Euroopan unionin jäsenmaissa on kiehunut EU-lakien jäykkien arvonlisädirektiivien vuoksi. EU määrää arvonlisäveron pohjaksi 15 prosenttia, ja tietyille tuotteille ja palveluille jäsenmaat saavat laittaa alemman verokannan. Arvonlisäveroasteikkoja saa kuitenkin olla vain kolme, ja niiden välillä on oltava riittävästi eroa toisiinsa nähden.
Britannian raflaavasti nimetty kampanja EU:n “tamponiverosta” on saanut Brysselissä Euroopan komission silmät avautumaan. Kampanjassa on huomautettu, miten EU:n hygieniatuotteiden arvonlisäverokannan tulee olla 5 prosenttia.
Ranskassa on kritisoitu puolestaan sitä, että sähköisille kirjoille pitää antaa korkeampi arvonlisävero kuin tavallisille kirjoille. Syynä on EU:n määrittelemä “sähköisesti tarjotut palvelut”, joka siis koskee myös sähköisessä muodossa olevia kirjoja. Nämä palvelut eivät nauti kirjallisuuden tuomaa sivistävän vaikutuksen suomaa alhaisempaa verokantaa, ja toiveet saada sähköinen kirjallisuus alemmalle verokannalle on saanut EU-tuomioistuimelta kielteisen päätöksen.
70-luvun verokannat
Talouslehti Financial Times kirjoittaa, että monet EU:n määrittelemät arvonlisäverokannat jäsenmaille pohjautuvat 1970-luvun aikaiseen maailmaan. Määritelmiä ja tarkistuksia on tehty perin harvoin.
Verotuksesta vastaava komissaari Pierre Moscovici on ehdottamassa kahta vaihtoehtoista mallia asian korjaamiseksi.
Ensimmäisessä mallissa EU päivittäisi verokantojen sääntelyä useammin. Toisessa mallissa arvonlisäverokantojen määrittely annettaisiin kokonaan jäsenmaiden päätettäväksi. Moscovici liputtaa itse jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta. Hänen mielestään nykyinen sääntely on aikansa elänyt.
Jäsenmaiden tulee nykyisin sopia yksimielisesti alennetuista arvonlisäverokannoista. Tämä on turhauttanut jäsenmaita. Sen lisäksi järjestelmä on hyvin kankea ja kömpelö.
