Miksi Sipilä vaikenee paskalakibisneksestään?

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on sijoittanut rahojaan moniin yhtiöihin. Yksi niistä on Green Rock Oy, joka valmistaa muun muassa jätevedenpuhdistamoita. Sipilän omistusosuus Green Rock Oy:stä on ollut noin viidesosa, ja omistusjärjestely tehtiin Sipilän perheen sijoitusyhtiö Fortel Invest Oy:n kautta.

Hallitusvaikuttajien keskustakimara

Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan puheenjohtaja Sipilä on ollut Green Rock Oy:n hallituksen jäsenenä useissa jaksoissa vuosien 1998-2011 aikana, ei kuitenkaan hallituksen puheenjohtajana.

Green Rockin hallituksessa pitkään toiminut Hannu Säynäjäkangas nousi Fortel Investin toimitusjohtajaksi vuonna 2002. Säynäjäkangas on sukua Polar Electron Seppo Säynäjäkankaalle, joskaan ei kovin läheistä, Seppo on Hannun isän serkku. Yrityksestä löytyy myös kuuluisan yrittäjäsuvun Huhdan juuria. Juha Huhta on toiminut pitkään hallituksessa, ja hän toimi pitkään yrityksen toimitusjohtajana. Merkittävä osuus yrityksestä on Huhdan suvun hallussa.

Fortel Invest Oy:n omistus on nykyään sataprosenttisesti Juha Sipilän lapsilla. Sukupolvenvaihdoksen juridiikasta vastasi Fortel Investin hallituksen jäsen, finanssioikeuden professori Heikki Niskakangas.

Fortel Invest luopui Green Rock –omistuksesta Sipilän noustua keskustan puheenjohtajaksi.

Tänä päivänä Fortel Invest tekee noin 8 miljoonan euron liikevaihtoa ja on maakuntayritysten liikevaihdon kasvattajien ykkösnimi Kauppalehden listalla.

Kuka möi, kuka osti?

Green Rock Oy:n toimitusjohtaja Petteri Aikio oli lyhytsanainen, kun tiedustelimme häneltä Sipilän omistusosuuden myyntiä.

– Emme ole mukana minkään poliittisen ryhmän toiminnassa, emme puolesta emmekä vastaan. Tarvitsemanne Green Rock Oy:n julkisen tiedon saatte PRH:sta, Aikio kertoi.

Sukulaisten välillinen tai välitön omistus

Suomen Uutiset otti yhteyttä Juha Sipilään yhteyttä Green Rock Oy:n ja tiedusteli hänen toiminnastaan yhtiössä.

Tiedustelimme puheenjohtaja Sipilältä myös sitä, onko hänellä tai hänen kenelläkään sukulaisella välillistä tai välitöntä omistusta Green Rock Oy:ssä. Hän vastasi kieltävästi.

– Ei ole. Tosin minä, useampien suomalaisten tavoin en tiedä sukulaisteni omistuksia enkä ole niistä vastuussa. Sen tiedän, ettei ainakaan perheen jäseneni omista, Sipilä vastasi toimituksellemme sähköpostitse.

Green Rock Oy:n hallituksessa on (3.10.2014 Kaupparekisteri) on jäsen nimeltä Markku Juhani Sipilä.

Tiedustelimme myös tätä asiaa Juha Sipilältä:

Onko Markku Juhani Sipilä teille sukua?

– Ei ole.

Omistaako hän Green Rock Oy:n osakkeita?
– En voi mitenkään tietää kyseisen henkilön omistuksia. Voimassaoleva osakasluettelo on julkinen asiakirja. Se teidän on helppo tarkistaa kaikista toimivista yhtiöistä.

Tavoitimme Markku Juhani Sipilän ja kysyimme häneltä, kuka osti Green Rock Oy:n omistuksen Fortel Invest Oy:ltä. Kuultuaan toimittajamme kysymyksen hän katkaisi puhelun.

Juha Sipilä ei myöskään suostunut kommentoimaan Fortel Investa Oy:n myymää osuutta Green Rock Oy:stä. Hän vaikeni myös tyystin kaikista yhtiön asioista.

– Minulla ei ole oikeutta kommentoida yhtiön asioita, jossa en ole omistajana, toimihenkilönä tai hallituksen jäsenenä. Olen luopunut kaikista yritysten omistuksista lupaamassani aikataulussa viime vuoden puolella, Sipilä sanoi.

Green Rock Oy:n osakkeiden myynti

Iltalehden 10.10.2012 tekemässä haastattelussa Juha Sipilä kommentoi Green Rock Oy:n myyntiä. Häneltä kysyttiin, paljonko hän tienasi Green Rock Oy:n myynnistä.

– Siinä on aika monimutkainen malli, jossa ensimmäisessä vaiheessa ei siirry ollenkaan rahaa. Summa ei ole vielä selvillä, se on pitkän tähtäimen suunnitelma. Enkä niitä (summia) haluaisi edes lähteä avaamaan, Sipilä sanoi Iltalehdelle.

Miten maksusuunnitelma on edennyt?

Suomen Uutiset kysyi vuoden 2014 lopulla Juha Sipilältä, miten tämä suunnitelma on edennyt. Viittasimme edellä mainittuun Iltalehden haastatteluun.

Kerroitte 10.10.2012 Iltalehden haastattelussa, että Green Rock Oy:n kaupan tuloutus on monimutkainen malli. Oliko kaupantekohetkellä Green Rock Oy:n kauppahinta sidottu Green Rockin tulevaan taloudelliseen menestykseen? Oliko kyseessä earn out –malli? 

– Myyntiin liittyvät järjestelyt ovat kaikki päättyneet jo kauan sitten. Ei siis ole voimassa mitään earn-out tai muutakaan yksinkertaista tai monimutkaista mallia.

Sipilä ilmoittaa äskettäisessä Iltalehden haastattelussa, ettei hän ole tienannut jätevesiasioilla itse tai sijoitusyhtiönsä kautta euroakaan. Hän toteaa myös, ettei hänen sukulaisiaan ole yrityksessä, jossa toiminta jatkuu.

Sipilän vastaus herättää kummastusta, sillä hän oli Iltalehdelle puhunut nimenomaan monimutkaisesta mallista, jossa Green Rock Oy:n myynnistä koituvat tulot tuloutetaan jälkikäteen.

Mitä nämä tulot ovat? Minkälainen oli Green Rock -kaupan tuloutusta koskeva malli? Paljonko Sipilän välittömässä vaikutuspiirissä oleva Fortel Invest ansaitsi? Pääministerin paikkaa tavoittelevan Sipilän tulisi vastata näihin kysymyksiin avoimesti.

Paljonko laitteita on myyty?

Vuodesta 1998 toiminut Green Rock on oman ilmoituksensa mukaan toimittanut yli 30 000 puhdistamoa 25 eri maahan. IISI-puhdistamo on yhtiön itse julkaiseman markkinointimateriaalin mukaan ”Suomen suosituin ratkaisu haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyyn”. Puhdistustuotteiden hinnat vaihtelevat 2995 ja 7795 euron välillä.

Rakennusalan ammattilaisten arvioiden mukaan voidaan päätellä, että laitteita on myyty Suomessa tuhansia, useat pitävät mahdollisena jopa kymmentä tuhatta. Kymmenen tuhannen laitteen myynti 5 500 euron arvonlisäverollisella keskihinnalla asennuksineen merkitsisi yhteensä noin 55 miljoonan bruttomyyntiä. Tämän verran kuluttajat olisivat arviolta käyttäneet rahaa laitteiden hankintaan tähän mennessä.

Mikäli yrityksen tiedot puhdistamojen yli 30 000 kappaleen määrästä pitävät paikkansa, se tarkoittaisi 5 500 euron hinnalla peräti 165 miljoonan euron bruttomyyntiä asennuksineen. Joka tapauksessa Juha Sipilän osittain omistaman yrityksen bruttomyynnillä keräämät eurot kuluttajilta nousevat kymmeniin miljooniin euroihin.

Tarkempiin arvioihin päästäisin, mikäli yritys yhteistyökumppaneineen raottaisi myyntilukujaan. Tiedusteluissamme nousi kuitenkin vaiteliaisuuden seinä vastaan.

Green Rockin muu liiketoiminta

On toki huomattava, että kaikki Green Rockin toiminta ei liity jätevesilaitteistoihin. Yhtiö on valmistanut sekä tulevan veden että jäteveden laitteistoja. Juha Sipilän mukaan yhtiö on toimittanut esimerkiksi kyläpuhdistamon Skotlantiin ja humussuodattimia suomalaisille mökeille. Yrityksellä on ollut vientiä Ruotsiin, Venäjälle ja Baltian maihin, viime vuosina kuitenkin vähemmän.

– Yrityksen toiminta koki kovan kolauksen, kun yrityksen perustaja ja silloinen toimitusjohtaja kuoli äkillisesti ärhäkkään sairauteen, Sipilä kertoi toimituksellemme.

Green Rockin talousluvut ovatkin viime vuosina olleet alavireisiä. Yhtiön liikevaihto oli vuonna 2010 noin 4,3 miljoonaa euroa (tilikauden pituus oli tuolloin 15 kk), mutta viime vuosina noin miljoonan luokkaa.

Yhtiötä pitkään johtanut Toni Huhta kertoi Kauppalehden haastattelussa 2010, että Green Rock tavoitteli noin kuuden miljoonan euron myyntiä, joka ottaa tulevina vuosina mahdollisesti useita miljoonia euroja takapakkia.

Toimivatko puhdistamolaitteet?

TM Rakennusmaailma julkaisi loppuvuonna 2011 laajan vertailun pienpuhdistamoista. Green Rock Iisi nousi kahdeksan testatun laitteen joukossa kärkikolmikkoon – kaikki saivat arvosanaksi 8,2 ja kolme tähteä. TM arvioi laitteen suoriutuvan jätevesiasetuksen vaatimuksista ainoastaan kesäisin: ”Koko testin aikana Green Rock toimi ilman häiriöitä, ja purkuvesi oli aina vähintään kohtalaista. Typenpoisto oli talvella heikonpuoleinen, mutta kesäksi se parani niin, että keskimääräinen typenpoisto selviää asetuksen vaatimuksesta rima väpättäen.”

Vuonna 2008 Syke aloitti CE-testaamaan jätevedenpuhdistamoja EN 12566-3-standardin mukaisesti. Tuolloin CE-merkki ei vielä ollut pakollinen Suomessa, se muuttui pakolliseksi vasta vuonna 1.7. 2013.

EU edellyttää, että jätevesilaitteet on testattu samalla testillä kaikissa jäsenmaissa. EN 12566-3 on niin sanottu harmonisoitu standardi, mikä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltio sitoutuu noudattamaan tehon osoittamisen osalta ainoastaan standardia.

Riihimäkeläinen ympäristöteknologiaan perehtynyt pesukemikaaliyrittäjä, Esa Mäkinen on perehtynyt Suomen hajavesiasetuksen vaatimusten mukaisten tehdasvalmisteisten pienpuhdistamojen CE-merkin testaukseseen liittyviin epäselvyyksiin.

– Asia alkoi kiinnostaa vuonna 2008, kun tutkin CE-merkin ja CE-testin välistä yhteyttä. Huomasin, että niiden tiedot eivät täsmänneet keskenään, Mäkinen kertoo.

Mäkinen kertoo, että moni tehdasvalmisteisten pienpuhdistamojen valmistaja aloitti tuolloin CE-testit tuotteilleen.

– Samaan kunnalliset rakennusvalvonnat vielä ihmettelivät, mitä CE-merkki oikein tarkoittaa, ja miten se suhtautuu Suomen jätevesiasetuksen asettamiin vaatimuksiin. Myös Syke huomasi testanneensa laitteet huomattavasti pienemmällä kuormalla kuin mitä Suomen jätevesiasetuksen mitoitusvaatimukset edellyttivät. Tästä tietoisena virkamiehet antoivat valmistajan vakuutuksen Ympäristöministeriön nimissä, leimojen kera, jossa vakuutettiin että kyseinen CE-merkitty tuote täyttää asetuksen vaatimukset, Mäkinen kertoo.

Mäkisen mukaan Syke paranteli CE-merkin numeroita sellaisiksi, että asetuksen vaatimukset alkoivat täyttyvät.

– Asetuksen mitoitusvaatimus oli: orgaaninen mitoituskuorma 250 g jätettä. Syke laittoi CE-merkkeihin tuon luvun tai enemmän, josta kunnallinen rakennusvalvonta saattoi päätellä, että tuote täyttää asetuksen vaatimukset. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut, sillä laitteet oli testattu paljon pienemmällä kuormituksella, kuin mitä asetus edellytti. Nämä testiraportit olivat salaisia eikä todellisia lukuja tarvinnut näyttää kenellekään, Mäkinen tarkentaa.

Mäkinen kertoo, että tämä standardin ohjeiden vastaisesti valmistajan puolesta annettu vakuutus asetuksen vaatimusten täyttymisestä poisti kaikki ongelmat kunnalliselta rakennusvalvonnalta, jolloin rakennustarkastajat saattoivat myöntää rakennuslupia, koska rakennusluvan on myös huomioitava jätevesiasetuksen vaatimukset.

– Ympäristökeskuksen virkamiehet eivät kuitenkaan voineet myöntää aikaisempia virheitään ja rakennusvillapakettien myyminen puhdistustarkoituksiin Sykkeen antamilla lausunnoilla sallittiin kuluttajille, Mäkinen lisää.

Puuttuvat tutkimukset

Mäkinen on ollut yhteydessä Helsingin yliopiston ympäristötieteidenlaitoksen professoriin, Martin Romantschukiin. Romantschuk vastasi Suomen Uutisten kysymyksiin sähköpostitse Esa Mäkisen välityksellä:

Onko Ympäristöministeriön alainen Suomen Ympäristökeskus (Syke) kieltäytynyt sellaisesta tieteellisestä tutkimuksesta liittyen maaperäkäsittelyyn, koska tutkimushankkeeseen olisi perustettu johtoryhmä ja jossa johtoryhmän jäsenenä olisi toiminut Helsingin Yliopiston edustaja normaalien tutkimusperiaatteiden mukaisesti?

Kyllä.

Oletko esittänyt julkisesti, että maaperäkäsittelyä olisi pitänyt tai pitäisi tutkia tieteellisesti ennen kuin sellaisesta ryhdytään viranomaisten toimesta suosittelemaan käytettäväksi jätevesien puhdistamisessa?

Kyllä. Viittaan Helsingin Sanomien kirjoitukseen 4.11.2010.

Romantschuk viittasi tällä kommentillaan hänen ja professori Rauni Strömmerin yhteiseen mielipidekirjoitukseen, jossa he totesivat: ”Viranomaiset suosittelevat maaperäsuodatusta kaupallisten pienpuhdistamojen vaihtoehtona kotitalouksien jätevesien käsittelyyn haja-asutusalueilla. Tutkijoina haluamme kyseenalaistaa tämän suosituksen, koska asiasta ei ole tehty yhtään tieteellistä tutkimusta.”

Kansalaiset ilmiantamaan toisiaan?

Mitä jätevesiasetukselle sitten pitäisi tehdä? Vihatun asetuksen voimaantuloa on lykäytty toistuvasti. Asetus koskee satoja tuhansia kiinteistöjä ja niin suurta ihmisjoukkoa, ettei toimeenpanokaan ole aivan yksinkertaista. Jätevesien käsittely piti alun perin saada kuntoon vuoteen 2016 mennessä.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) tiedotti äskettäin kahden vuoden jatkoajasta jätevesiasetuksen siirtymäaikaan. Siirtymäaikaa jatketaan 15.3.2018 saakka.

Mitä tapahtuu, kun määräaikaan päästään? Onko niille, jotka eivät kallista laitteistoa hanki, luvassa sakko? Tutkimusinsinööri Riitta Vilpas Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) hahmotteli taannoisessa Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa mahdollisuuksia kansalaisten patisteluun.

– Ensin kiinteistölle luultavasti annetaan vaade hoitaa asia kuntoon. Seuraava askel voisi olla sakko. Valvonta jää kunnan vastuulle, Vilpas pohdiskeli.

Hän toivoi myös, että aikarajan jälkeen naapurit ilmiantavat kiinteistöt, joissa remonttia ei ole vielä tehty.

TEKSTI: Heli-Maria Wiik, Matias Turkkila

TOIMITUKSEN KOMMENTTI Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi ajatella? Kukin oman näkökulmansa valitkoon, mutta itselleni kumpuaa mielen syövereistä tällaisia ajatuksia:Haja-asutusalueilla asuvien kansalaisten vaivoiksi on sälytetty pakottavaa lainsäädäntöä, jonka vuoksi on hankittava kallis puhdistamo. Laitteet toimivat huterasti eivätkä pääsääntöisesti yllä haluttuun puhdistustulokseen. On kiistatonta, että haja-asutusalueilla asuvat suomalaiset eivät olisi laittaneet vähiä rahojaan tällaisiin laitteisiin, ellei heitä pakkokeinoin moiseen ajettaisi. Mikä on Juha Sipilän rooli tässä kaikessa? Ketäänhän ei voi syyttää yrittämisestä, päinvastoin. Yrittäjiähän tämä maa kipeästi kaipaa. On kuitenkin erotettava toisistaan business ja niin sanottu regulaatiobusiness. Ensimmäinen on aitoa ja markkinaehtoista, toinen onkin sitten toista maata. Regulaatiobusiness menestyy vain ja ainoastaan silloin, jos markkinat luodaan lainsäädännöllisellä pakolla. Ja niinhän keskustapuolue on paskalain tiimoilta juuri menetellyt. Laitteiden myynnin huimin kasvuvauhti koettiin aikana, jolloin keskustajohtoinen hallitus nuiji kansan vihaaman paskalain läpi soraäänistä piittaamatta. Tulitukea annettiin keskustalaisen Hannele Pokan johtamasta ympäristöministeriöstä. Green Rock viritti toimintaansa siten, että se olisi pystynyt valmistamaan valtavan määrän laitteita. Green Rock on parhaina vuosinaan myynyt tuhansia, mahdollisesti kymmeniä tuhansia pienpuhdistamoja Suomeen ja kerännyt yhteistyökumppaneineen kymmenien miljoonien eurojen bruttomyynnin. Nyt ollaan umpikujassa. Maan istuva hallitus ei halua purkaa lakia mutta ei voi myöskään viedä sitä eteenpäin. Kaivoja valmistavien yrittäjien katteet ovat sulaneet, laitteet havaittu Suomen karuissa oloissa pitkälti toimimattomiksi. Yrittäjyysvajeesta kipeästi kärsivä Suomi on huudattamassa pääministeriksi keskustataustaista yrittäjää, jonka kaikki huippusuoritukset on tehty poliittisesti säädellyillä markkinoilla. Paskalakikuvio on tästä vain jäävuoren huippu. Mutta Suomi ei nouse sillä, että me sälytämme päällemme tiukkaa, pakottavaa lainsäädäntöä ja yritämme sitten rustata kasaan härveleitä, jotka toteuttaisivat noita sääntöjä. Kuvio on ruma, mutta tulee samalla paljastaneeksi karulla tavalla, mistä paljon mainostetussa cleantechissä on oikein kyse: Suuret massat pakotetaan maksamaan alati tiukkenevan ympäristölainsäädännön varjolla, jolla luodaan harvoille ja valituille rahastusautomaatti. Matias Turkkila