Sanna Antikainen viittaa ehdotukseen, jonka mukaan eduskunnan tulisi osoittaa kunnioitusta yli 30 entiselle kansanedustajalle, joista merkittävä osa osallistui vuoden 1918 Vapaussodan aloittaneeseen väkivaltaiseen vallankumoukseen ja pakeni Neuvostoliittoon vältelläkseen vastuuta teoistaan.
– Puhutaan ihmisistä, jotka halveksivat demokratiaa, tarttuivat aseisiin laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan ja olivat valmiita alistamaan Suomen Neuvostoliiton ikeen alle. Ja nyt demokraattisesti valittujen päättäjien pitäisi kunnioittaa heitä. En ole hetkeen kuullut mitään hullumpaa ehdotusta, Antikainen sanoo.
Poliittista kaunistelua
Antikaisen mukaan kyse ei ole historiasta oppimisesta vaan poliittisesta kaunistelusta.
– Väkivaltainen vallankumous ei muutu hyväksyttäväksi siksi, että se epäonnistui. Eikä maanpetturuus muutu kunniakkaaksi siksi, että tekijät joutuivat myöhemmin itse totalitaarisen järjestelmän uhreiksi, Antikainen toteaa.
Antikainen korostaa, että monien näiden henkilöiden toimintaan liittyi myös siviileihin kohdistunutta väkivaltaa, ryöstöjä ja pakkotoimia.
– Vapaussodan todellisuus ei ollut mikään romanttinen aatetaistelu. Se tarkoitti koteja, joista vietiin ruoka. Lapsia, jotka joutuivat anomaan punakaartilaisilta, että perheelle jäisi edes jotain syötävää. Näin oma ukkini joutui tekemään pienenä poikana, kun Elorannan aatetoverit olivat ryöstöretkellään ukkini kotitalolla. Tätäkö meidän pitäisi nyt kunnioittaa?
Omituiset perustelut
Antikaisen mukaan on erityisen käsittämätöntä, että ehdotusta perustellaan juuri nykyhetkellä.
– Kun Venäjä jälleen käyttäytyy kuin Neuvostoliitto, uhkaa, painostaa ja halveksii kansojen itsemääräämisoikeutta, niin jonkun mielestä nyt olisi oikea hetki kumarrella niitä, jotka aikoinaan halusivat sitoa Suomen samaan järjestelmään. Jotain rajaa, Antikainen sanoo.
Antikainen tekee myös oman kantansa täysin selväksi.
– Jos tällainen tilaisuus tai kunnianosoitus toteutetaan eduskunnassa, minä en siihen osallistu. En seiso enkä kumarra demokratian vihollisille, hän painottaa.
Historiaa käsiteltävä rehellisesti
Antikaisen mukaan historiaa pitää käsitellä rehellisesti, mutta kunnioitukset kuuluvat demokratian puolustajille ja vapaussodan viattomille siviiliuhreille, ei sen alullepanijoille ja myöhemmin vastuutaan pakoon lähteneille.
– Muistaminen on yksi asia. Kunnioittaminen on toinen. Demokratiaa vastaan asein nousseet eivät ansaitse jälkimmäistä.