Torstaina kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps.) esitteli oman lakialoitteensa konkurssilain uudistamiseksi. Yrittäminen on vaikeuksineen Hakkaraiselle läheinen aihe ja hän sai hyvin perustellulla aloitteellaan tukijoita yli puoluerajojen. Hakkarainen pyrkii kumoamaan vuoden 2004 lakiin jääneen vian, jonka mukaan tuomioistuin voi hyväksyä konkurssisaatavan eli maksamatta olevan velan määrän tarkistamatta sen oikeaa suuruutta. Vuodesta 1991 alkaen konkurssipäätöksiä on tehty yli 74 000 kappaletta, eikä saatavan suuruuksia ole tarkistettu.

Jopa miljoonien ylityksiä

– Päätökset voivat olla jopa miljoonia euroja liikamääräisiä. Päätösten suuren määrän vuoksi on selvää, että prosentuaalisesti pienikin liikamääräisten tuomioiden osuus voi käsittää suuren määrän virheellisiä tuomioita. Tämä on kansantaloudellisesti erittäin merkittävää. Kuluttajavirasto on todennut, että summaarisessa määrittelyssä syntyy perusteettomia ulosottoperintöjä, Hakkarainen totesi.

– Tämä on myös perustuslain vastaista, sillä jokaisen omaisuus on turvattu. Liikamääräisten vaatimusten lisäksi konkurssin tekijä voi joutua jopa vastaamaan veloista, joita hän ei ole ottanut. Tämä heikentää luottamusta velkasitoumusjärjestelmään ja koko oikeusjärjestelmään. Tuomioistuinlaitosten resurssipula ei kelpaa kansalaisten oikeusturvan rajoittamisperusteiksi. Nykykäytäntö heikentää oikeusturvaa ja on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa, Hakkarainen moitti.

Hän sanoi myös yrittäjiksi tulevan usein henkilöitä, joilla ei ole varaa palkata päteviä asiantuntijoita ja siksi velkojat voivat määrätä, miten velallista kohdellaan. Velallisen oikeusturva on äärimmäisen heikko. Konkurssin dokumenttiaineisto otetaan velkojien haltuun. Mahdollisuus vastustaa velkasummaa on heikko, sillä velallisen velvollisuus on allekirjoittaa konkurssipesän asiakirjat vangitsemisen uhalla, vaikka hänellä ei ole edes oikeutta nähdä itse velkojen oikeaa määrää.

Muutoksesta pelkkiä hyötyjä

Lain muutos niin, että konkurssisaatava määritettäisiin todellisen tarkistetun summan mukaan, ei Hakkaraisen mukaan tuottaisi velkojen perijöille minkäänlaista haittaa. Mutta hyödyt olisivat suuret. Moni perusteeton ulosottoperintä jäisi tekemättä.

– Lain muutoksella olisi positiivinen vaikutus koko yhteiskuntaamme: se tulee vähentämään köyhyyttä ja syrjäytymistä. Köyhyyden lumipalloefektin kaltainen kehitys alkoi 1990-luvun alun lamasta. Yrittäjät joutuivat turvautumaan sosiaalitukeen menetettyään kaiken omaisuutensa lisäksi myös työpaikkansa ja tästä alkanut köyhyyden lisääntyminen on jatkunut tähän päivään saakka. Nyt tämä kielteinen kehitys on mahdollista pysäyttää, Hakkarainen vetosi.

Suomi ei eturivin oikeusvaltio

Pirkko Mattila (ps.) viittasi hovioikeuden presidentti Erkki Rintalaan, jonka mukaan Suomea ei voi sanoa eturivin oikeusvaltioksi, kun nimenomaan talousasioita koskevissa päätöksissä puuttuu talousasioiden osaamista. Siksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut jatkuvasti hyvityssakkoja oikeudenkäytön virheistä. Niistä on monelle yrittäjälle jäänyt elinikäiset arvet.

– Myös takuumiehille saattavat jäädä moninkertaiset vastuut todellisiin nähden. Sen lisäksi, jos on useita takuumiehiä, onko houkutus velkoa jokaiselta maksimimäärä? Velallisten oikeutta ei valvo käytännössä kukaan. Konkurssilainsäädäntö vaatii perusteellisen remontin, mutta Hakkaraisen esitys on hyvä alku, Mattila totesi.

Kannatusta kokoomuksesta

Hakkaraisen esitys sai kannatusta kokoomuksen yrittäjäsiivestä. Lappeenrantalainen yrittäjä Jukka Kopra (kok.) kehui Hakkaraisen esitystä hyväksi.

– Minusta tämä edustaja Hakkaraisen aloite konkurssilain 1. luvun muuttamisesta on tervetullut. On tärkeää, että velkomusasioissa, konkurssitilanteissa, velottavat summat perustavat todellisiin velkoihin eikä musta tuntuu -menetelmällä heitettyihin arvioihin velan määrästä, Kopra korosti mutta arvioi näin usein käyvän.

– Yrityksen konkurssitilanne on kuin haaska, jonne eräät tietyntyyppiset korppikotkat kärääntyvät saalistamaan, ja tällaisessa tilanteessa tuo epäonninen yrittäjä on eräänlainen lainsuojaton. Jos tähän asiaan voidaan vaikuttaa ja tätä korjata esimerkiksi tällä aloitteella ja mahdollisella lainmuutoksella, niin se on minusta tervetullut asia.

Kopra korosti, että konkurssikin on normaali tapahtuma yrityksen elinkaaressa. On yritetty ja epäonnistuttu. Velkojien pitää velkoa vain todellisia saatavia ja huolehtia siitä, että elämä jatkuu myös konkurssin jälkeen. Ylipäätään yhteiskunnan pitäisi väljentää suhtautumistaan konkurssin tehneitä yrittäjiä kohtaan. Se voidaan nähdä myös kokemuksena.

”Pesänhoitajat -sana kuvaa titteliä hyvin”

Savonlinnalainen yrittäjä Kaj Turunen (ps.) kehui aloitetta erittäin hyväksi ja ihmetteli, miksei laissa ole säädetty asiasta jo aiemmin. 90-luvun alusta löytyy runsaasti esimerkkejä yliperityistä konkurssisaatavista.

– Me menetimme 1990-luvulla ison osan, merkittävän osan, satoja, yrittäjiä, jotka olisivat voineet olla tänä päivänä yritystoiminnassa mukana ja kasvattamassa Suomen kansantaloutta mutta rimpuilevat nyt vieläkin niiden velkojen kanssa, Turunen pahoitteli.

Hän moitti myös, että pesänhoitajat käyttävät usein konkurssia hyväksi nyhtääkseen pesästä palkkioita itselleen.

– Ja pesänhoitajat, jotka tuota pesää hoitavat – minun mielestäni tämä ”pesänhoitajat” tittelinä hyvin kuvaa heitä – hoitavat sitä pesää niin pitkään kuin pystyvät sieltä palkkionsa nostamaan, ainakin mahdollisimman pitkään, ja pitkittävät sitä, sillä se on heidän bisneksensä, Turunen sivalsi.

Turunen kaipasi Suomeenkin aiemmin kyselytunnilla puheenjohtaja Timo Soinin peräänkuuluttamaa amerikkalaismallista konkurssikäytäntöä, jossa tietyn ajan jälkeen yrittäjä saa puhtaat paperit ja pääsee yhteiskuntaan takaisin. Turunen heitti ilmaan kolmen vuoden odotusajan.

Viiden vuoden vanhenemisaika?

Kalle Jokinen (kok.) kaipasi esimerkiksi viiden vuoden kestävää saatavien vanhentumisaikaa, jonka jälkeen voisi aloittaa uuden yrityselämän puhtaalta pohjalta. Hän moitti myös käytäntöä, jonka mukaan ulosotto lisää jopa palkkatyön auto- ja puhelinedun verotusta puolella.

– Tämä ei ole oikeudenmukaista millään lailla. Nämä epäkohdat on poistetava ja edustaja Hakkaraisen lakialoite on oikein hyvä.

Lehti: Ruotsissa on konkurssiasiamies

Suuryrittäjä Eero Lehti vetosi Ruotsiin, jossa on konkurssiasiamies, joka valvoo sitä, ettei konkurssiin joutuneen yrittäjän tai yrityksen omaisuutta myydä alihintaan tai sillä keinotella. Lehden mukaan pankit ovat varoittaneet modernisoimasta konkurssisäädöksiä, kun se voisi lisätä holtitonta velanottoa ja pankkien luottotappioita. Lehden mielestä pankkien riskit ovat varsin teoreettisia, kun etenkin yrittäjiltä vaaditaan takuita velan katteeksi.

– Sivistysvaltion kannalta tämä lainsäädännön muuttaminen ja ajanmukaistaminen olisi tarpeellista, Lehti sanoi ja viittasi Yhdysvaltain henkilökohtaiseen konkurssiin, johon mennessä hankittu omaisuus menee, mutta sen jälkeen elämä jatkuu.

– Niin Kodakin Eastman ja Henry Ford molemmat tekivät konkurssin ja sikäli kuin olen ymmärtänyt, myöhempi menestyminen oli aika mahtava, Lehti vertaa.

Konkurssilaki ajalta sirppi ja vasara

Hakkarainen totesi vielä konkurssilain olevan ajalta sirppi ja vasara ja perustuvan kateuteen. Hän kertoi tuttavastaan, joka kiersi sahoillakin ohjelmoimassa laitteita. 1990-luvun lama toi konkurssin ja velat, joista hän ei ole selvinnyt vieläkään.

– Tämä kaveri sanoi nyt, että ”minulle riittää”, se löi pillit pussiin ja sanoi, että osaa sen verran tuota Lontoon murretta, että hän pärjää tuolla maailmalla, ja lähti. Elikkä Suomi menetti koulutetun henkilön ja osaavan työntekijän, ja se meni muualle. Eihän tässä ole mitään järkeä tämmöisessä hommassa, Hakkarainen tiivisti.

Veli-Pekka Leskelä