Miksi Kreikan velkahuutokauppa onnistui – ”erinomainen lahja sijoittajille”

Kreikan viime viikolla järjestämä lainahuutokauppa on poikinut kahta päälinjaa noudattavaa kommentointia. Istuvien europäättäjien mielestä tämä oli osoitus siitä, että markkinat luottavat Kreikan talouden tervehtymiseen. Talousasiantuntijat puolestaan näkevät paljon luonnollisempia syitä onnistuneeseen lainahuutokauppaan.

Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau kirjoittaa, että Kreikalla on nyt kriisiaikana ensimmäistä kertaa tilanne, jossa maa voisi jättää velkansa hoitamatta. Tämä johtuu siitä, että maan verotulot riittävät kattamaan valtion kulut jos siitä siivotaan pois velkojen korot ja lyhennykset. Münchau kuitenkin muistuttaa, että vaikka tilaisuus tähän olisikin, niin se ei tarkoita sitä, että se pitäisi tehdä.

Tavanomaisten velkaisuuslukujen rinnalla Münchau kuljettaa kansantajuisempia lukuja. Kreikan 2,8 miljoonasta kotitaloudesta 2,3 miljoonalla kotitaloudella on verorästejä, joita he eivät pysty suorittamaan. Lähes puolet perheistä saa päätoimeentulonsa eläkkeistä. 3,5 miljoonaa kreikkalaista työntekijää joutuu ylläpitämään 4,7 miljoonaa työelämän ulkopuolella olevaa kansalaista. Münchau toteaakin, ettei Kreikka ole taantumassa eikä toipumassa. Kreikan talous on romahtanut.

Näistä karmeista luvuista huolimatta Kreikan onnistui myydä viime viikolla 3 miljardin euron edestä viiden vuoden lainaa noin viiden prosentin korolla.

Münchau toteaa, että suurin osa Kreikan valtion velasta on nyt pelastuspakettien muodossa, joissa takaisinmaksu alkaa vasta vuonna 2023. Vain viidesosa on markkinaehtoista velkaa, jonka Kreikka pystyy omin avuin maksamaan. Sijoittajat tietävät tämän, ja he eivät pidä Kreikkaa sen vuoksi maksukyvyttömänä vielä muutamaan vuoteen.

Felix Salmon kirjoittaa puolestaan uutistoimisto Reutersin näkökulma-artikkelissa viisi syytä, miksi Kreikka onnistui huutokaupassaan. Yksi syistä on sama kuin minkä Münchau esitti. Salmon pitää selvänä, että Kreikan velkaa saneerataan vielä tulevaisuudessa, mutta tähän tuskin mennään viiden seuraavan vuoden aikana. Sijoittajat, jotka nyt ostivat Kreikan velkaa, eivät ole vaarassa menettää lainapääomaansa.

Sijoittajien näkemys on pikemminkin päinvastainen. Koska euromaat ovat juhlallisesti kieltäytyneet koroista, sen suuremmat tuotto-odotukset jäävät nyt yksityisille sijoittajille. Salmon kirjoittaakin, että Kreikan ollessa deflaatiossa lähes viiden prosentin korko on erinomainen lahja sijoittajille olemattomien korkojen maailmassa.

Euroopan keskuspankilta odotetaan lisäksi ”määrällistä kevennystä”, eli EKP ostaisi taseeseensa euromaiden tai euromaissa toimivien yritysten tai kotitalouksien velkapapereita. Tämä odotus on nostanut kriisimaiden velkakirjojen hintaa. Sijoittajat ovat lähteneet tähän hintojen nousuun mukaan, ja odottavat myös mahdollisuutta myydä sijoituskohteensa myöhemmin voitolla.

Kreikan talouden toipumisesta ei kumpikaan kolumnisteista mainitse halaistua sanaa.