- Vapaakauppa-alue, jonka sisällä tavara liikkuu ilman tulleja, on sinänsä hyvä asia, mutta jollain tavalla valtioiden pitäisi pystyä rajoittamaan ihmisten ja työvoiman liikkumista, painottaa putkiasentaja Jani Kolehmainen.
SIILINJÄRVELÄINEN Jani Kolehmainen on 37-vuotias putkiasentaja ja perheenisä, jonka pitkä työura alkoi jo 13-vuotiaana eikä ole sen jälkeen katkennut. Koulut jäivät vähän vähemmälle; peruskoulun jälkeen Kolehmainen suoritti ruokatuotannon perustutkinnon ja on sen jälkeen työskennellyt ravintola-alalla, kuorma- ja linja-autonkuljettajana ja nyt kahdeksatta vuotta putkimiehenä. Asuntovelkaa omakotitalonomistajalla on sen verran, että tietää miksi aamulla pitää töihin lähteä.
– Olen tavallinen duunari, raksaäijä, joka tuntee suomalaisten arjen ongelmat. Uskon vapaaseen työhön ja kovaan työhön, joka suomalaisille tulee verenperintönä jo äidinmaidossa. Sen asenteen haluaisin nyt viedä Eurooppaan, kertoa heille, millaisia me suomalaiset olemme, sanoo Kolehmainen.
Puolueen jäseneksi Kolehmainen liittyi vuoden 2008 kunnallisvaalien jälkeen. Hän oli perustamassa Siilinjärven paikallisyhdistystä ja on istunut sen puheenjohtajana kaksi kautta. Pohjois-Savon piirihallituksessa Kolehmainen on jo toista kauttaan, sitä ennen hän oli varajäsenenä yhden kauden.
Liittovaltiokehitys pysäytettävä
Eurovaaliehdokkaaksi Kolehmaisen ajoi huoli Suomen tulevaisuudesta. Rakennusalalla toimiessaan hän näkee joka päivä ne ongelmat, joita työvoiman vapaa liikkuvuus tuo tullessaan ilman kunnollisia keinoja niihin puuttumiseksi. Kolehmainen pelkää, että Suomea ollaan EU-direktiiveillä tahallaan ajamassa asumiskelvottomaksi.
– Liittovaltiokehitys on pysäytettävä keinolla millä hyvänsä. Brysselin kumileimasinpolitiikka on estettävä myös. Vapaakauppa-alue, jonka sisällä tavara liikkuu ilman tulleja, on sinänsä hyvä asia, mutta jollain tavalla valtioiden pitäisi pystyä rajoittamaan ihmisten ja työvoiman liikkumista. Eurosta eroamista en suoraan lähde ajamaan, mutta olisi selvitettävä onko eroaminen ylipäänsä mahdollista ja minkälainen Suomen tilanne olisi, jos emme olisi siihen aikoinaan liittyneet, Kolehmainen pohtii.
Erityisesti Kolehmaista kiinnostaa ammattiliittojen asian ajaminen Euroopassa. Se on myös yrittäjien etu. Kolehmainen tuntee monta pk-yrittäjää ja tietää, että jos yrittäjien asiat ovat kunnossa, ei heillä ole mitään ammattiliittoja vastaan.
– Tulevaisuuden EU:n näkisin mielelläni itsenäisten valtioiden talousliittona, en liittovaltiona. Siinä suhteessa näyttää synkältä, niin rajut voimat ovat liittovaltiokehityksen taustalla. Meiltä puuttuu yhteinen kieli ja kulttuuri, joten yhteinen solidaarisuuden tunne tulee Euroopasta varmasti aina puuttumaan.
Putkimies sulkemaan rahahanat
Politiikan ja työn vastapainoksi Kolehmainen harrastaa monipuolista liikkumista, muun muassa nyrkkeilyä, kalastusta, uimista ja sählyä. Liikunnan avulla saa aivot nollattua ja pidettyä itsensä kunnossa, että jaksaa töissä. Nyrkkeilysalilla palaute on välitöntä ja yleensä sattuu, eikä siellä tarvitse ajatella muuta kuin seuraavaa liikettä.
– Lämmitän myös taloni puulla. Sekin käy harrastuksesta, kuten kuka tahansa puulämmittäjä hyvin tietää. Elän onnellista avioelämää ja perheeni on minulle tärkein voimavara ja taustatuki, Kolehmainen kiittelee.
Vaalityötä Kolehmainen aikoo tehdä sosiaalisen median ja blogipäivitysten lisäksi jalkautumalla kansan pariin, pääasiassa Itä-Suomen vaalipiirissä. Loppusuoralla tarkoitus on kiertää myös Suomen suurimmat kaupungit ja hän on mielellään ammattiliittojenkin käytettävissä, jos ne haluavat kutsua hänet tilaisuuksiinsa.
– Vaalitelttaelämää siis tämä kevät. Vaaliteemani on ”äänestä putkimies sulkemaan rahahanat Suomesta Brysseliin”. Omia säästöjä minulla on viisi tonnia, se on tällä hetkellä ainoa varma vaalibudjetti. Kiitollisuudella otan vastaan myös kaikki tuet mitä puolueelta, piiriltä, paikallisyhdistykseltä ja muilta tahoilta tulee. Mielestäni on äärettömän hienoa, ettei puolue ole lähtenyt asettamaan ehdokkaita pelkkien megabudjettien perusteella vaan on todella asetettu suomalaisten näköiset ehdokkaat näinkin tärkeissä vaaleissa.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 2/2014 -lehdessä.
MIKA MÄNNISTÖ