Suomesta on kriisivuosina kadonnut kymmeniä tuhansia teollisia työpaikkoja ja sama tahti näyttää jatkuvan vielä ainakin 3 vuotta. Työttömyysaste on 8,5 prosenttia ja talouskasvu on EU-komission tuoreen ennusteen mukaan lähellä nollaa, joka selvästi alle euroalueen keskiarvon. Suomen valtio velkaantuu yli 7 miljardin vuosivauhtia ja koko julkisen talouden velka uhkaa ylittää 60 % rajan BKT:sta vielä tänä vuonna. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi joutuu EU:n ohjailtavaksi velan supistamiseksi. Olemme siis Kreikan tiellä.
Kuuden puolueen hallitus sopi kautensa alussa vuonna 2011, että julkisen talouden sopeutustoimet tehdään 50-50-periaatteella eli puolet veronkiristyksillä ja puolet säästöillä tai menojen leikkauksilla. Hallituksen kehysriihi on ollut lämpimänä syksyin keväin. Seuraava kerran riihi lämpiää 24. ja 25.3.2014. Sopeutettavaa on valtiovarainministeriön arvion mukaan 3,3 miljardia eroa. Martti Hetemäen johtama asiantuntijaryhmä suositti sopeuttamiseen kolmen vuoden jaksotusta. Sopeuttaminen ei valitettavasti näytä päättyvän tähän. Sen verran suuri on Suomen julkisen sektorin kestävyysvaje. Nyt pitää keksiä jotain muuta kuin jatkuvat veronkorotukset. Nyt tarvitaan talouskasvua.
Hallituksen kannattaisi ottaa vakavasti professorityöryhmän laatima Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla -raportti. Lyhyesti sanottuna professorit haluavat kääntää vuosittain tuontienergiaan valuvat miljardit eurot kotimaiseksi energiakysynnäksi. Tämä tukisi talouskasvua ja loisi kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja Suomeen. Ratkaisuja pitäisi hakea uusiutuvista energialähteistä ja energiatehokkaista ratkaisuista. Professorien viesti on selkeä: Suomi on täynnä energiaa ja sitä kannattaisi hyödyntää.
Raportin mukaan Suomi käytti vuonna 2012 8,5 miljardia euroa energiantuontiin. Tämä olisi professorien mukaan mahdollista kääntää kotimaiseksi kysynnäksi. Vuoteen 2020 mennessä summasta olisi mahdollista kääntää Suomeen 20 %, vuoteen 2035 mennessä 50 % ja vuoteen 2050 mennessä 100 %. Lupaukset ovat kovat: 50 000 työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä ja 90 000 työpaikkaa vuoteen 2050 mennessä. Työryhmän mukaan ongelmana ovat muun muassa vanhanaikainen ajattelu sekä 2,7 miljardin euron valtion vuotuiset energiatuet, jotka estävät siirtymästä moderniin energiajärjestelmään. Vanhaa energiapolitiikkaa on ohjannut professorien mukaan energian hinta ja saatavuus. Oman käsitykseni mukaan Suomen energiapolitiikkaa hallituksessa ja ministeriöissä ohjaa vihermafia, joka ei hyväksy muita energiamuotoja kuin lihasenergian ja hankaussähkön.
Meneillään oleva ympäristönsuojelulain muutos ja sen 13 § koskien soiden luonnonarvoja, on erityisen suuri uhka turvetuotannollemme. Samassa laissa tuodaan teollisuuspäästödirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. On puhuttu 800 miljoonan euron lisäkustannuksista teollisuudelle. Ei näytä hyvältä, koska tämän hallituksen linja on säätää tiukempia lakeja, mitä direktiivi edellyttää. Oppositiossa joudumme tekemään kaikkemme, että kohtuus säilyy ja kotimainen energia valtaa sijaa edellä kuvatulla tavalla.
Toinen vakavasti otettava asiantuntija-arvio on professorien Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola hiljattain valtioneuvostolle luovuttama Suomen talouskriisin luonne ja kasvun edellytykset -tilannekatsaus. He peräänkuuluttavat katsauksessaan tiukkaa ja jatkuvaa säästökuuria Suomen julkiselle sektorille. Professorit sanovat suoraan, että ennakoitavissa olevat julkiset menot eivät ole kestävästi rahoitettavissa nykyisillä veroasteilla.
Toivottavasti edes osa kehysriiheen osallistuvista ministereistä tutustuu näihin edellä mainittuihin julkaisuihin, eikä suhtaudu niiden sisältämiin viesteihin sillä ylimielisyydellä, millä ovat suhtautuneet lukuisten asiantuntijoiden selvityksiin. Veroja kiristämällä kasvu heikentyy ja julkisen sektorin toipuminen siirtyy yhä kauemmaksi tulevaisuuteen. Suomen kansa odottaa, että riihessä puidaan edellytykset kasvulle ja työllistämiselle sekä julkisten menojen kuriin saamiseksi. Hallituksella on valta ja vastuu.
Martti Mölsä
kansanedustaja (ps.)