Talouslehti Financial Times kirjoittaa kattavassa analyysissään eurokriisin tiukoista tilanteista, joiden aikana yhteisvaluutan kohtalo oli hiuskarvan varassa. Elokuvajuhlistaan tuttu Cannes toimi kriisikokouspaikkana marraskuussa 2011. Tuon kokouksen yhteydessä europäättäjät käytännössä syrjäyttivät vaaleilla valitun Kreikan pääministeri George Papandreoun. Kokouksen asialistalla oli vielä Kreikkaakin suurempi murheenkryyni – Italia.
Tapahtumat saivat alkunsa lokakuun 27. päivänä sovitusta Kreikan jatkotukiohjelmasta, johon sisällytettiin maailmanhistorian suurin velkasaneeraus. Tukiohjelman ehtona olleet suuret vyönkiristykset olivat nostaneet Kreikassa varsinaisen myrskyn. Papandreou katsoi, ettei hän voi runnoa tukiohjelmapäätöstä läpi ilman kansanäänestystä. Hän kertoi aikeistaan alistaa tukiohjelmapäätös kansanäänestykselle. Markkinat säikähtivät pahanpäiväisesti, sillä äänestystuloksen arveltiin voivan olla tukiohjelmalle kielteinen. Jos tukiohjelma kaatuisi, eikä eurooppalaisten veronmaksajien takaamaa tukipakettia syntyisi, jäisivät velkakirjoihin sijoittaneet todennäköisesti puille paljaille. Tällainen sijoittajavastuu ei kuitenkaan sopinut europäättäjille.
Kreikan ja sen myötä Italian lainakorot lähtivät nousuun. Italialla oli tuolloin lähes 2000 miljardin euron velkalasti ja koronnousut olisivat merkinneet maan rahoitushanojen sulkeutuvan. Ilman uudelleenrahoitusta Italiakin olisi ajautunut maksukyvyttömäksi. Mikäli näin olisi tapahtunut, olisi euromailta vaadittu arviolta 600 miljardin euron tukipaketti pelkästään Italialle.
– Ei meillä ollut varaa Italian tukipakettiin. Kellään ei ollut varaa siihen. Se olisi todennäköisesti merkinnyt euron loppua, Ranskan valtiovarainministeriön virkamies kertoi.
Komission pj. Barroso: “Kansanäänestys täytyy tappaa!”
Ranskan silloinen presidentti Nicolas Sarkozy hermostui Kreikan pääministerin kansanäänestysajatuksiin. Hän kokoontui neuvonantajiensa kanssa pohtimaan keinoja, joilla kansanäänestys voitaisiin torjua. Sarkozyn avustaja kertoi, että ranskalaisikoni Charles de Gaulle puolsi kansanäänestyksiä tiukoissa kysymyksissä. Sarkozy myöntyi kansanäänestykselle, mutta sitä ei saanut tehdä tukiohjelman hyväksymisestä. Sen tuli olla kansanäänestys Kreikan jäsenyydestä koko Euroopan Unioniin.
Sarkozy hyökkäsi kriisikokouksen aikana rajusti Papandreoun suunnitelmia vastaan. Mukana ollut Kreikan valtiovarainministeri Evangelos Venizelos kertoo, että Sarkozy oli kärkäs ja hyökkäävä.
Papandreou kertoi, että kansanäänestyksellä on tarkoitus taivuttaa tukiohjelman vastustajat sen taakse. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Saksan liittokansleri Angela Merkel vaati selkeää vastausta Kreikan eurojäsenyydestä: ovatko kreikkalaiset mukana vaiko ulkona?
Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ei pitänyt kuulemastaan. Papandreoun suunnitelmat kuukauden päästä pidettävästä kansanäänestyksestä tietäisi samalla kuukauden mittaista kampanjointia, mikä voisi olla omiaan vain lisäämään hermostuneisuutta Euroopan markkinoilla.
Barroso keskusteli kahdenkesken suunnitelmistaan Antonis Samaraksen ja Venizeloksen kanssa. Molemmat miehet olivat vallannälkäisiä. Samaras suostui Nea Demokratia -puolueensa kanssa sosialistipuolue Pasokin — Venizeloksen vetämänä — kanssa yhteistyöhön.
– Meidän täytyy tappaa tämä kansanäänestys, (engl: “we have to kill this referendum”) Barroso totesi Venizelokselle.
Venizelos oli samaa mieltä hetkeäkään epäröimättä. Papandreou oli käytännössä syrjäytetty vallasta.
