Puolustusvoimat on viime vuosina käynyt läpi mittavan rakennemuutoksen. Samaan aikaan puolustusbudjetista on leikattu peräti kymmenys pois. Varuskuntia on lakkautettu ja sodan ajan joukkojen määrää pienennetty kolmanneksella.

Tämän vuoden alusta uusi vahvuus on 230 000 sotilasta. Tämä on ehdoton minimitaso, jolla koko maata kyetään puolustamaan. Voi olla, että tätä määrää joudutaan tulevaisuudessa tarkastelemaan kriittisesti. Voi olla, että puolustusvoimauudistusta voidaan joutua muutenkin yksityiskohdiltaan korjailemaan.

Rakennemuutosta on jouduttu rahoittamaan tinkimällä puolustusmateriaalihankinnoista. On menty riskillä. Nykyiset määrärahat, noin 500 miljoonaa euroa vuodessa, eivät yksinkertaisesti riitä.

Puutelista on pitkä: johtamis- ja viestijärjestelmät, ilmatorjuntajärjestelmät, panssarintorjunta-aseet, raskaat ampumatarvikkeet jne. Jopa rynnäkkökiväärin patruunoista on puutetta; parhaillaan syödään kriisiajan varastoja. Tämä on puolustuksemme uskottavuuden kannalta iso kysymys: onko meillä taistelukestävyyttä vai ei – mutta mediaa kiinnostaa enemmän yksittäinen lentoharjoitus.

Jos Ukrainan kriisi olisi alkanut kuluvan vaalikauden alussa, Jyrki Kataisen hallitus ei olisi tehnyt puolustusbudjetin rajua leikkausta tai jalkaväkimiinojen tuhoamista. Vastuu lepää raskaana näiden päätösten puolesta äänestäneiden kansanedustajien päällä, sillä tositilanteessa nämä järjettömyydet maksetaan suomalaisella verellä.

Pienen maan on turvallisinta pelata varman päälle. Virheet on mahdollisuuksien mukaan korjattava. Vain riittävän vahva oma puolustuskyky takaa Suomen turvallisuuden, kuuluimme Natoon tai emme.

Jussi Niinistö
kansanedustaja (ps.)
puolustusvaliokunnan puheenjohtaja