REFERAATTI | EU on historiansa suurimmassa kriisissä, ja se seisoo kolmen tien haarassa. Samaan aikaan kun poliittinen eliitti tiivistää vallan keskittämistä Brysseliin, kasvavat unionia kritisoivat voimat kautta Euroopan. Osa kriittisistä voimista haluaa tyystin eroon EU:sta, osa taas uskoo EU:n olevan vielä pelastettavissa. Kaikki osapuolet ovat tyytymättömiä asioiden nykytilaan. Eurovaaleissa 2014 on kysymys siitä, mikä suunta valitaan. Jatketaanko jo tuttua tietä kohti kansalaisten vastustamaa keskusvaltaista liittovaltiota vai raivataanko uusi polku kohti jotain muuta.

Liittovaltiokehitys tarkoittaa vallan keskittämistä Brysseliin. Siihen liittyy oleellisena osana keskusvallan ohjaamien tulonsiirtojen lisääminen jäsenmaiden välillä. Käytännössä liittovaltio siis tarkoittaa sitä, että jäsenmaa tai osavaltio ei itse voi päättää omia kansalaisiaan ohjaavasta sääntelystä tai verovarojensa käytöstä eikä edes torjua omalta kannaltaan huonoja keskusvallan päätöksiä.

On vaikea ymmärtää, kuinka ankarinkaan toiveajattelija voisi nähdä liittovaltiokehityksen olevan pienen Suomen etu. Jos annamme näissä keskeisimmissäkin asioissa päätösvallan keskusvallalle, jossa meillä esimerkiksi europarlamentissa on alle kahden prosentin edustus, on päivänselvää, ettei Suomi enää päätä itse omista rahoistaan tai asioistaan. Käytännössä liittovaltio mer­kitsisi Suomen kansanvallan kuolemaa. Taloudellisesti se merkitsisi muiden lypsettäväksi tai vähintään armoille heittäytymistä.

Perussuomalaiset on ainoana suomalaisena eduskuntapuolueena johdonmukaisesti vastustanut tätä liittovaltiokehityksen osa-aluetta. Emme hyväksy epädemokraattisen komission valvontaa ja ohjausta, joka kaventaa jäsenmaiden itsenäisyyttä. Emme myöskään hyväksy yhteisvastuuta, joka aiheuttaa moraalikatoa, kun ongelmien aiheuttajat eivät joudu vastaamaan seurauksista.

Vallan keskittämisestä vallan hajauttamiseen

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana EU:lle on keskitetty monimutkaisten perussopimusjär­jestelyjen myötä enemmän valtaa kuin monikaan haluaisi sille antaa, tai välttämättä edes hahmottaa sillä olevan. Eurokriisin aikana tämä vallansiirto on vain kiihtynyt. Tutkimusten mukaan alle kymmenesosa suomalaisista toivoo EU:n kehittyvän liittovaltioksi.

Juuri kansalaismielipiteen takia suomalaisten poliitikkojen joukossa liittovaltion kannattajat tuntee siitä, etteivät he halua puhua liittovaltiosta. He kutsuvat liittovaltiokeskustelua tyhjäksi pelotteluksi, vaikka europarlamentissa Euroopan Yhdysvalloista ja liittovaltiosta puhutaan täysin avoimesti. Suomen nykyinen kuuden puolueen hallitus käytännössä kannattaa liittovaltiokehitystä, mutta varoo varoo sanomasta sitä ääneen.

Miten kaukainen keskusvalta osaisi edes periaatteessa kehittää Suomea suomalaisia itseään paremmin? Keskusvallalla ei ole sii­hen sen enempää aikaa, mielenkiintoa kuin kykyäkään. Mitä enemmän asioistamme päätetään Brysselissä, sitä pienempi on suomalaisten sananvalta elämäänsä ohjaaviin päätöksiin. Jokainen askel kohti liittovaltiota tarkoittaa suomalaisen kansanvallan heikkenemistä.

Liittovaltio tarkoittaisi myös tulonsiirtojen ja yhteisvastuun lisää­mistä, kun vähävaraisemmat mutta selvästi väkirikkaammat maat pääsi­sivät päättämään entistä suuremmasta osasta verorahojamme. Suomen tulonsiirrot muualle EU:hun ovat jo nyt kohtuuttoman suuret, yli 600 miljoonaa euroa vuodessa. Vain itsenäisyys takaa sen, että kansamme saa itse pitää oman työnsä tulokset. Pidämme ehdottomasti kiinni periaatteesta, ettei mikään jäsenmaa ota vastatakseen toisen velkoja.

Britannian vai Saksan tie?

EU:n keventämisellä on nyt nostetta ympäri unionia. Alankomaiden hallitus ilmoitti hiljattain, että ”kaikilla politiikan aloilla jatkuvasti yhdentyvän Euroopan unionin aika on ohi”. Vielä tiukemman linjan on ottanut perinteisesti EU-kriittinen Britannia. Maa vaatii EU:n toimivaltuuksien uudelleenarviointia ja haluaa neuvotella EU-sopimuksensa uusiksi vuoteen 2017 mennessä. Britannian pääministeri David Cameron on sanonut haluavansa kevyemmän unionin.

Saksan liittokansleri Angela Merkel on puolestaan sanonut haluavansa ”jatkaa Euroopan yhdentymistä tasolle, jota on vaikea kuvata muuksi kuin Euroopan liittovaltioksi”.

Tässä on riittävän selkeät vaihtoehdot: on vain valittava, haluaako seurata Britannian viitoittamaa itsenäisten jäsenmaiden tietä vai Saksan johtamaa joukkoa tiivistyvään liittovaltioon. Merkelin esittämä näkemys saattaa myös melko outoon valoon ne suomalaiset keskustelijat, jotka väit­tävät koko liittovaltiosta puhumisen olevan hölynpölyä.

Kansanvaltaisuus kunniaan

Ainoa asia, joka on muuttanut ja voi myös jatkossa järkevöittää Suomen EU-politiikkaa, on perussuomalaisten vaalime­nestys. Suomi voi perussuomalaisten johdolla torjua liittovaltion ja liittyä Britannian johtamaan EU-kriitikkojen uudistusrintamaan. Suomen kansallinen etu on löyhä unioni, jossa sääntelyä vähen­netään, EU:n toimivaltuuksia rajataan ja jossa kauppa on toiminnan keskiössä.

Tavoitteeksi on otettava unionin uudistaminen kevyemmäksi ja päätöksenteon palauttaminen lähelle kansalaisia. Eurooppaa tulee rakentaa eurooppalaisten tarpeisiin, ei Euroopan unionin tarpeisiin.

Kirjoitus on lyhennelmä Sampo Terhon kirjasta Kohti parempaa Eurooppaa.