KRP:n Rahanpesun selvittelykeskuksen päällikkö Mikko Värri kertoo, että riittävän näytön saaminen terrorismin rahoittamisesta on erittäin vaikeaa, kun se yleensä kohdistuu Suomen ja Euroopan ulkopuolelle.
– Terrorismirikoksissa ja niiden rahoittamisessa pitäisi osoittaa henkilön tienneen, että hän lahjoittaa tai siirtää varoja terroristijärjestölle ja se on se vaikein pala osoittaa Suomesta käsin, Värri sanoo.
Rahanpesun selvittelykeskus ottaa vuosittain vastaan muutamia kymmeniä epäilyilmoituksia terrorismin rahoittamisesta. Muita ilmoituksia tulee kymmeniä tuhansia vuosittain.
– Terrorismin rahoittamisen uhkatasoa ei ole Suomessa määritelty, mutta arvioin sen itse maltilliseksi. Olemme kuitenkin osa kansainvälistä rahansiirtoverkostoa, joten emme voi ulkoistaa mitään uhkaa, ettei meillä olisi mitään sellaista. Vaikka uhka olisi vähäinen, niin sellainen terrorismin rahoittamisen riski meillä on edelleen, Värri kertoo.
Korotetusta tahallisuusvaatimuksesta luopuminen auttaisi tutkintaa
Terrorismin rahoituksen rikostutkinnassa pitäisi pystyä osoittamaan mihin tai kenelle raha on päätynyt.
– Perusongelma on näytön keräämisen haastavuus, kun varat menevät epävakaille konfliktialueelle, Värri toteaa.
Hänen mielestään tutkintaa auttaisi, jos lainsäädäntöä muutettaisiin.
– Oikeastaan ainoa mikä auttaisi, olisi korotetusta tahallisuusvaatimuksesta luopuminen, mitä en usko nykyisen hallituksen toteuttavan. Tällä hetkellä terrorismin rahoittamista koskevassa pykälässä korotettu tahallisuusvaatimus ilmaistaan muodossa ”rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että sillä rahoitetaan”, Värri selvittää.
Tällä hetkellä poliisilla ja syyttäjällä on siis velvollisuus osoittaa, että henkilö on tarkoittanut ja mieltänyt, että varat menevät terrorismille.
– Jos lainsäädännöllä päästäisiin sellaiseen, että automaattisesti varojen antaminen terroristijärjestölle on terrorismirikos, eikä pelkästään pakoterikos, niin silloin varmaan lukumääräisesti meillä olisi enemmän vastaavia rikostutkintoja, Värri arvioi.
Avustusrahat päätyivätkin terroristijärjestölle
Terrorismin rahoitus nousi esiin jälleen, kun selvisi, että italialaisten palestiinalaisille siviilileille lahjoittamia avustusrahoja oli päätynyt terroristijärjestö Hamasille.
Italian viranomaiset ovat lehtitietojen mukaan pidättäneet useita ihmisiä, joiden epäillään perustaneen kolme hyväntekeväisyysjärjestöä ja rahoittaneen niiden kautta Hamasia miljoonilla euroilla.
– Meidän näkemyksemme mukaan tyypillinen tapaus olisi Suomessa, että täällä kerätään rahoja ja siirretään ne ulkomaille. Ei niinkään, että täällä olisi erillisiä terroristisoluja, joita rahoitetaan, Värri selventää.
Suomessa muistetaan muun muassa “lelusalakuljettajana” tunnetuksi tulleen Rami Adhamin tapaus, jossa mies keräsi laittomasti huomattavan summan varoja Suomi-Syyria-yhteisölle. Vyyhti johti muun muassa miehen eroon SDP:stä, törkeän rahanpesun paljastumiseen ja ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
– Hän vei rahoja Syyriaan, mutta varat eivät lopulta päätyneet sille taholle, jolle lahjoittajat luulivat niitä antaneensa. Tässä tapauksessa ei löydetty näyttöä terroristiryhmän tukemisesta. Varojen käyttötarkoitus oli kuitenkin ihan jotain muuta kuin mihin ne oli kerätty, Värri kertoo.
Rahojen kohdentumista voi olla vaikea tarkistaa
Avustustarkoitukseen järjestettävässä rahankeräyksessä on Värrin mukaan järkevintä hyödyntää vakiintuneita ja pitkään avustustyötä tehneitä järjestöjä.
– Mitä läpinäkyvämpi järjestötoiminta on, niin sitä luotettavampi se yleensä on. Vuosikymmeniä toimineet järjestöt ovat riittävän isoja, jotta niillä on kontrollit väärinkäytöksien estämiseksi ja sellaisen riski on silloin pienempi, Värri selvittää.
Hänestä spontaanin ja uuden yhteisön nimissä tehtävässä rahankeräyksessä on isompi riski, kun ei pystytä varmistamaan millään minne rahat oikeasti menevät.
– Meidän näkökulmasta rahojen kohdentuminen tarkoitettuun kohteeseen voi olla vaikea tarkistaa, jos kohdealueella ei ole selkeää ja luotettavaa kumppania, joka nämä rahat jakaa konfliktialueella, Värri toteaa.