Jari Lindström: Kannanotto Stora Enson irtisanomisiin

Stora Enson toiminta ei täytä vastuullisen yrityksen kriteereitä. Vaikka markkinatilanne on vaikea, pitäisi suuryrityksillä olla muitakin vaihtoehtoja kuin irtisanomiset.

Metsäyhtiö Stora Enso vähentää palkkalistoiltaan 2 500 työntekijää. Yhtiö perustelee saneerausta kannattavuuden parantamisella. Suomesta yhtiö vähentää 650, Ruotsista 750 ja muista Euroopan maista 850 työntekijää ja muista maista 250 työntekijää. Tehostamisohjelma on ollut tiedossa jonkin aikaa, 200 miljoonan säätötavoite ilmoitettiin huhtikuussa. Julkisuuteen on saatu kovin vähän faktaa, joihin tehdyt ratkaisut perustuvat. Onko viimeinenkin kivi käännetty?

Stora Enson vähennykset eivät kohdistu yksittäisille paikkakunnille. Tämä on positiivista, mutta 650 työntekijää Suomessa joka tapauksessa jää ilman työtä ja tulevaisuutta. Olen peräänkuuluttanut isänmaallista yrittäjyyttä, yhteiskuntasopimukseen tähtäävän keskustelun avaamista. Suomi tarvitsee pitkäjänteisen työllistämis- ja teollisuuspoliittisen ohjelman, johon eri osapuolet ovat valmiita sitoutumaan.

Voisimme ottaa oppia työllisyyden hoitoon myös Saksasta. Siellä työttömyysuhan alaisilla on mahdollisuus työskennellä oppisopimuksen turvin entisessä yrityksessään, opiskella uutta ammattia/pätevöitymistä ja samalla tehdä työtä yrityksessä. Työttömyyden ja työllistymisen välissä on työntekijälle yrityksessä jatkokouluttautumisen malli, joka voisi joillakin aloilla toimia hyvänä väylänä työmarkkinoille uudelleen sijoittumiseksi.  Valtion keinoina on omistajaohjauksen, takuiden, investointien rahoituspakettien ja koulutusjärjestelmien kehittäminen verotuksen ohella. Pitää muistaa, että suljetun tehtaan tai tuotantolinjan uudelleen käynnistäminen on yleensä mahdotonta, toimenpideohjelmat pitää laatia pitkäjänteisesti ja ennakoivasti yhteistyössä sopien. Yritysten vastuullisuuteen kuuluu olennaisena osana niin, johdon palkkioiden kuin omistajien voitonjaon säätely todellisen maksukyvyn mukaan, yhteiskuntavastuu siinä huomioiden. Stora Enson kohdalla on täysin tuomittavaa, että pääjohtaja Jouko Karviselle maksettiin miljoonan euron peruspalkan lisäksi kahden miljoonan euron kannustinraha. Nyt työntekijät maksavat kovaa hintaa joukkoirtisanomisten muodossa.

Toinen iso kysymys on valtionohjauksen tila ja vaikuttavuus. Onko valtiolla omistajana mitään vaikutusta yrityksissä ja millä strategialla valtio oikeasti on omistustaan hoitamassa? Strategia ei ainakaan vaikuta onnistuneelta. Valtion on jatkossa terävöitettävä omaa teollisuuspolitiikkaansa myös omistajana. Vastuullisen, isänmaallisen yrityspolitiikan aika on nyt ja keskustelu siitä on avattava heti laajalla rintamalla – tavoitteena pitkäjänteinen Suomi nousuun yhteiskuntasopimus.