Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virran lausunnot Ylen Politiikkaradiossa ovat herättäneet hämmennystä ja suuttumusta. Kun toimittaja kysyi, miksi perussuomalaiset vastustavat Palestiinan tunnustamista, Virta laukoi:
– Eiköhän siellä oo vääränvärisiä ihmisiä, joita pitäisi tässä tilanteessa puolustaa.
Heti perään hän jatkoi vihjaillen, että perussuomalaiset suhtautuisivat asiaan toisin, jos kyse olisi valkoisesta kansasta.
– Tämä ei ollut lipsahdus. Tämä oli harkitusti lauottu syytös, jolla halutaan asettaa tähtäin perussuomalaisiin: katsokaa, mitä ihmisvihaajia, rasisteja, fasisteja ja mitä näitä nyt olikaan. Väite on törkeyden lisäksi väärä: Sofia Virran yleissivistyksessä on paljon petrattavaa sillä Israelin kansa on monimuotoinen, Sanna Antikainen sanoo.
Tekopyhyyden huipentuma
Sen sijaan, että Virta olisi pyytänyt anteeksi, hän on kirjoittanut sosiaaliseen mediaan pitkiä moraalisaarnoja, joissa vaatii muita poliitikkoja katsomaan peiliin ja puhuu ”rakentavasta yhteistyöstä”.
– Missä Sofia Virran peili on? Missä Sofia Virran oma ”rakentava yhteistyö” on? Vai oliko tämän facebook postauksen tarkoituksena olla jokin Kummelin jakson käsikirjoitus? On tekopyhyyden huipentuma ensin laukoa törkeyksiä ja sen jälkeen ryhtyä moralisoimaan muita, Antikainen sanoo.
Johtopaikka vaatii vastuuta
Antikaisen mukaan puolueen puheenjohtajuus ei ole mikään statuskoru, jonka voi kaivaa kaapista halutessaan vaan kaiken kattava vastuupaikka, joka velvoittaa enemmän kuin rivipoliitikon asema.
– Riviedustajat voivat olla joskus värikkäitäkin, mutta puolueen kärkihenkilön asema on erilainen. Vakavasti otettavalta puoluejohtajalta on lupa odottaa sekä jonkinlaista yleissivistystä, itsehillintää ja harkintaa. Jos sen sijaan repertuaari on tämäntasoista, ei tarvitse ihmetellä, miksi arvostus laskee niin kansalaisten kuin muiden poliitikkojen keskuudessa. Jos ei kykene käyttäytymään puheenjohtajan aseman edellyttämällä tavalla, on aika siirtyä takaisin riviedustajaksi, Antikainen toteaa.