Iltalehden artikkeli USA-tutkija, dosentti Markku Ruotsilasta pyrkii näennäisesti avaamaan Ruotsilan näkemyksiä, mutta kokonaisuus kallistuu liki maalittamiseen. Maksumuurin takana olevaa tekstiä markkinoidaan lukijoille oudoilla vihjauksilla Ruotsilan väitetystä valehtelusta.
Iltalehden uusi artikkeli historioitsija, dosentti Markku Ruotsilasta on herättänyt huomiota kansan keskuudessa.
Artikkelin eräänä tarkoituksena lienee ollut avata erään maamme tunnetuimman USA-tutkijan näkemyksiä, mutta nimettömien lähteiden käyttö, tekstin sensaatiomainen sävy ja journalistisen tasapainon puute tuo lopputulokseen mukaan ajojahdin – tai jopa maalittamisen piirteitä.
Ruotsila tunnetusti on Donald Trump -ymmärtäväinen ääni suomalaisessa mediassa, jossa valtaosa muista USA-kommentaattoreista sen sijaan on kriittisiä Trumpin hallintoa kohtaan. Artikkeli hyödyntää tätä jakolinjaa. Mukaan valikoidut nimettömät lähteet – todennäköisesti vasemmalle kallellaan olevat kollegat – saavat esittää kovia syytöksiä, kun taas Ruotsilan näkemykset trivialisoidaan.
Artikkelin tarkoitushakuisuus ilmenee jo tavassa, millä kokonaisuutta markkinoidaan yleisölle. ”Valehteleeko Suomen eturivin USA-tutkija? Kollegoilta kovia syytöksiä Markku Ruotsilasta”, kirkuu Iltalehden otsikkonosto maksumuurin edessä.
Valittu sävy – vihjauksen esittäminen kysymykseksi peiteltynä – on valtamedian tyypillinen keino herättää epäilyksiä ja kasata syyllisyyttä ilman varsinaista väitelausetta. Sensaatiohakuisuus jatkuu maksumuurin takana jutun ingressissä, jossa vihjaillaan Ruotsilan kirjahyllystä löytyvän epätavallisia asioita.
Haastattelun tekeminen kotivierailuna ja kirjahyllyn esineiden kuvaus tuntuu tarpeettoman tunkeilevalta – se implikoi, että Ruotsilan yksityiselämä jollain tavalla tekisi hänestä epäluotettavan. Ruotsilan tasoisilla yliopistovaikuttajilla toki on aina tarpeeksi asiapohjaista sanottavaa, siitä riippumatta missä haastattelu tehdään.
Iltalehden juttu alkaa kuvauksella, jossa toimittaja käy Ruotsilan kodissa. Hyllystä löytyy kirjoja ja esineitä, joita Ruotsila ei halua kuvaan, mikä lienee ymmärrettävää.
Artikkeli kuitenkin kääntyy kriittiseksi, ja Iltalehti antaa äänen neljälle tutkijalle, joista kolme esiintyy jutussa nimettömänä.
Nimettömät lähteet syyttävät Ruotsilaa ”propagandasta” ja ”valehtelusta”, mutta nimettömien lähteiden omia taustoja – kuten poliittisia sidoksia – ei jutussa avata, mikä luonnollisesti heikentää uskottavuutta.
Vaikka Ruotsila saa jutussa muuten runsaasti tilaa esittää omia näkemyksiään, hän ei saa tekstissä vastata suoraan nimettömille lähteille, mikä on epäasiallista.
Ruotsilan nostaminen ”tikun päähän” on erikoista siinäkin mielessä, että media käyttää päivittäin kymmeniä, ellei satoja eri kotimaisia tutkijoita lausuntoautomaatteina – usein tarkoituksessa vahvistaa toimittajan etukäteen päättämää tarinalinjaa. Tutkijan statuksella esiintyvät henkilöt tyypillisesti saavat mediassa puhua käytännössä mitä vain, ilman että heidän jokaista lausettaan jälkikäteen läpivalaistaisiin faktantarkistusprosesseissa.
Ruotsilan näkemyksien kritisoiminen on osa journalismia, mutta median tarkoitushakuisuus kritiikin kohteiden valinnassa pistää silmään. Samoin silmään pistää se, että Iltalehti ei ole juttua varten haastatellut Ruotsilan tukijoita tai hänen akateemisia kollegoitaan, jotka voisivat vahvistaa hänen näkemyksiään tai kontekstoida niitä.
Sosiaalisessa mediassa Iltalehden artikkelia ihmetellään laajasti. 23 minuuttia -ohjelman juontaja, toimittaja Arto Koskelo kutsuu kokonaisuutta Iltalehden ”operaatio Ruotsilaksi”.
"Operaatio Ruotsila" etenee maksumuurin takana.😊https://t.co/acqXb1Cedg
— Arto Koskelo 🇫🇮🤠 (@Arto_Koskelo) October 1, 2025
SUOMEN UUTISET
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Eilisessä A-Talkissa asiantuntijat keskustelivat yhdysvaltalaisen konservatiivivaikuttaja Charlie Kirkin kuolemasta ja poliittisesta väkivallasta. He nostivat esiin vuoden 2020 levottomuudet, jotka levisivät George Floydin kuoleman jälkeen nopeasti ja jättivät jälkeensä yli 600 mellakkaa, yli kahden miljardin dollarin aineelliset vahingot sekä arviolta 25–40 poliittisen väkivallan uhria.
Miksi amerikkalaiset duunarit siirtyivät Trumpin puolelle? Miten Trumpin talouspolitiikka, verouudistukset ja tullit vaikuttavat tavallisten amerikkalaisten arkeen? Entä mikä on republikaanien todellinen kannatus ja mitä tulevat välivaalit tuovat tullessaan?
Kansanedustaja Laura Huhtasaaren emännöimässä Suomen Uutiset Show -keskusteluohjelmassa vieraina ovat Yhdysvaltoihin perehtyneet dosentti Markku Ruotsila sekä tohtori ja politiikan tutkija Risto E.J. Penttilä. Kolmikko pohdiskelee ohjelman avausjaksossa, mitä Donald Trumpin alkaneella presidenttikaudella maailmassa tulee tapahtumaan sekä mitä seurauksia Suomelle tulee.
Iltalehti kirjoittaa hallituksen esittämistä kiristyksistä laittomasti maassa oleskelevien eli ”paperittomien” terveyspalveluihin uutisessaan, jonka se on otsikoinut provosoivasti "Tuhansien pääsy terveydenhoitoon kiristyy". Perussuomalainen valtiovarainministeri Riikka Purra tarkentaa viestipalvelu X:ssä julkaisemassaan klikinsäästäjässä kiristysten kohdistuvan nimenomaan laittomasti Suomessa oleskelevien terveyspalveluihin.
Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra ottaa Facebookissa kantaa Iltalehden faktojen vastaiseen uutisointiin hallituksen säästöistä. Purran mukaan Iltalehti ei kanna mitään vastuuta siitä, että se johtaa ihmisiä harhaan virheellisellä uutisoinnillaan.
Kansanedustaja, perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja Teemu Keskisarjan taannoinen esiintyminen A-studiossa on kirvoittanut vanhan valtamedian tekemään toinen toistaan erikoisempia, niin sanottuja faktantarkistuksia, joissa yritetään kumota Keskisarjan esittämät asiat. Suomen Perusta oikoo nyt median syöttämiä vääriä käsityksiä Tilastokeskuksen tietoihin nojaten.
Suomen tiedotusvälineet tarjoavat nykyään laajaa näkyvyyttä poliitikoille ja aktivisteille, jotka julistavat hyväksyntää laittomuuksille ja jopa rikoksille, kuten myymälävarkauksille. – Tällaista ei saisi yllyttää, oikeusministeri Leena Meri sanoo.
Viikon suosituimmat
Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta antoi Ylen politiikkaradiossa malliesimerkin huonosta käyttäytymisestä, joka on omiaan lisäämään vastakkainasettelua yhteiskunnassa. Kansanedustaja Vilhelm Junnila toteaakin Sofia Virran arvostelukyvyn olevan hukassa. - Puolueen puheenjohtajalta ei ole suomalaisessa poliittisessa keskustelussa tavattu odottaa näin moukkamaista käytöstä ja itsehillinnän puutetta, Junnila kirjoittaa.
Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virran ulostulot ovat sen verran sakeaa settiä, että perussuomalaisten Sanna Antikainen kehottaa Virtaa lopettamaan muiden moralisoinnin ja katsomaan peiliin.
Eilisessä A-Talkissa asiantuntijat keskustelivat yhdysvaltalaisen konservatiivivaikuttaja Charlie Kirkin kuolemasta ja poliittisesta väkivallasta. He nostivat esiin vuoden 2020 levottomuudet, jotka levisivät George Floydin kuoleman jälkeen nopeasti ja jättivät jälkeensä yli 600 mellakkaa, yli kahden miljardin dollarin aineelliset vahingot sekä arviolta 25–40 poliittisen väkivallan uhria.
Palestiinan tunnustaminen on tämän hetken liki ykkösasia parlamentaariselle oppositiolle, joten sopii hyvin ihmetellä, miksi asiaa ei hoidettu viime hallituskaudella SDP:n ollessa pääministeripuolue.
Moni taho on yrittänyt rajoittaa kansanedustaja Teemu Keskisarjan tosipuheita maahanmuuton tuomista ongelmista. Keskisarja ei vaikene vaan käyttää sananvapauttaan. Hänestä sananvapauden osalta Suomessa eletään viheliäistä aikaa. Median omistus on keskittynyt ja Yle on propagandakoneisto, joka tarjoaa vain tsoukki-herännäisyyden ilmentymiä.
Suomeen on kymmenessä vuodessa muuttanut 300 000 ihmistä muualta maailmasta ja sama tahti jatkuu. Nyt vieraskielisiä on 600 000. Tällaista maahanmuuttoa ei ole nähty koskaan maamme historiassa, ja sillä on seurauksensa yli sukupolvien. Suomen tulevaisuus onkin matematiikkaa.
Ylellä uutisoidaan Suomen onnistuneen kansainvälisen vertailun mukaan loistavasti maahanmuuttajien "kotoutumisessa". Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja Simo Grönroos kirjoittaa Facebookissa totuuden olevan hieman toisenlainen kuin mitä Ylen hehkutuksesta voisi olettaa.
Cancel-kulttuuri nousi viime vuosikymmenen lopulla pelottavaksi sosiaalisen median ilmiöksi. Alkuperäisen ajatuksen mukaan epäeettisesti toimineita valta-asemassa olevia ihmisiä pitäisi saattaa edesvastuuseen. Pian tähtäimeen saattoi joutua kuka tahansa ”väärinajattelija”. Ilmiö suosi erityisesti vasemmistoa, jolle cancel-kulttuuri oli hetkellisesti lähes voittamaton keino mielipideilmaston kontrollointiin. Tätä nykyä organisaatiot osaavat nähdä paremmin tarkoitushakuisten kampanjoiden läpi eivätkä ihmiset pelkää vasemmistoaktivisteja vanhaan tapaan. X:stä joukkopaon pienemmälle Bluesky-alustalle tehnyt vasemmisto jatkaa tätä nykyä uhittelua lähinnä toisilleen. Radikalisoitunut ja vihainen kaikukammio on murentanut mielikuvia vasemmistosta suvaitsevaisena ja inhimillisenä suuntauksena.
