Yrityksissä pitäisi edistää paikallista sopimista, joustavoittaa työaikaa ja vahvistaa henkilöstön asemaa yrityksen päätöksenteossa. Näin esittää selvitysmies Harri Hietala hallituksen tilaamassa selvityksessä paikallisen sopimisen edistämiseksi, jonka hän luovutti oikeus- ja työministeri Jari Lindströmille (ps.) torstaina.
Paikallinen sopiminen on yksi tärkeä keino, jolla hallitus pyrkii parantamaan Suomen elinkeinoelämän tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä työllisyyttä vaalikauden aikana.
– Tämä ei ole sanelua – eikä pakkoa, Lindström painotti tiedotustilaisuudessa rauhoitellen näin herkässä tilassa omia neuvotteluitaan käyvää ay-liikettä.
Uudet keinot
lisäävät sopimista
Hietala esittää paikallisen sopimisen lisäämiseksi useita keinoja nykyisten keinojen lisäksi niin, että esimerkiksi liittotason sopiminen säilyisivät yhä. Uusia keinoja tarvitaan kuitenkin, että sopiminen vilkastuisi.
Hietala korosti, että paikallinen sopimus edellyttää luottamusta. Uudet säännöt voivat osaltaan lisätä luottamusta ja lisätä halua paikalliseen sopimiseen. Myös tiedonsaannin on oltava riittävää, Hietala sanoi tiedotustilaisuudessa.
Hän arvioi, että jo nyt olisi monessa yrityksessä mahdollista löytää yhteinen näkemys siitä, kuinka firmassa voitaisiin sopia työn tekemisestä tai raha-asioista – ja työntekijöille sopivammin kuin valtakunnallisessa työehtosopimuksessa.
Kyse on sopimisesta toisin eli eri tavalla kuin valtakunnallisesti on sovittu, jos paikallisesti näin halutaan. Paikallisen sopimisen piiriin ei viedä kuitenkaan sellaisia asioita, jotka jäisivät tyhjän päälle, jos sopimusta ei synny. Varalla on aina normi, kuten työehtosopimus tai laki, ellei sovita toisin.
– Annamme lisää mahdollisuuksia sopia sen sijaan, että ainut mahdollisuus olisi noudattaa, Hietala selvensi.
– Minun kykyni ajatella ei yllä niin pitkälle, että tästä saisi millään konstilla jotain pakkolakia muistuttavaa. Tämä lisää sopimisen mahdollisuutta. Minusta tätä ei pysty toisinpäin kääntämään, vaikka haluaisi, Hietala korosti.
Selvitys tutkitaan,
hallitus päättää
Lindström kiitti Hietalaa perusteellisesta selvitystyöstä, mutta korosti samalla, että hallitus ei anna raportista yksityiskohtaista lausuntoa heti. Selvitykseen perehdytään ensin perusteellisesti ja hallitus päättää sitten. Selvityksessä on kuitenkin monia hyviä esityksiä, hän totesi.
– Mutta vaikka en puhunut tarkoista viikkomääristä, ryhdymme työhön ripeästi, niin tärkeä asia on kyseessä, Lindström sanoi.
Lakien pitäisi tulla eduskunnan päätettäviksi ensi kesäkuuhun mennessä.
Sopimalla tai lailla
Selvitysmiehen mukaan paikallisen sopimisen lisääminen olisi helpointa toteuttaa niin, että työehtosopimusten osapuolet sopisivat paikallisen sopimisen mahdollistamisesta kaikissa keskeisissä kysymyksissä. Mutta jos tähän ei löydy yhteistä tahtoa, on toinen vaihtoehto muuttaa lainsäädäntöä siten, että paikallinen sopiminen on mahdollista.
– Paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta, jota ei voi luoda laeilla. Lait voivat kuitenkin tukea luottamuksen rakentamista, Hietala totesi.
Paikallinen sopiminen
nyt osittain kielletty
Selvitysmies esittää, että järjestäytymättömän yrityksen mahdollisuuksia sopia paikallisesti pitäisi laajentaa. Ongelma on nykyään, että jos työehtosopimuksella on sovittu lakia väljemmistä määräyksistä, ei järjestäytymätön yritys voi hyödyntää niitä, jos ne edellyttävät paikallista sopimista, koska se on laissa nimenomaan kielletty.
Järjestäytymätön yritys ei voi hyödyntää niitäkään työehtosopimuksessa olevia paikallista sopimista koskevia määräyksiä, joiden soveltaminen on rajattu järjestäytyneisiin yrityksiin.
Yhteistyötä
pienempiin yrityksiin
Tällä hetkellä lakia yhteistoiminnasta noudatetaan yrityksissä, joissa on vähintään 20 työntekijää. Jos työntekijöitä on 150, pitää työnantajan järjestää henkilöstön edustus yrityksen hallinnossa, jos henkilöstö sitä haluaa.
Hietala esittää, että hallintoedustuksen alaraja lasketaan 100 työntekijän yrityksiin. Lakia muutetaan myös niin, että henkilöstön edustaja täytyy ottaa oikeaan, liiketoimintaa käsittelevään johtoryhmään eikä ”muuhun vastaavaan”, kuten tähän asti.
30-100 henkilöstön yrityksissä täytyisi sopia henkilöstön edustuksesta, jos yrityksessä aiotaan sopia työehdoista paikallisesti. Tarkoituksena on vahvistaa henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa.
Yhteistoimintalakia esitetään kehitettäväksi niin, että se koskisi selvästi myös ulkomaisen yrityksen Suomessa olevaa sivuliikettä.
Hietala esittää myös liitoille itsenäistä kanneoikeutta riitatilanteiden varalle.
Nykyään sovitaan
lähinnä työajasta
Nykyään paikallinen sopiminen on mahdollista järjestäytyneissä yrityksissä lähinnä keskimääräistä työaikaa koskevissa asioissa. Usein se on mahdollista tämän lisäksi vain joissakin yksittäisissä muissa asioissa, kuten lomarahan maksuajankohdasta.
Joissakin työehtosopimuksissa on sallittu tätä laajempi paikallinen sopiminen. Se, että esimerkiksi palkkausta koskevista asioista voitaisiin sopia paikallisesti, on harvinaista.
Esityksen mukaan järjestäytymätön työnantaja pitäisi saada samaan asemaan järjestäytyneiden työnantajien kanssa. Jotta sopiminen helpottuisi kauttaaltaan, pitäisi tes-osapuolten sopia paikallisen sopimisen mahdollistamisesta kaikissa keskeisissä kysymyksissä.
Se ei vaatisi muutoksia lainsäädäntöön, vain yhteistä tahtotilaa ja toimintaa. Muutokset voitaisiin tehdä lyhyessä ajassa.
Jos sopiminen ei onnistu, on jäljellä ainoastaan mahdollisuus muuttaa lainsäädäntöä siten, että paikallinen sopiminen sallitaan lain kautta silloin, kun se ei olisi muutoin mahdollista, selvitysmies ehdottaa.
Miksi paikallinen sopiminen on sitten Suomessa niin harvinaista? Hietalan mukaan se liittyy yhteiseen tahtoon: vaikka useissa yrityksissä asioista sovitaan, usein yhteistä tahtoa puuttuu ja tulos jää tällöin laihaksi. Näin katsoi myös Lindström, jolla on aiheesta myös hyviä kokemuksia.
Lindström: Paikallinen
sopiminen pelasti tehtaan
Lindströmiltä kysyttiin, onko hänellä itsellään kokemusta paikallisesta sopimisesta luottamusmiesvuosiltaan. Lindström vastasi, että onpa hyvinkin: Voikkaan tehdas pelastettiin paikallisen sopimisen avulla edellisen laman aikana.
– 1990-luvulla oli uhka tehtaan lopettamisesta. Me saimme diilin, jolla työpaikat säilyivät. Se perustui luottamukseen: pidetään kiinni siitä mistä sovitaan. Luottamus perustuu tekoihin, Lindström korosti.
Viime vuosikymmenellä ei sitten luottamus enää riittänytkään, tehdas suljettiin ja Lindström ajautui politiikkaan ja ministeriksi.
Työmarkkinoilla on nyt herkkä tilanne. Onko Lindström huolissaan siitä, että SAK tai SDP ymmärtäisivät esityksen tahallaan väärin ja syyttäisivät taas hallitusta vaikkapa pakottamisesta?
– Toivon, että tätä ei ymmärretä väärin, vaan ymmärretään, että tässä on hyvä tarkoitus. On sekä työnantajien että työntekijöiden etu, että paikallisen sopimisen kehittäminen menisi eteenpäin. Nimenomaan tahdon korostaa sopimista: siitä tässä on kyse! Työntekijäosapuoli pelkää aina, että kyse on sanelusta. Ei ole! Eikä pakosta, Lindström vakuutti.
– Jos tämä tehdään oikein: että se on sopimista, ei sanelua, silloin me olemme menneet eteenpäin suomalaisessa työelämässä. Se riski kannattaa ottaa, että tällainen mahdollisuus on olemassa.
Veli-Pekka Leskelä