Kreikka on joutunut maksamaan säästökuuristaan järkyttävän hinnan. Talouden uudistuksia yritettiin runnoa läpi mahdottomassa aikataulussa. Henri Myllyniemen analyysi valottaa IMF:n ja Euroopan komission tekemiä virheitä.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF suomii itseään kiihtyvällä tahdilla. Euroopan komissio sen sijaan pitää itseään erehtymättömänä. Aiemmin IMF julkaisi työpaperin, jossa rahasto pohti ns. fiskaalikertoimen tilaa. Kerroin kertoo kuinka paljon bruttokansantuote putoaa säästötoimien vuoksi. Kreikan kohdalle valittiin kertoimeksi 0,5. Tämä tarkoittaa, että prosentin säästöt pudottavat bruttokansantuotetta vain puoli prosenttia. Näin ollen säästöt löytävät mielekkään leikkauspisteen ja vyönkiristys on perusteltua. IMF kuitenkin havaitsi virheitä ja totesi kertoimen olleenkin yli yksi. Näin säästötoimet pudottaisivatkin bruttokansantuotetta enemmän kuin säästöillä saataisiin hyötyjä. EU:n talouskomissaari Olli Rehn lähettikin paimenkirjeen europäättäjille, jossa hän kertoi, ettei asiaa ole sopivaa pitää esillä, koska se ei ole ”avuliasta”.

Uusin Kreikkaa koskeva IMF:n maaraportti on paikoin hyytävää luettavaa. Ei pelkästään siksi, että Kreikan olot ovat käyneet lohduttomiksi, vaan taustalta alkaa hahmottua selkeämmin erittäin huolestuttava kuvio. Tässä kuviossa mieleen tulee helpostikin tarkoituksellisuus. IMF muutti käytäntöjään siitä, millä ehdoin ja menetelmin rahasto voi myöntää taloudellista tukea taloudellisissa vaikeuksissa oleville maille. Muutokset tehtiin 9.5.2010. Samana päivänä Kreikan ensimmäinen tukiohjelma lyötiin lukkoon. Suomessa lainaohjelmaa olivat ajamassa pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) Perussuomalaiset vastustivat tukiohjelmaa, ja vaativat tukien sijaan Kreikalle velkajärjestelyä. IMF on todennut nyt uudessa raportissaan, että velkasaneeraus olisi pitänyt suorittaa aiemmin (se oli IMF:n perusmenetelmä ennen 9.5.2010), mutta Euroopan komission mielestä tämä olisi johtanut täydelliseen katastrofiin.

Ennennäkemätön ohjelma

IMF kuvaa raportissaan Kreikan tukiohjelman ainutlaatuisuutta seuraavasti:

1. Tukiohjelma oli suurin kautta aikain.

2. Tukiohjelma oli ensimmäinen, jossa kohdemaa oli kiinteässä valuutassa (ei voida devalvoida valuutan ulkoista arvoa.)

3. Ensimmäinen ohjelma ”Troikan” muodossa (Troikka = IMF, Euroopan komissio ja EKP.)

4. Ensimmäinen ohjelma, jossa velkakestävyydelle annettiin poikkeuksellinen liikkumavara.

5. Ensimmäinen ohjelma, jossa IMF:n piti ”peukaloida” omia sääntöjään ja käytäntöjään voidakseen olla mukana.

Näistä vain toinen kohta liittyy suoraan yhteisvaluutta euron tuomiin uusiin haasteisiin. Neljäs ja viides kohta ovat nekin hyvin mielenkiintoisia. Neljäs kohta tarkoitti, ettei Kreikan velkoja leikattu heti, vaan ylioptimistisin kuvitelmin Kreikalle sallittiin suurempi velkalasti kuin koskaan aiemmin. Viides kohta onkin oikeastaan vain edellytys neljännelle kohdalle. IMF:n piti katsoa läpi sormiensa päätähuimaavia velkalukuja ja teeskennellä Kreikan ohjelman olevan ”raiteillaan” pitkän aikaa. Totuus tuli kuitenkin niin IMF:lle kuin Euroopan komissiolle vastaan Kreikan tarvitessa toisen tukiohjelman.

Kreikan ohjelma sisälsi monia hyvin haasteellisia ja kunnianhimoisia tavoitteita, jotka maan piti saada suoritettua yhtä aikaa. Yhtäällä haluttiin suitsia suurta tuhlausta, ja toisaalla tehdä monia uudistuksia. Tässä kohtaa harkinta ilmeisesti petti. Vuoden 2003 maaliskuussa Saksan liittokansleri Gerhard Schröderin esiteltyä Agenda 2010 -ohjelman Schröder painotti uudistuksia, mutta hän teki tämän julkisen puolen menoja lisäämällä. Vuonna 2003 Saksa rikkoikin Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimusta niin vuotuisen alijäämän kuin kokonaisvelan suhteen. Saksan ohjelma onnistui, mutta Kreikan ei. Tästä voisi päätellä, että Kreikalta vaadittiin yksinkertaisesti liikaa kerralla.

Mikäli Kreikka olisi keskittynyt vain korruption kitkemisen tapaisiin uudistuksiin, maan velkaisuustaso olisi tarvinnut joustovaraa. Näin ei voitu tehdä, koska toivottomiksi käyneet vanhat luotot olisi pitänyt saneerata ensin. Ranskalaisilla ja saksalaisilla pankeilla ja vakuutusyhtiöillä oli huomattavat riskisaatavat Kreikasta. Tukiohjelmilla saatiin näiden riskit siirrettyä julkisten tahojen, kuten Suomen, niskaan. Sitä mukaa kun Troikka myönsi tukieriä Kreikalle, pääsivät yksityiset tahot pois pinteestä. Tätä Euroopan komissio piti ilmeisesti tuona katastrofiskenaariona. Vaaleihin valmistautuva Ranska ei olisi halunnut kiusallista pankkikriisiä kansallisella tasolla ratkottavaksi.

Kreikka-ohjelma meni pahoin metsään

Alkuperäisten fiskaalikertoimien mukaan Kreikan bkt laskisi ohjelman mukaan vain 5,5 prosenttia vuoteen 2012 mennessä. Todellisuudessa kävikin niin, että lasku oli pöyristyttävät 17 prosenttia. Työttömyyden arveltiin pysyvän 15 prosentin alapuolella, mutta nyt virallinen luku on liki 27 prosenttia. Tällaisten lukujen edessä kuka tahansa pystyy helposti toteamaan, että ohjelma epäonnistui pahasti. Euroopan komissio ei kuitenkaan myönnä epäonnistumista.

Ohjelma ei toki ole epäonnistunut kaikilta osin, Kreikka on saanut talouttaan selkeästi parempaan kuntoon kuin mitä se oli lähtiessä. Hinta on vain ollut niin järkyttävä, että europarlamentaarikko Tarja Cronbergin (vihr.) mukaan kansainvälinen Punainen Risti on luokitellut Euroopan humanitaarisen kriisin alueeksi.

IMF kertoo, miten poliittiset syyt vaikuttivat ohjelman kariutumiseen. IMF toteaa, että ohjelma olisi pitänyt venyttää alun perinkin pidemmälle ajalle, jolloin ohjelmasta ei olisi tullut liian vaativa liian nopeassa tempossa. Tähän olisi kuitenkin pitänyt varata entistä enemmän varoja, eikä poliittisista syistä tähän haluttu lähteä. Samaten poliittiset seuraamukset velkojen saneerauksesta eivät tulleet kyseeseen. Huonosti ideoitu ”ennennäkemätön ohjelma” oli siten tuomittu epäonnistumaan.

HENRI MYLLYNIEMI