EU uudistamassa vakaus- ja kasvusopimusta – Sakari Puisto muistuttaa, ettei edellistäkään noudatettu, ja tämä on johdanut moraalikatoon

Kansanedustaja Sakari Puiston mukaan EU:n ongelma ei ole finanssipolitiikan sääntöjen puute vaan se, että sääntöjä ei ylipäätään ole noudatettu. Sopimusrikkomuksista selviäminen ja muiden apuun nojautuminen ovat kylväneet EU:iin moraalikadon siemenen. Puiston mukaan Suomen ei pidä alistua ikuisen tulonsiirtojen maksajan rooliin, vaan sen on katsottava omien intressiensä perään.

EU on aikeissa uudistaa vakaus- ja kasvusopimusta, joka tunnetaan yleisesti myös “talouskurisopimuksena”. Sen tarkoitus on ollut estää jäsenmaita velkaantumasta holtittomasti. Vain muutama jäsenmaa on pystynyt noudattamaan sopimuksen rajoja, eikä yhtäkään jäsenmaata ole rangaistu sopimuksen laiminlyönneistä.

Talouskurisopimus käsittää pääosiltaan kaksi reunaehtoa. Jäsenmaan velan ja bruttokansantuotteen suhde ei saisi ylittää 60 prosenttia. Toiseksi maan budjettialijäämä ei saisi ylittää kolmea prosenttia.

Koronan vuoksi tehdyt rajut rajoitustoimenpiteet merkitsivät suurta taakkaa julkiselle taloudelle. Talouskurisopimus hyllytettiin määräajaksi, ja siihen olisi tarkoitus palata. Vaaditut toimenpiteet uhkaavat kuitenkin käydä poliittisesti liian vaikeiksi, ja talouskuriyhtälöstä on muodostunut likimain mahdoton alkuperäisin ehdoin.

Moraalikadon siemen

Perussuomalaisten kansanedustaja ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Sakari Puisto huomauttaa, että velkakriisi 2010-luvun alussa osoitti, että yksittäisten jäsenmaiden huolettoman talouskurin aiheuttamia ongelmia lähdettiin ratkomaan sääntöjä venyttäen kasvattamalla yhteisvastuita. Nämä toimet eivät ole olleet Suomelle edullisia.

– Suomi on ollut EU:ssa nettomaksaja ja kiedottu mitä moninaisimpiin taloudellisiin sitoumuksiin. Samaan aikaan Suomi itse on velkaantunut viimeisimmän hallituksen aikana ennätysvauhtia, ja budjeteista on tullut kroonisesti alijäämäisiä. Vieläpä itse painimme vaikeuksissa riittämättömän rahoituksen vuoksi esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhoidon tai tiestön kunnossapidon osalta.

Sopimusrikkomuksista selviäminen ja muiden apuun nojautuminen ovat kylväneet moraalikadon siemenen. Järjestelmään muodostuu helposti jännitteitä, kun yksi jäsenmaa valjastetaan toisen jäsenmaan velkojaksi.

– Suomen ei pidä alistua ikuisen tulonsiirtojen maksajan rooliin, vaan sen on katsottava omien intressiensä perään. Ongelmana EU:ssa ei ole se, etteikö finanssipolitiikan sääntöjä sinänsä olisi ollut, vaan se, että niitä on valikoivasti jätetty noudattamatta tai uudelleentulkittu muiden etujen mukaisiksi. Jäsenmaiden oman talousvastuun sijaan vastuuta on vyörytetty muiden jäsenmaiden kannettavaksi. Ongelma ei korjaannu, jos jäsenmailla tai EU:lla itselläänkään ei ole todellisia kannusteita korjata ongelmaa.

Markkinakuria tarvitaan lisää

Komission ehdotus sopimuksen uudistamiseksi ei ole kuitenkaan riittävä pureutumaan juurisyihin.

Esitykseen kuuluu muun muassa komission aikomus neuvotella kahden kesken niiden jäsenmaiden kanssa, joiden talous on raskaasti velkaantunut tai velkaantumisvauhti liian suurta. Tarkoitus olisi löytää yhteiset, sitovat ratkaisut velkaisuuden vähentämiseksi.

Jäsenmaista varsinkin Saksa on julkisesti kritisoinut aiempaa esityksen versiota liian heppoiseksi. Komission vastikään julkaistu luonnos talouskurisopimuksen uudistamiseksi onkin viime vuoden lopun muotoilua tiukempi. Silti on huomattava, ettei pelkkä sääntökehikko takaa onnistumista.

Markkinataloudessa on tavattu luottaa markkinakuriin. Liian löperöllä talouslinjalla on vaikeaa saada markkinoilta rahoitusta. Toisin sanoen lainarahasta tulee kalliimpaa, mikä kannustaa maita talouskuriin.

– Uusiin sääntökehikoihin ei tule suhtautua sinisilmäisesti. Yhä syvenevän velka- ja finanssiunionin sijaan on aikaansaatava uudistuksia, jotka aidosti edellyttävät jäsenmaiden omaa talousvastuuta ja korostavat rahoitusmarkkinoiden merkitystä kontrollikeinona, velkajärjestely yhtenä konkreettisena vaihtoehtona, Puisto muistuttaa.