LEHTIKUVA Kimmo Mäntylä
Näkemykseni on, että hallitus ei tarjoa ratkaisua sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen tai rahoitukseen, vaan tarjoaa meille ratkaisuksi kuntien yhdistämistä. Hallitus on niputtanut kaksi asiaa yhteen, kuntaremontin ja sote-palvelut.
Oikeampi tie olisi mielestäni se, että ensin ratkaistaisiin sote-palvelujen toteutus- eli tehtävänjako sekä rahoitus ja vasta sitten katsottaisiin, kuinka paljon tarvitsee ylipäätään puuttua kuntien kokoon.
Meillä Kouvolassa ei kuntaliitos ole tuonut euroja tai apuja sote-palvelujen järjestämiseen, meiltä puuttuu yli 200 milj. pelkästään uusien sairaalatilojen rakentamiseen, jos suunnitelmat menevät läpi, silti kansalaiset eivät välttämättä saa palveluita yhtään paremmin tai laadukkaammin.
Jos lähdettäisiin ajatuksesta, että ratkaistaisiin terveyspalvelujen tuotantoa rahoitusratkaisu edellä. Voisimme silloin päätyä vaikkapa malliin, jossa valtio ottaisi huolehtiakseen erikoissairaanhoidon, yliopistosairaalat ja keskussairaalat.
Perusterveydenhoitoon rahoitusratkaisuksi vakuutusmalli/vakuutuspooli?
Suurin haaste on kuitenkin perusterveydenhoidon puolella, siinä voisi olla rahoitusratkaisuna vakuutusmalli, vakuutuspooli. Vakuutuspoolin muodostaisivat kunnat, Kela, valtio sekä työnantajat työterveydenhuollon järjestelyvastuun kautta, siis nykyiset keskeiset terveyspalvelujen maksajat.
Jos vakuutuspooli olisi Kelan koordinoima, Kela tarjoaisi kunnille palvelun järjestäjinä rahoituksen ohella myös ydinosan terveydenhuollon tietohallintojärjestelmistä. Näin turvattaisiin sujuva maksatus ja potilastietojen yhteiskäyttö ja saataisiin palvelumalleja yhdenmukaistettua pitkällä aikavälillä.
Tulevaisuudessa asiakas voi valita yhteiskunnan maksamia tai osaksi maksamia terveyspalveluita vapaammin, omalta alueeltaan, muualta Suomessa tai jopa ulkomailta, tulevaisuudessa myös kunnallisten palvelujen on pakko olla houkuttelevia. Potilasdirektiivi pakottaa tarkastelemaan kunnallisten palvelujen ja yhteiskunnan kustantamia palvelutuotannon malleja. Kustannustehokkuus ja laatu terveydenhoidossa tulevat korostumaan.
Hoitamisen omavastuun osuus on yksi näkökulma, olisiko se toimenpidekohtainen, eri hintainen kunnan tuottamissa pisteissä kuin yksityiseltä lääkäriasemalta ostettaessa? Vai olisiko vakuutuksen osuus terveyspalvelujen maksuissa kattohinnoiteltu ja asiakkaan osuus vaihtelisi hänen omasta hoitovalinnastaan johtuen?
Olisiko kunnan viisasta ottaa oman palveluverkostoonsa ja palvelujen sopimustuottajiksi alueensa lääkärikeskukset ja muut erikoispalveluita tarjoavat yksityiset alan toimijat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa? Näin, vaikka vakuutuspoolia ei syntyisikään, vaan kunta itse vastaisi nykymallilla sote-palvelujen tuottamisesta. Oman alueen laajennetuilla terveyspalveluverkostoilla tuettaisiin myös oman alueen taloutta ja työllisyyttä.
Rakennukset yhteiskäyttöön ja riippumattoman osapuolen omistukseen?
Ehkä kaikkia uusia sote-palvelujen rakennuksiakaan ei tarvitsisi rakentaa tai ne voitaisiin rakentaa/saneerata yhteiskäyttöisiksi kunnallisten ja yksityisten toimijoiden kanssa? Silloin palvelutilojen omistus voitaisiin järjestellä kolmannen, riippumattoman ja voittoa tuottamattoman organisaation kautta.
Kuntien rinnalla palvelutuottajina ja osaamisen monipuolistajana yksityisten yritysten rooli tulee kasvamaan, työterveyshuollon palveluissa se on jo nyt vahva. Joissakin kunnissa enemmän, joissakin vähemmän. Tässäkin on sekä hyviä että huonoja puolia.
Kunta palvelun vastuullisena järjestäjänä määrittäisi perusterveydenhoidon vakuutuspooli -mallissakin omalla alueellaan toteutettavan palvelurakenteen, toimiiko kunta yksin vain yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa. Samaa ajattelua voidaan toteuttaa sosiaalipalvelujen tuotannossa.
Tämän terveyspalvelujen ratkaisumalleja pohtivan kirjoituksen tarkoituksena on ennen kaikkea osoittaa, että vaihtoehtoja, myös muitakin kuin edellä esittämäni, voisi olla löydettävissä ja niitä kannattaa penkoa, ennen kuin pakotetaan kunnat kuntaliitoksiin tai tehdään lopullisia päätöksiä rahoitus- ja toimintamalleista. Tulevat SOTE-ratkaisut vaikuttavat vuosikymmeniä ja niissä tehtävät virheet kostautuvat moninkertaisesti.
Jari Lindström
Artikkeliin liittyvät aiheet
Viikon suosituimmat
Perussuomalaisten kansanedustaja Onni Rostila syyttää hallitukselle rasismikoulutuksen järjestänyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta itse rasistiseksi, THL:n omat verkkosivut nimittäin pursuavat pseudotieteellisen, valkoihoisia syrjivän "valkoisuustutkimuksen" oppeja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut verkkosivuillaan laajan identiteettipoliittisen sanaston, jossa esiintyy mm. termit "valkoinen etuoikeus", "antirasistinen pedagogiikka" ja "suomalaisuusmyytti". Woke-henkinen sanasto herättää hämmennystä, sillä se kyseenalaistaa suomalaisen kansallisuuskäsityksen "myyttinä". Jopa maahanmuuttajien kotouttamista tarkastellaan ongelmallisena "pakkoassimilaationa". Sosiaalisessa mediassa monet keskustelijat ihmettelevät, miten tällainen ideologinen terminologia liittyy ylipäätään kansanterveyteen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun THL:n nähdään wokettavan. Jo vuosien ajan THL on leikannut tieteellisestä asiantuntijatyöstään pitämällä kiinni poliittisesta aktivismista.
Suomen Uutiset sai yhteydenottoja liittyen vaatekauppajätti Zalandon somekampanjaan. Yhteydenotoissa huomautettiin, että hijab ei ole neutraali muotiasuste, vaan poliittisen islamin symboli, jota käytetään naisten alistamiseen monissa maissa – myös Euroopassa.
Polarisaatio ei enää tarkoita vain poliittisten näkemysten nurkkakuntaistumista. Vastakkainasettelu on entistä juurtuneempaa jo henkiselle tasolle – kyvyttömyyteen kokea empatiaa vastakkaisen poliittisen laidan edustajia kohtaan. Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että poliittisten ryhmien edustajien keskuudessa empatia on valikoivaa. Vielä hämmästyttävämpi löydös on se, että tämä empatian puolueellisuus on epäsymmetristä oikeistolaisten ja vasemmistolaisten keskuudessa. Oikeistolaiset osoittivat enemmän empatiaa vasemmistolaisia kohtaan kuin vasemmistolaiset oikeistolaisia kohtaan. Tutkimuksen mukaan oikeistolaisilla on siis suotuisammat mielipiteet vasemmistolaisista kuin vasemmistolaisilla oikeistolaisista.
Puolustusministeriön rakennuksen julkisivu töhrittiin vaaleanpunaisella maalilla lauantain vastaisena yönä. Poliisi tutkii asiaa rikosnimikkeellä törkeä vahingonteko. Rikoksen tekijäksi on ilmoittautunut palestiinalaisia tukeva Palestine Action -järjestö, joka uhkaa “eskaloida toimintaansa”, ellei Suomi katkaise suhteitaan Israeliin ja peru asekauppoja.
Greta Thunbergin purjehdusreissulle osallistuneen aktivistiseurueen jäsenet ovat oman kertomansa mukaan valmiita vain rauhanomaiseen ja väkivallattomaan vastarintaan. Yksi Gretan purjehduskavereista on kuitenkin osallistunut terroristijärjestö Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin hautajaisiin. Matkalle osallistunut ranskalainen vasemmistomeppi puolestaan väitti Hamasin kaappaaman vauvan, 4-vuotiaan lapsen sekä heidän äitinsä kuolleen Israelin miehityksen ja kolonisaation seurauksena.
Perussuomalaisten kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Ari Koponen raivostui uutisesta, joka koskee Peter Vesterbackan johdolla tapahtuvaa ulkomaalaisten opiskelijoiden maksullista rekrytointia suomalaisiin lukioihin.
Vaikka muualla länsimaissa puhutaan DEIn olevan mennyttä tai vähintään uudelleenmäärittelyn tarpeessa, Väestöliitto asettuu siilipuolustukseen DEIn puolesta ja syyttää globaaleja jättejä takinkääntäjiksi. Kampanja leimaa DEI-toimintojen karsimisen yksioikoisesti tasa-arvon vastaiseksi. Se sivuuttaa DEI:n ristiriitaisuudet ja perustellun kritiikin. Kampanja ei näytä pyrkivän rakentavaan keskusteluun haastavasta aiheesta. Vielä enemmän suomalaiset saattavat ihmetellä, kuuluuko polarisoiva DEI-aktivismi juuri Väestöliiton ydintehtäviin.
Perussuomalainen elinkeinoministeri Wille Rydman pitää blogissaan EU:n vaatimusta sukupuolettomista ammattinimikkeistä järjettömänä. Mies-päätteisten sanojen kieltäminen ei tee Rydmanin mielestä maailmasta rahtustakaan tasa-arvoisempaa, mutta suomen kielestä tällainen sensurointiyritys tekee köyhemmän, historiattomamman ja vähemmän ilmaisuvoimaisen.
Perussuomalaisten kansanedustaja Mikko Polvinen uskoo, että tulevaisuudessa eri Euroopan maat tekevät kahdenkeskisiä sopimuksia rajattomista alueistaan ja vapaasta liikkuvuudesta. Tämä tulee johtamaan siihen, että maahanmuutossa epäonnistuneet valtiot joutuvat alistumaan rajatarkastuksiin naapurien suojellessa itseään.
