Puolueiden ohjelmia julkaistaan vaaleja edeltävästä syksystä lähtien. Käytännössä niiden on oltava valmiita jo ensi syksyyn mennessä. Tämä tarkoittaa, että parhaillaan ohjelmatyöhön kohdistuu voimakasta lobbausta etujärjestöjen suunnalta, ja puolueissa luonnokset valmistuvat kevään aikana. Sen jälkeen niitä hiotaan ja hyväksytään kesän ja alkusyksyn aikana.
Ohjelmien on jo keväällä 2026 ennakoitava sitä, mistä vaaleissa keväällä 2027 puhutaan. Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa – etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Puolueet joutuvat tasapainoilemaan tyhjän ympäripyöreyden ja liian sitovien lupausten välillä. Tyhjää paperia ei voi jättää, mutta liian tarkkaan ei haluta sitoutua.
Ohjelmiin liittyviä avauksia aletaan tehdä jo nyt. Esimerkiksi SDP on ilmoittanut aikovansa palauttaa ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden, jonka nykyhallitus poisti.
Leikkausurakka alkoi viime hetkellä
Hallitus aloittaa keväällä myös vuoden 2027 valtion talousarvion valmistelun. Vaalien kannalta keskeinen kysymys on, joudutaanko tavoitteista tai toimenpiteistä perääntymään.
Hallitusneuvotteluissa julkisen talouden korjaaminen mitoitettiin kahden vaalikauden urakaksi. Lisäksi hallitus asetti itselleen kunnianhimoisia tavoitteita työllisyydestä, velkasuhteesta ja alijäämästä. Nyt näyttää siltä, että tämä osoittautui epäonniseksi. Talouden käänne ei tullut – eikä se ole kuin osittain hallituksen syy.
Jos ei haluta jatkaa viimeisten parinkymmenen vuoden velkavetoista kasvupolitiikkaa, on hyväksyttävä se lopputulos, jonka ”satunnaislukugeneraattori” nimeltä kansainvälinen suhdanne tuottaa Suomen talouden rakenteellisten heikkouksien läpi ajettuna. Korkojen pysyminen korkealla, maailmankaupan häiriöt ja sodan jatkuminen eivät kuuluneet alkuperäiseen käsikirjoitukseen.
Tämä ei silti tarkoita, että oppositio olisi oikeassa. Talous ei kasvaisi merkittävästi enemmän, vaikka ay-jäsenmaksut olisivat taas vähennyskelpoisia tai vaikka ansiosidonnaisella voisi opiskella toista tutkintoa kuten aiemmin.
Hallitus ja perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra, voivat perustellusti olla ylpeitä siitä, että leikkausurakka on aloitettu. Se oli joskus tehtävä, ja oikeastaan nyt oli viimeinen hetki. Jos heikko suhdanne olisi ajettu läpi velkaurut auki ja ilman sopeutusta, tilanteemme olisi vielä huonompi.
Vihervasemmistolle tärkeintä on menojen lisääminen
Oppositiopuolueet alkavat ensi kesän jälkeen valmistella omia vaihtoehtobudjettejaan. Ne julkaistaan loppuvuodesta, aivan vaalikevään kynnyksellä. Niiden merkityksestä voi olla montaa mieltä, mutta ne pakottavat puolueet konkretiaan.
Ensi jouluna tuskin nähdään suuria yllätyksiä. Keskusta lupaa jälleen tehdä kaiken nopeammin, tehokkaammin ja paremmin, mutta keinot jäävät osin ontoiksi. Jos aidosti toimivia kasvukeinoja olisi tarjolla ilman velkaantumista, nykyhallitus käyttäisi niitä jo.
Maltilliselle keskustalle vaihtoehtobudjetti on vaikea laji. Puolueen perinteisiin ei kuulu populististen ihmetemppujen esittäminen, koska niistä jää helposti kiinni.
Vihervasemmistossa linja on rennompi. Veroja voidaan korottaa miljarditolkulla ilman, että sillä nähdään haittavaikutuksia kasvuun tai kulutukseen. Tärkeintä on menojen lisääminen.
Tilannetta hankaloittaa ilmastoinnostuksen hiipuminen, kun elintaso ja turvallisuus kiinnostavat äänestäjiä enemmän. Myöskään maahanmuutto ”taikaseinänä” ei vedä entiseen tapaan. Tämä ei estä sitä, etteikö moni voisi innostua lupauksesta: uusia leikkauksia ei tule – nyt tulee rahaa.
Keskusta ja SDP peruvat todennäköisesti vain yksittäisiä hallituksen päätöksiä. Arvonlisäveron korotuksen peruminen on jo käytännössä unohdettu. Vaalit käydäänkin tunnepuheella ja muutaman valikoidun päätöksen ympärillä, vaikka niiden merkitys kokonaisuuden kannalta olisi rajallinen.
SDP:n ”talvisota” koettelee johtajuutta
Joulun uutispimentoon toi valoa SDP:n kohu, jonka laajuus sai monet siristelemään silmiään – ja toiset kääntämään katseensa pois. Ajoitus oli pahin mahdollinen: istuntotauko, lomat ja heikko koordinointi.
”Talvisodasta” on jo kirjoitettu paljon, joten pidän tämän osuuden lyhyenä.
Eduskuntaryhmän on päätettävä:
● mitä myönnetään
● miten luvataan toimia jatkossa
● miten kohdellaan epäiltyjä ja syyllistyneitä
Kaikkia, jotka ovat joskus huutaneet tai käyttäytyneet huonosti, ei voi erottaa. Toisaalta ulospäin ei saa syntyä kuvaa, että ketään päästetään kuin koiraa veräjästä.
Pitkittyvä julkinen käsittely ei ole SDP:n etu. Se nakertaa puolueen imagoa ja siten kannatusta. Kyselyitä johtava puolue on aina altis laskulle. SDP on lähellä nykyistä kannatuskattoaan, ja painovoima vetää alaspäin.
Puolueessa ollaan todennäköisesti tyytyväisiä siihen, että kohu tuli nyt eikä juuri ennen vaaleja. SDP tekee kaikkensa, jotta keskustelu saataisiin tyrehtymään.
Puoluekokous paljastaa voimasuhteet
SDP:n puoluekokous pidetään ensi toukokuussa. Jos joku muu kuin Antti Lindtman havittelee pääministeriyttä, nyt on viimeinen hetki toimia.
Aiemmin perussuomalaisia pidettiin epävakaana puolueena, mutta puolueen hajoaminen johti lopulta ennätysvaalitulokseen ja irtaantunut ryhmä jäi kokonaan ilman edustajia.
Ehkä perussuomalaiset ei sittenkään ole niin epävakaa kuin väitetään. Oleellisempi kysymys on: onko SDP?
Puolueessa on tällä hetkellä selkeä jakolinja:
● Lindtmanin vetämä maltillinen, ”lipposlainen” siipi
● niin sanotut marinistit, Matias Mäkyseen, Nasima Razmyariin ja muihin kytkeytyvä ryhmä
Näillä ryhmillä on erilainen näkemys talouspolitiikasta, maahanmuutosta ja monista muista keskeisistä kysymyksistä.
Tänä vuonna varmistuu seuraava hallitus
Se, miten SDP onnistuu pelaamaan itsensä Talvisodastaan ulos, määrittelee sen, miten hyvin SDP:n kannatusjohto pitää. Kokoomus voi ulko- ja turvallisuuspoliittisella maineellaan nousta, mutta niin voi myös ”leikataan ennemmin vähemmän tärkeästä ja maahanmuutto kuriin” -persut. Persujen loppukirit eduskuntavaaleissa ovat legendaarisia, mutta hallitusvastuussa tilanne voi olla toinen. SDP:n johtoasema vaali-iltana ei ole siis mikään itsestäänselvyys. Kun mietitään todennäköisiä politiikkatoimia, joita ensi vaalikaudella joudutaan tekemään, on hyvä kysymys, onko hallitusvastuuseen mahtuminen siunaus vai kirous. Kun helpot leikkaukset on jo tehty, jäljellä ei ole kuin vaikeita.
