- Vapaakauppa-alue, jonka sisällä tavara liikkuu ilman tulleja, on sinänsä hyvä asia, mutta jollain tavalla valtioiden pitäisi pystyä rajoittamaan ihmisten ja työvoiman liikkumista, painottaa putkiasentaja Jani Kolehmainen.

SIILINJÄRVELÄINEN Jani Kolehmainen on 37-vuotias putkiasentaja ja perheenisä, jonka pitkä työ­ura alkoi jo 13-vuotiaana eikä ole sen jälkeen katkennut. Koulut jäivät vähän vähem­mälle; peruskoulun jälkeen Kolehmainen suoritti ruoka­tuotannon perustutkinnon ja on sen jälkeen työskennellyt ravintola-alalla, kuorma- ja linja-autonkuljettajana ja nyt kahdeksatta vuotta putkimie­henä. Asuntovelkaa omakoti­talonomistajalla on sen ver­ran, että tietää miksi aamulla pitää töihin lähteä.

– Olen tavallinen duunari, raksaäijä, joka tuntee suoma­laisten arjen ongelmat. Uskon vapaaseen työhön ja kovaan työhön, joka suomalaisille tu­lee verenperintönä jo äidin­maidossa. Sen asenteen halu­aisin nyt viedä Eurooppaan, kertoa heille, millaisia me suomalaiset olemme, sanoo Kolehmainen.

Puolueen jäseneksi Koleh­mainen liittyi vuoden 2008 kunnallisvaalien jälkeen. Hän oli perustamassa Siilinjärven paikallisyhdistystä ja on istu­nut sen puheenjohtajana kak­si kautta. Pohjois-Savon pii­rihallituksessa Kolehmainen on jo toista kauttaan, sitä en­nen hän oli varajäsenenä yh­den kauden.

Liittovaltiokehitys pysäytettävä

Eurovaaliehdokkaaksi Ko­lehmaisen ajoi huoli Suomen tulevaisuudesta. Rakennus­alalla toimiessaan hän näkee joka päivä ne ongelmat, joita työvoiman vapaa liikkuvuus tuo tullessaan ilman kunnol­lisia keinoja niihin puuttumi­seksi. Kolehmainen pelkää, että Suomea ollaan EU-direk­tiiveillä tahallaan ajamassa asumiskelvottomaksi.

– Liittovaltiokehitys on py­säytettävä keinolla millä hy­vänsä. Brysselin kumileima­sinpolitiikka on estettävä myös. Vapaakauppa-alue, jonka sisällä tavara liikkuu il­man tulleja, on sinänsä hyvä asia, mutta jollain tavalla val­tioiden pitäisi pystyä rajoitta­maan ihmisten ja työvoiman liikkumista. Eurosta eroamis­ta en suoraan lähde ajamaan, mutta olisi selvitettävä onko eroaminen ylipäänsä mahdol­lista ja minkälainen Suomen tilanne olisi, jos emme oli­si siihen aikoinaan liittyneet, Kolehmainen pohtii.

Erityisesti Kolehmais­ta kiinnostaa ammattiliitto­jen asian ajaminen Euroopas­sa. Se on myös yrittäjien etu. Kolehmainen tuntee monta pk-yrittäjää ja tietää, että jos yrittäjien asiat ovat kunnossa, ei heillä ole mitään ammatti­liittoja vastaan.

– Tulevaisuuden EU:n nä­kisin mielelläni itsenäisten valtioiden talousliittona, en liittovaltiona. Siinä suhtees­sa näyttää synkältä, niin ra­jut voimat ovat liittovaltio­kehityksen taustalla. Meiltä puuttuu yhteinen kieli ja kulttuuri, joten yhteinen soli­daarisuuden tunne tulee Eu­roopasta varmasti aina puut­tumaan.

Putkimies sulkemaan rahahanat

Politiikan ja työn vastapai­noksi Kolehmainen harras­taa monipuolista liikkumis­ta, muun muassa nyrkkeilyä, kalastusta, uimista ja säh­lyä. Liikunnan avulla saa ai­vot nollattua ja pidettyä it­sensä kunnossa, että jaksaa töissä. Nyrkkeilysalilla palau­te on välitöntä ja yleensä sat­tuu, eikä siellä tarvitse aja­tella muuta kuin seuraavaa liikettä.

– Lämmitän myös talo­ni puulla. Sekin käy harras­tuksesta, kuten kuka tahansa puulämmittäjä hyvin tietää. Elän onnellista avioelämää ja perheeni on minulle tärkein voimavara ja taustatuki, Ko­lehmainen kiittelee.

Vaalityötä Kolehmainen ai­koo tehdä sosiaalisen medi­an ja blogipäivitysten lisäksi jalkautumalla kansan pariin, pääasiassa Itä-Suomen vaa­lipiirissä. Loppusuoralla tar­koitus on kiertää myös Suo­men suurimmat kaupungit ja hän on mielellään ammatti­liittojenkin käytettävissä, jos ne haluavat kutsua hänet ti­laisuuksiinsa.

– Vaalitelttaelämää siis tämä kevät. Vaaliteemani on ”ää­nestä putkimies sulkemaan rahahanat Suomesta Brysse­liin”. Omia säästöjä minul­la on viisi tonnia, se on tällä hetkellä ainoa varma vaali­budjetti. Kiitollisuudella otan vastaan myös kaikki tuet mitä puolueelta, piiriltä, paikal­lisyhdistykseltä ja muilta ta­hoilta tulee. Mielestäni on ää­rettömän hienoa, ettei puolue ole lähtenyt asettamaan eh­dokkaita pelkkien megabud­jettien perusteella vaan on todella asetettu suomalaisten näköiset ehdokkaat näinkin tärkeissä vaaleissa.

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 2/2014 -lehdessä.

MIKA MÄNNISTÖ