alaikäisille. Missä heidän vanhempansa tai sukulaisensa olivat ja ovat nyt? Miten alaikäiset lapset on päästetty yksin, ilman aikuisen tukea ja valvontaa, täysin vieraaseen, kulttuuriltaan, ilmastoltaan ja luonnonympäristöltään poikkeavaan maahan? Onko kyseessä niin sanottu ankkurilapsi-ilmiö?

2. Miksei islamilainen yhteisö ole ottanut vastuuta?

Miksi Pohjois-Suomen islamilainen yhteisö ei ole tarjonnut alaikäisille pojille ohjeita, tukea tai valvontaa? Vastaanottokeskuksilla ei ole mahdollisuuksia järjestää jokaiselle teinille henkilökohtaista valvojaa. Yhteisön tulisi pohtia, mitä se olisi voinut tehdä ennaltaehkäisevästi – ei syyttää jälkikäteen, kun vahinko on jo tapahtunut.

3. Liikkumisvapautta ei voi rajoittaa – vai haluaako imaami säilöönottoa?

Teini-ikäisten liikkumisvapautta ei voida rajoittaa vastaanottokeskuksessa. Lastensuojelulaitoksessakaan lapsen tai nuoren liikkumisvapautta ei voi rajoittaa ilman lakiin perustuvaa syytä – ja laki on tiukka, joten samanikäiset lastensuojelulaitoksessa asuvat nuoret pääsevät uimaan ilman valvontaa. Jos imaami ei halua alaikäisten turvapaikanhakijoiden menevän rannalle tai uimaan yksin, hänen tulisi avoimesti vaatia säilöönottoa. Onko tämä todella hänen kantansa?

4. Onko syyllinen todella suomalainen yhteiskunta?

On pöyristyttävää, että yhteiskunta, joka tarjoaa turvaa, koulutusta, ruokaa ja katon pään päälle, saa syyt niskoilleen tragedian jälkeen. Imaamin oma yhteisö voisi pohtia, mitä he itse olisivat voineet tehdä. Ja jos uimataidottomien lasten lähettäminen Suomeen on näin vaarallista, ehkä olisi aika viestiä rehellisesti: jos et osaa uida ja ymmärrä veden vaaroja tai et ole valmis opettelemaan uimista ja veden vaaroja, älä tule maahan, jossa vedet voivat olla hengenvaarallisia.

5. Suru on silti aito ja syvä

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta olen vilpittömästi pahoillani. Kolmen nuoren kuolema tällä tavalla on sydäntäsärkevää, ja kunnioitan syvästi poikien läheisten surua. Äitinä ajatus siitä, että oma, samanikäinen lapsi hukkuisi tällaisessa tilanteessa, saa sydämen pakahtumaan. Lämmin osanottoni poikien läheisille, Antikainen päättää.