Ehdokkaat vastaavat: Mitä mieltä EU:n yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta?

Juho Eerola: Kannatan nykyistä Dublin-menettelyä, jonka mukaan turvapaikanhakijan hakemus käsitellään siinä maassa, johon hakija ensiksi tulee. Minkäänlaiseen taakanjakoon ei talouskriisin varjolla tule ryhtyä. Jokainen maa päättäköön itse miten turvapaikanhakijansa hoitaa, mutta yhteisen ulkorajavalvonnan osalta voimme yhteistyötä tehdä.

Simon Elo: EU:n yhteinen maahanmuuttopolitiikka tarkoittaa käytännössä taakanjakoa etelän ja pohjoisen välillä. Kreikkaan tulevia pakolaisia sijoitettaisiin vasemmistohenkisen solidaarisuuden perusteella Suomeen. EU ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto. Euroopan rajaturvallisuusviraston Frontexin toimintaa on vahvistettava, jotta pystymme hallitsemaan unionin ulkorajoja. Täytyy muistaa, että Suomi on Venäjän naapurina EU:n ulkorajalla.

Jussi Halla-aho: Vaatimukset unionitasoisen taakanjakomekanismin luomisesta ovat kasvaneet viime vuosina. On elintärkeää, että maahanmuuttoa koskeva päätösvalta pysyy kansallisissa käsissä. Euroopalla kokonaisuutena ei ole varaa satoihin tuhansiin tai miljooniin kouluttamattomiin tulijoihin, joiden työllistymisennuste on olematon.

Erkki Havansi: Suomen on syytä vastustaa voimakkaasti sitä, että EU-Bryssel alkaisi määrätä, keitä siirtolaisia ja kuinka paljon Suomen on otettava heitä tänne meidän veronmaksajien elätettäviksi. Kun Suomi liittyi 1994 mukaan, tarkoituksemme ei ollut ryhtyä kolmannen maailman sosiaalitoimistoksi.

Laura Huhtasaari: EU-tasolla on hyvä tehdä yhteistyötä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi. Pimeää työntekoa tulee myös torjua tehokkaasti. Ulkorajojen valvontaa tulee lisätä, koska ulkorajojen pitävyys on Schengenin vuoksi jokaisen jäsenmaan yhteinen intressi. Jokaisen jäsenmaan tulee saada rajoittaa sellaista maahanmuuttoa, joka on ristiriidassa kyseisen maan edun kanssa.

Toimi Kankaanniemi: Suomen kannalta EU:n Dublin II -asetuksen mukainen turvapaikan hakijoiden ns. ensimmäisen maan käytäntö on asiallinen. Viisaampaa ja tehokkaampaa on avustaa hädänalaisia lähellä heidän kotiseutuaan. Pakolaiskustannusten taakanjako EU-maiden kesken tulee torjua. Työperäinen maahanmuutto on hyväksyttävää, mutta sitä ei tule nyt edistää, koska se kasvattaa muutoinkin valtavaa työttömyyttä EU:ssa ja Suomessa. Tiukka, mutta ihmisarvoa kunnioittava maahanmuuttopolitiikka on kaikkien etu.

Jani Kolehmainen: Jokainen maa saa mielestäni itsenäisesti päättää minkä verran ja millaista maahanmuuttoa haluaa. EU:n tulee pysyä kauppaliittona, eikä sille pidä antaa asiassa päätäntävaltaa.

Maria Lohela: EU voi torjua laitonta maahanmuuttoa yhteisvoimin, mutta esimerkiksi humanitäärisen maahanmuuton osalta jokaisen maan tulee itse päättää politiikastaan.

Anne Louhelainen: EU tarvitsee vahvaa rajavalvontaa laittoman maahanmuuton estämiseksi sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa. Yhteistyötä pitää tehdä myös tehokkaan palauttamispolitiikan toteuttamiseksi. Mutta solidaarisuuden nimellä ei yhteisvastuuta pidä maahanmuuton osalta lisätä. Vapaan liikkuvuuden varjolla harjoitetaan sosiaaliturismia, johon meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

Ilkka Matinpalo: Maahanmuuttopolitiikan tulee olla lähtökohtaisesti jäsenmaiden omalla vastuulla. Vastustan esim. ehdotusta, että EU määräisi jäsenmailleen maahanmuuttoon kiintiöitä tai puuttuu jäsenmaiden päätöksentekoon näissä asioissa. Olemassa oleva Dublinin sopimus luo osaltaan oikeat puitteet yhteistyölle. Myös yhteistyö rajavalvonnassa ns. Frontexin puitteissa on perusteltua.

Pirkko Mattila: En kannata Euroopan unionin yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Meillä on kokemusta yhteisestä maatalouspolitiikasta ja sen seurauksena maatalouden kannattavuus on laskenut koko unionin jäsenyyden ajan. Kannatan kansallista päätöksentekoa ja tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Piritta Poikonen: EU:lla ei oikein ole yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa. Asia on syytä pitää jäsenvaltioiden omassa päätäntävallassa. Ulkorajan vartioinnissa yhteistyö ja yhtenäinen linja ovat tarpeen.

Sakari Puisto: Kannatan Dublinin yleissopimuksen käytäntöä, jonka mukaan turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikanhakija on ensimmäisenä tullut. Samoin yhteistyö EU:n rajavalvonnassa on suotavaa. Muuten EU:n yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan ei tule siirtyä.

Pirkko Ruohonen-Lerner: Valtioiden on itse saatava tehdä päätökset omasta maahanmuuttopolitiikastaan. On tärkeää, että kansalaiset otetaan mukaan asialliseen ja monipuoliseen maahanmuuttokeskusteluun. EU:ssa on syytä selkeyttää ja nopeuttaa maahanmuuttoon liittyvää byrokratiaa.
Turvapaikkaturismia on syytä ehkäistä, eli Dublin-menettelystä ei saa luopua missään jäsenmaassa edes talouskriisin varjolla. Yhteistä EU:n rajavalvontaa on entisestään tehostettava, jotta laitonta maahanmuuttoa voidaan torjua.

Sampo Terho: EU voi tehdä hyödyllistä yhteistyötä esimerkiksi turvapaikkaturismin ja laittoman maahanmuuton torjumisessa. Sen sijaan EU ei koskaan voi päättää siitä, miten paljon ja minkälaista maahanmuuttoa jäsenmaat ottavat – maahanmuuton määrästä ja laadusta on päätettävä kansallisesti.

Maria Tolppanen: Jos maahanmuutto ja varsinkin laiton maahanmuutto halutaan kuriin, on EU:n alueella oltava yhteiset pelisäännöt. Jos jokainen jäsenmaa asettaa omat kriteerinsä, on seurauksena sekasortoinen politiikka, joka ei ole sen enempää maahan pyrkijöiden kuin jäsenmaidenkaan etu.

Mauno Vanhala: Maahanmuuttopolitiikka voisi olla vähintään samansuuntainen, koska tulemme tarvitsemaan työperäistä maahanmuuttoa. Laiton maahanmuutto tarvitsee yhteisiä linjauksia ja yhteisiä toimia esim. rajavalvonnassa. Pakolaiskysymys kannattaa ratkaista erillisenä kysymyksenä ja pääasialliset toimet tulisi suunnata lähtömaiden olojen parantamiseen.

Juha Väätäinen: Joka maalla on oikeus omaan maahanmuuttopolitiikkaansa eikä EU:lla tai yksittäisellä jäsenvaltiolla tule olla oikeutta puuttua toisen itsenäisen maan maahanmuuttoratkaisuihin.Tämä periaate ei sulje pois maiden välisiä keskinäisiä neuvotteluja. Ei myöskään EU:n mahdollisuutta koordinoida erilaisia tai jopa yhteneväisiä maahanmuuttomalleja.

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 5/2014 -lehdessä.