Modernisoituuko Saudi-Arabia – prinssi Mohammed bin Salmanin radikaali uudistusohjelma voi vielä kaatua islamistien vastarintaan

Vain 32-vuotias kruununprinssi Mohammed bin Salman (MBS) on Saudi-Arabian lähihistorian vaikutusvaltaisin henkilö, kirjoittaa Texas A&M Universityn kansainvälisen politiikan tutkija Gregory Gause III Foreign Affairs -lehdessä. Saudi-Arabian poliittinen järjestelmä on aiemmin perustunut kuningashuoneen, talouseliitin ja uskonnollisen oppineiston valtatasapainoon, mutta Gausen mukaan kuningashuone on nyt niskan päällä.

– Vuosikymmenien mittaan öljyrahat ovat nostaneet hallitsevan kuninkaallisen suvun muiden yläpuolelle ja hallitsevat prinssit muiden kuningashuoneen jäsenten yläpuolelle. Uskonnolliset eliitit ovat nyt valtion byrokraatteja, eivät tasaveroisia kumppaneita maan hallitsemisessa, Gause kirjoittaa.

Gausen mukaan MBS vaikuttaa hyvin suositulta saudikansalaisten keskuudessa, sikäli kuin autoritaarisessa hallinnossa voidaan luotettavasti mitata kansalaismielipidettä. Kansalaismielipide on kuitenkin luonteeltaan ailahteleva. Eliittien institutionaaliset edut ovat paljon luotettavampi perusta monarkian hallinnolle, Gause väittää.

Kruununprinssin kunnianhimoisin tavoite, jonka hän muotoili Visio 2030 -asiakirjassa, on Saudi-Arabian talouden monipuolistaminen ja sen öljyriippuvuuden vähentäminen. Raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan romahdus vuonna 2014 vakuutti hänet siitä, että hyvinvointivaltion ylläpitäminen ei ollut enää mahdollista samaan tapaan kuin se oli ollut mahdollista 1970-luvulta asti.

Viime syyskuussa MBS julisti, että kesäkuussa 2018 saudinaiset saavat ajaa autoa. Tämä on saatettu tulkita merkiksi siitä, että sunnalaisen islamin fundamentalistiseen wahhabilaiseen suuntaukseen uskova ja sitä länsimaihinkin levittävä Saudi-Arabia olisi kehittymässä uskonnollisesti maltillisemmaksi.

Gause huomauttaa, että joidenkin uskonoppineiden vastaväitteet, joiden mukaan naisten oikeus ajaa autoa olisi uhka heidän moraalilleen, ovat naurettavia. Vaihtoehtona kun on se, että perheeseen kuulumaton mies ajaa autoa, jossa nainen on kyydissä, oli kyse sitten perheen omasta autosta tai taksista. Gausen mukaan saudiyhteiskunta on ollut valmis tähän uudistukseen jo jonkin aikaa – poliittiselta johdolta on vain puuttunut päättäväisyyttä ennen kruununprinssi Mohammed bin Salmenia.

Naisten päästämisellä ratin taakse on Gausen mukaan valtava, positiivinen vaikutus maan talouteen. Nykyistä useampi nainen tulee osallistumaan työmarkkinoille. Enää ei tarvita satoja tuhansia vierastyöläisiä, jotka ovat tähän asti kuljettaneet naisia. Samoin miesten aikaa jää tuottavaan työhön, kun heidän ei tarvitse käyttää tuntikausia aikaa vaimojensa, äitiensä ja siskojensa kuljettamiseen lääkärin vastaanotolle ja muihin menoihin.

Muutos ei kuitenkaan ole välttämättä niin suuri todiste maltillistumiskehityksestä kuin optimistit sen ehkä haluaisivat nähdä – kuten yllä todettiin, moraalinvartijan näkökulmasta nykyinen käytäntö eli perheen ulkopuolinen mies samassa autossa voi olla vielä kyseenalaisempi asetelma kuin se, että naiset saavat itse ajaa minne haluavat.

Kruununprinssi on puhunut julkisesti ”paluusta aiempaan, suvaitsevaiseen, maltilliseen islamiin joka on maailmalle avoin”. Gausen mukaan tuollainen historiantulkinta on kyseenalainen, mutta MBS:n sitoutuminen muutokseen on kuitenkin todellinen.

Naisten autoilun vapauttamisen lisäksi MBS heikentänyt uskonnollisen poliisin valtaoikeuksia ja vapauttanut saudien sosiaalista elämää, Gause kirjoittaa. Konsertit, elokuvateatterit, naiset jalkapallo-otteluiden katsomoissa ja erilaisten julkisten tapahtumien kasvanut määrä tekevät Saudi-Arabiasta ”normaalimman” maan, Gause uskoo.

Hän kuitenkin muistuttaa siitä, että konservatiiviset uskonnolliset piirit tulevat vastustamaan tätä kaikkea, mahdollisesti väkivaltaisestikin. Näin tapahtui myös kun televisio tuli Saudi-Arabiaan ja tytöt pääsivät kouluun 1960-luvulla.

Gausen mukaan olennaista on se, että uskonnolliset johtajat ovat Saudi-Arabiassa valtion virkamiehiä, jotka joutuvat ottamaan käskyt yläpuoleltaan maalliselta hallinnolta, eivät tasaveroisia pelureita joilla olisi veto-oikeus hallituksen politiikkaan.

Saudi-Arabiassa riittää kuitenkin islamilaisia fundamentalisteja moneen lähtöön, eikä ole taattua, että he kaikki ovat lojaaleja kuningashuoneen nimittämälle suurmuftille. Vuonna 1979 islamistit valtasivat Mekan suurmoskeijan. Hallituksen erikoisjoukot saivat moskeijan vallattua takaisin, mutta iskun jälkimainingeissa kuningas Khaled otti käyttöön tiukemman islamilaisen lain valvonnan ja antoi uskonnollisille konservatiiveille sekä uskonnolliselle poliisille lisää valtaa.