Perjantai. Pääministeri Jyrki Katainen pohtii Brysselissä järjestetyn EU-huippukokouksen tuloksia. Turpiin on tullut taas kerran. Suomen maksuosuus oli pompannut ennätyslukemiin, vaikka näin ei pitänyt käydä. Mutta median eteen ei auta mennä lyötynä. Mikä neuvoksi?

Kataisen tiimi löi viisaat päänsä yhteen ja kävi luvunpyöritykseen. Pohdinnan jälkeen löytyi vastaus, ja Katainen oli valmis kameroiden eteen. Voittajan hymy kasvoille, ryhti suoraksi, mieli pullolleen positiivisia ajatuksia, aivan kuten esiintymiskouluttaja opetti. Sopiva kiteytys – sound-bite – joka hyvällä todennäköisyydellä nostettaisiin kaikkiin otsikoihin Väli-Suomen sanomia myöden. Ja sitten vain menoksi:

– Pystyimme taittamaan maksuosuutemme kasvun, joka on ollut seitsemän viime vuoden aikana hyvin merkittävä, Katainen lausui.

Tulokset näyttivät aluksi vakuuttavilta. Neuvotteluissahan oli sovittu Suomen 0,31 prosentin maksuosuudesta seuraavalle seitsemälle vuodelle. Jos tätä uutta maksuosuutta vertasi vuoden 2011 lukuun 0,34 prosenttia, maksuosuus näytti todella taittuneelta. Lehdet uutisoivat halutulla tavalla, pääministeri esiintyi voittajana.

– Olen mielettömän iloinen, hän fiilisteli puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä.

Mutta sitten joku meni vikaan. Yleensä euromyönteinen HS repi sunnuntaina ilmestyneessä lehdessään palasiksi Kataisen puheiden onttouden. Lehden jutun mukaan Eurooppa-ministeri Alexander Stubbilla höystetty Kataisen tiimi oli mitä ilmeisimmin jättänyt omat aikaisemmat tilasto-ohjeensa käyttämättä. Tiimi on tehnyt väärän vertailun, ja vielä ilmeisen tahallaan. Kataisen vertailussa verrattiin yksittäistä vuotta seitsemän vuoden kauteen. Stubb on HS:n jutun mukaan aiemmin opastanut tekemään nimenomaan päinvastoin. Mutta kuten matematiikassa yleensäkin, appelsiineja tulee verrata appelsiineihin, ei kookospähkinöihin. Kausia tulee verrata kausiin. Ei yksittäisiin vuosiin.

Kataisen tiimi lienee pohtinut lukuja pitkään. Se päätyi valitsemaan yhden ainoan vuoden luvut, jona maksuosuus oli mahdollisimman korkea, ja vertaamaan nyt neuvoteltua tulosta siihen. Tiimi poimi vuoden 2011 maksuosuusluvun 0,34 prosenttia, ja suhteutti sitten kaiken muun siihen. Hymyilevän pääministerin oli mahdollista patsastella voittajan elkein ja todeta, että Suomen maksuosuuden kasvu taittui.

Valitettavasti täsmälleen päinvastainen on totta. Suomen maksuosuus ei taittunut. Se kasvoi. Merkittävästi. Kun edellistä kautta verrataan tilastollisesti kestävällä tavalla, havaitaan, että maksuosuus nousi 0,22 prosentista 0,31:een. Siis 0,09 prosenttia bruttokansantuotteesta. Rahaksi muutettuna tämä tarkoittaa 191 miljoonaa verran per vuosi. Seitsemässä vuodessa lisälaskun osuus on 1,4 miljardia.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Lenita Toivakka säesti vielä eilen lauantaina puheenjohtajaansa.

– Suomen tavoitteet täyttyivät paremmin kuin uskallettiin odottaa.

Toivakka suomi kovin sanoin perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinia, joka oli rohjennut arvioida neuvottelutulosta “kaikkien aikojen huonoimmaksi”. Soini oli myös arvioinut nettomaksujen nousevan sadasta kahteensataan miljoonaan. Nämä kommentit Toivakka tulkitsi osoitukseksi perussuomalaisten täydelliseksi tietämättömyydeksi siitä “tavasta, jolla Suomen etua EU-tasolla ajetaan.”

On epäselvää, oliko Toivakka noita sanoja lausuessaan selvillä puolueensa puheenjohtajan luovasta laskentatavasta ja maansa kansalaisten tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta. Jos hän tiesi, niin hän osallistui omasta ja eduskuntaryhmänsä puolesta siihen samaan kollektiiviseen valheeseen, jonka huippukokouksesta palannut ryhmä oli kutonut. Jos ei tiennyt, niin silloin hänelle itselleenkin on puhuttu palturia kuten mitä ilmeisimmin koko eduskuntaryhmälle. On vaikeaa sanoa, kumpi noista vaihtoehdoista on lohduttomampi.

TEKSTI: MATIAS TURKKILA
KUVA: GEORGES GOBET, LEHTIKUVA