Kansalaisaloitteen pakkoruotsin poistamiseksi on allekirjoittanut yli 60 000 kansalaista. Aloitteessa vaaditaan, että minkään kouluasteen tutkinnossa ei tule vaatia toisen kotimaisen kielen osaamista. Vaalikonevastausten perusteella ajatusta kannattaa eduskunnan enemmistö, itseni mukaan lukien. Myös enemmistö Suomen kansasta on useissa mielipidemittauksissa osoittanut tukensa kielivapaudelle.

”Ruotsin määrääminen kaikille pakolliseksi oppiaineeksi vuonna 1968 sovitussa peruskoulu-uudistuksessa oli puhtaasti poliittinen ratkaisu, voiko sanoa perinteinen lehmänkauppa, vailla pedagogista harkintaa.”

On syytä muistaa, että pakkoruotsi ei ole ikimuistoinen. Ruotsin määrääminen kaikille pakolliseksi oppiaineeksi vuonna 1968 sovitussa peruskoulu-uudistuksessa oli puhtaasti poliittinen ratkaisu, voiko sanoa perinteinen lehmänkauppa, vailla pedagogista harkintaa.

On myös syytä painottaa – tämä etenkin edustaja Mäkelälle tiedoksi – että pakkoruotsin poistaminen ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Ei pidä hämärtää tosiasioita, edustaja Mäkelä. Ruotsin opetuksesta säädetään perusopetuslaissa, ei perustuslaissa. Perustuslaki takaa ruotsinkielisille oikeuden asioida viranomaisten kanssa omalla kielellään, mutta se ei edellytä jokaisen suomenkielisen ruotsin opiskelua. Pakkoruotsista ei säädetä perustuslaissa, eikä pakkoruotsilla turvata palveluita. Yli neljä vuosikymmentä pakkoruotsikokeilua on siitä todisteena.

Kilpailukykyämme ajatellen Suomessa osataan liian vähän suuria maailmankieliä kuten ranskaa, espanjaa, saksaa, venäjää tai vaikkapa kiinaa. Tämä johtuu siitä, että pakkoruotsin vuoksi hallitsevaksi kieliyhdistelmäksi on muodostunut englanti ja ruotsi. Mikäli Suomessa haluaa opiskella kahta itse valitsemaansa vierasta kieltä eikä toinen niistä satu olemaan ruotsi, joutuu opiskelemaan kolmea kieltä. Käytännössä pakkoruotsi siis estää monia opiskelemasta jotain toista kenties tarpeellisemmaksi koettua kieltä. Monipuolisten kieliopintojen merkitystä ja pakkoruotsista luopumista on korostanut muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Sen näkemyksen mukaan vapaa kielivalinta ei heikentäisi ruotsin kielen osaamista, sillä se lisäisi EK:n arvion mukaan ruotsin opiskelua pitkänä A-kielenä. Näin saataisiin sekä monipuolisempia kielivalintoja että parempaa toisen kotimaisen kielen osaamista.

Tarvitsemme järkevää, emme tunteisiin perustuvaa kielipolitiikkaa. On kiihkottomasti arvioitava, minkälaista kielitaitoa suomalaiset todella tarvitsevat. Nykyinen rajoittava malli ei huomioi yhteiskunnan ja talouselämän tarpeita. Suomi kärsii riittämättömästä kielitaidosta. Asiaan on puututtava lisäämällä kielivalinnaisuutta pakkoruotsista luopumalla.

Lopuksi haluan kiittää tämän kansalaisaloitteen laatijoita heidän kielivapauden puolesta tekemästään työstä. Toivon, että tämä kansalaisaloite jatkokäsitellään asiallisesti ja että äänestyksen koittaessa jokainen edustaja saa äänestää omantuntonsa mukaan.

Kirjoitus on julkaistu Jussi Niinistön blogissa >