Eurojäsenyydestä on järjestettävä kansanäänestys

Perussuomalaisten Suuren valiokunnan valiokuntaryhmä vaatii kansanäänestystä eurojäsenyydestä. Kansanedustajat Vesa-Matti Saarakkala ja Pietari Jääskeläinen kritisoivat voimakkaasti ylikansallista säätelyä ja yhteisvastuuta. Ryhmän torstaina julkaisema kannanotto ohessa:

Perussuomalaisten tulkinnan mukaan kansalliset ratkaisut ja kansalliset politiikat koetaan ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” -esityksessä ongelmaksi. Sitä yritetään ratkaista lisäämällä ylikansallista eli kansanvallan vastaista sääntelyä sekä kansallisvaltioiden yhteisvastuuta institutionalisoimalla yhteisvastuu. Toisin sanoen tarkoitus on siirtyä tapauskohtaisesta harkinnasta automaattiseen yhteisvastuuseen niin taloudellisten tukimekanismien kuin yhteisen politiikan myötä. Perussuomalaiset eivät usko, että Euroopan kansalaisia voidaan palvella ja heidän vaurauttaan turvata kansanvaltaa romuttamalla. Käytännössä esitys on hyppy tuntemattomaan.

Pankkiunioni

Pankkien osalta esitetään keskitettyä valvontaa sekä mahdollisuutta pääomittaa pankkeja EVM:n kautta. EVM:n varainhankinnan takaavat sen jäsenmaat. Pankkisektorin toiminnan aiheuttamia jättiongelmia lievitettäisiin siten, että taloudellinen vastuu pankin alasajosta kannettaisiin yhteisesti euroalueella, ja pankkisektoria tuettaisiin myös talletussuojajärjestelmillä, joilla paitsi taattaisiin asiakkaiden talletuksia kriisitilanteissa, pyrittäisiin myös lisäämään luottamusta pääomamarkkinoille. Talletussuojasta vastaisivat käytännössä viime kädessä kaikkien jäsenmaiden pankkien asiakkaat. Kriisinratkaisumekanismia rahoittaisivat todennäköisesti euroalueen jäsenmaat, jotka voisivat jälkikäteen saada osan pankeille antamistaan rahoista takaisin keskipitkällä aikavälillä.

Jäsenmaiden budjeteille asetettaisiin velkaantumiskatto, mutta tarvittaessa suhdanteista johtuvissa poikkeustilanteissa taloudellista vastuuta kannettaisiin yhteisesti. Paremmassa tilanteessa olevat maat auttaisivat heikommassa tilanteessa olevia maita taloudellisesti ja/tai sitten systeemistä rakennettaisiin sellainen, että eri euromaat voisivat hakea itselleen toisten euromaiden yhteisesti takaamia lainoja, mikä tietenkin edellyttäisi liittovaltiokehityksen kiihdyttämistä ja tekisi sinänsä kansalliset intressit pidemmällä aikavälillä merkityksettömämmiksi. Yhteisen budjetin sijaan yhteisten joukkovelkakirjojen ehtona olisi euroalueen oman yhteisen rahoituskapasiteetin muodostaminen eli omien varojen luominen eurojärjestelmälle, jota hallinnoisivat EU-toimielimet ja jonka varoja käytettäisiin kriisien ehkäisemiseksi. Jos kriisien ehkäiseminen ei siten onnistu, todennäköisesti esitettäisiin, että yhteiset varat kriisien ehkäisemiseksi ovat liian pienet, jolloin tarvitaan lisää rahaa yhteisen päätöksenteon piiriin tai muuten olemassa olevia velkoja joudutaan ottamaan yhteisvastuulle.

Kohti liittovaltiota

Vastineeksi mahdollisesta yhteisvastuusta akuuttia apua tarvitsevien maiden kansallisen politiikan liikkumatilaa rajoitettaisiin erillisin sopimuksin, mutta toisaalta seurauksena saattaa olla myös – solidaarisuudesta ongelmissa olevia maita kohtaan – se, että sopimukset koskettaisivat kaikkia ja mahdolliset rajoitteet sen seurauksena ilmenisivät vasta sitten, kun sopimuksen solminut maa muita maita auttaessaan itse ajautuisi ongelmiin. Tästä esimerkkinä on esitetty talousunionisopimus HE 155/2012 vp, joka on keskeinen institutionaalinen askel liittovaltiohankkeessa.

Eri maiden talouspolitiikkoja ohjattaisiin keskitetysti ja rakenteellisia uudistuksiakin ajettaisiin ylikansallisesti. Euromaille luotaisiin yhteisiä omia varoja ja lisäksi euroalueelle esitetään perustettavaksi oma valtionvarainministeriö. Veropolitiikka asteittain harmonisoitaisiin, samoin työllisyyspolitiikka ja siihen liittyvä sosiaalipolitiikka. Kansalliset päätöksentekijät olisivat tilivelvollisia oman maan kansalaisten sijaan ylikansalliselle euroeliitille. Europarlamentin, jolle on toisaalla hahmoteltu ylikansallisia vaaleja, roolia kasvatettaisiin.

Lupauksella liittovaltiosta halutaan rauhoittaa markkinoita ja taata euron ulkoinen arvo lyhyellä aikavälillä ja varmistaa se yhteisellä politiikalla sen jälkeen, kun liittovaltio eli todellinen talous- ja rahaliitto on voimassa ja kansalliset politiikat keskeisiltä osin lakkautettu. Kansallisten politiikkojen lakkauttaminen on ollut myös EU:n idean isinä pidettyjen Jean Monnet’n ja Altiero Spinellin alkuperäinen tavoite. Tämän tavoitteen toteutumista avoimimmin ajavat tällä hetkellä EU:n presidentti Herman Van Rompuy, EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso, euroryhmän puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi.

Mitä enemmän kansallista päätöksentekovaltaa luovutetaan jäsenmailta eteenpäin, sitä turhemmaksi kansalaiset tulevat kokemaan kansalliset parlamentit ja kansalliset vaalit. Koko kansanvallan käsite muuttaa muotoaan täysin vieraaksi sen alkuperäisestä sisällöstä. Siinä vaiheessa, kun kansallista päätöksentekovaltaa on luovutettu pois niin paljon, etteivät kansalaiset voi uskoa sitä saatavan enää millään takaisin, ovat liittovaltiota ajavat tahot saavuttaneet tavoitteensa ilman että asiasta olisi varsinaisesti missään vaiheessa kunnolla päätetty. Kansalaiset, jotka eivät olemassa olevasta järjestelmästä johtuen enää koe kuuluvansa mihinkään tiettyyn kansaan, hoitavat lopun työn heidän puolestaan.

Talous- ja rahaliitosta järjestettävä kansanäänestys

Perussuomalaisten mielestä demokratia eli kansanvalta ei ole täydellinen päätöksentekojärjestelmä, mutta se on paras, mitä on keksitty. Aika näyttää, onko ”todellinen talous- ja rahaliitto” parempi, jos se toteutuu. Van Rompuyn esityksessä demokratia siinä muodossa, jossa me sen tunnemme, on näkyvästi kyseenalaistettu ja vaiheittaiset päätösesitykset liittovaltiosta nyt pöydällämme keskusteltavina ja todennäköisesti pian myös konkreettisesti päätettävinä. Perussuomalaisten mielestä Suomen jäsenyydestä talous- ja rahaliitosta tulisi järjestää kansanäänestys vuonna 2013, kun kansalaiset mahdollisesti vielä kokevat, että paluu kansalliseen valuuttaan ja päätöksentekojärjestelmään on mahdollista. Sen suomalaiset poliitikot ovat suomalaisille myös velkaa, sillä Suomen eurojäsenyys on aikoinaan viety läpi eduskunnassa pääministerin tiedonantona, eivätkä suomalaiset kansanäänestyksessä 1994 antaneet mandaattia ainakaan van Rompuyn esityksessä hahmotellulle kehitykselle Euroopan yhdentymiseksi.

Ylen kyselytutkimuksen (12.7.) mukaan suomalaisten selkeä enemmistö ei halua lisätä suomalaisten taloudellisia vastuita eurokriisissä euroalueen vakauttamiseksi. Iltalehden kyselytutkimuksessa (7.7.) suomalaiset selvällä enemmistöllä haluavat torjua euron pelastamiseksi tarjotun liittovaltion.

MTV3:n ja Aamulehden kyselytutkimuksen (13.7.) mukaan puolet suomalaisista antaisi euroalueen hajota. Iltalehden kyselytutkimuksen (7.7.) mukaan suomalaiset haluavat myös selvittää vaihtoehdon eurolle. EVA:n keväällä 2012 julkaistusta tutkimuksesta ”EU vai EI” käy ilmi, että talous- ja rahaliitosta eroamisella on enemmän kannatusta kuin liittovaltiolla. Kaikki edellä mainitut kyselytutkimukset viittaavat siihen, että tarve tässä ristiriitaisessa tilanteessa kansanäänestykselle Suomen eurojäsenyydestä on ilmeinen.

Teksti: Perussuomalaisten Suuren valiokunnan valiokuntaryhmä
Kuva: Matias Turkkila