Kommentti: MV oli eilen ”valemedia”, tänään se on Helsingin Sanomien uutislähde

Laatujournalismiin sitoutunut HS toistaa kyseenalaistamatta MV-lehden aktiiveilta kuulemiaan väitteitä. Tarkoittaako julkaisupäätös sitä, ettei MV ole enää HS:n mielestä valemedia, vaiko sitä, että HS:lle kelpaavat nykyisin ”valemediankin” tiedot?

Helsingin Sanomat kirjoitti keskiviikkona Rautatientorin telttaleirin kolmesta maahanmuuttoa vastustavasta ryhmittymästä ja näiden keskinäisestä nokkapokasta. Jutussa ”Suomi Ensin”-liike ja ”Rajat kiinni”-liike moittivat kolmatta ”Puhdistus”-nimistä ryhmittymää. Keskenään riitelevien ryhmien väliset suhteet eivät ole erityisen mielenkiintoisia, mutta on huomionarvoista, että Helsingin Sanomat katsoo aiheelliseksi julkaista sellaisenaan MV-lehteen kytköksissä olevien henkilöiden kommentteja sellaisenaan.

HS:n jutussa on haastateltu muun muassa Suomi ensin -liikkeen edusmiestä Marco de Witiä. De Wit esiintyy julkisuudessa jatkuvasti MV-lehden lippalakki päässään, ja sama lippis itse asiassa näkyy Helsingin Sanomien jutun kuvituskuvassa. Lisäksi MV on julkaissut jatkuvasti de Witin kannanottoja ja videoita.

En ota tässä kirjoituksessa sen kummemmin kantaa MV:hen tai myöskään de Witiin. Huseeratkoon molemmat tahoillaan. Mutta kiinnitän huomiota siihen ristiriitaan, että Helsingin Sanomat on toistuvasti kutsunut MV:tä valemediaksi. HS on niin ikään allekirjoittanut päätoimittajien kannanoton, jossa lehti lupaa, ettei se aio olla valemedioiden hiljainen tukija ja myötäjuoksija.

Jos MV on todella valemedia, niin miksi HS yhtäkkiä kelpuuttaakin sen MV:n piiristä tulevan sisällön sellaisenaan julkaisukelpoiseksi?

Vastaus löytyy Rautatientorin mielenosoitusta koskevan jutun lopusta. Helsingin Sanomat antaa millään tavalla de Witiä kyseenalaistamatta tämän soimata ”nuiviksi” kutsumiaan perussuomalaisia, ja kytkee sekavaan sotkuun mukaan ensin 12 perussuomalaista kansanedustajaehdokasta sekä lopulta myös Jussi Halla-ahon. HS syyttää implisiittisesti heitä kaikkia väkivallalla uhkailusta. Syytökset ovat täysin vailla perusteita.

Halla-aholta, ”nuiviksi” kutsutuilta perussuomalaisilta tai keneltäkään muulta ei kysytä mitään siitä, pitävätkö jutussa esitetyt rankat väitteet paikkaansa. Tämä rikkoo olennaisella tavalla laatujournalismille tärkeää samanaikaisen kuulemisen periaatetta. Periaate tarkoittaa kansankielellä sitä, että annettakoon syytetylle mahdollisuus puolustautua häntä vastaan esitettyjä väitteitä vastaan. HS ei tällaista mahdollisuutta antanut.

HS:n uutisen julkaisupäätös ei ole journalistisin kriteerein kestävä, mutta lehden toimintaa pidempään seuranneiden on helppo ymmärtää, miksi julkaisu tehtiin.