KOMMENTTI | Ranskan talousministerin mukaan ei ole lainkaan sopivaa, että euroalueelle muodostuu toisinajattelevia klikkejä. Suomi kun puuhaa kääpiösarjassa euroalueelle enemmän kansallista vastuuta taloudesta, eikä almuihin perustuvaa tulonsiirtounioa. Sen sijaan Ranskan ja Saksan uudet federaatiohaaveet eivät täytä tällaisen klikin määritelmää. Perustelu oli tyly: Suuri Ranska on EU:n ytimissä, Suomi on kääpiö.
Suomen EU-jäsenyys perustui timantinkovasti kollektiivisen yksin jäämisen pelkoon. Aikanaan demaripääministeri Paavo Lipponen perusteli Eurooppa-myönteistä ajattelua sillä, että Suomi pääsisi kaikkiin päättäviin pöytiin, ytimiin. Ajan kuluessa on selvinnyt, että Suomi on näissä ytimien päättävien pöydissä vain tarjoilijana, ja ehkä vain pääruokana.
Diplomaattinen välikohtaus
Alankomaiden valtiovarainministeri Wopke Hoekstra tapasi ranskalaisen kollegansa Bruno Le Mairen ja sai osakseen sellaisen ryöpytyksen, että Hollannin mediassa herrojen tapaamista kuvailtiin jopa diplomaattiseksi välikohtaukseksi. Le Maire ei voinut hyväksyä Eurooppaan muodostuvan erilaisia klikkejä.
– Jos haluatte muodostaa uusia jakolinjoja pohjoisen ja etelän tai lännen ja idän välille, te ette tule koskaan saamaan Ranskan tukea, Le Maire jyrisi talouslehti Financial Timesille.
Le Maire totesi, ettei Ranskan ja Saksan lähentyminen euroalueen liittovaltioistamisessa täytä tällaisen klikin määritelmää yksinkertaisesti siitä syystä, että Ranska ja Saksa ovat Euroopan suuria maita.
Sen sijaan kyseisen uuden Hansaliiton maat pyrkimyksineen tomutettiin pois. Tähän uuteen Hansaliittoon kuuluvat Hollannin ja Suomen lisäksi Ruotsi, Irlanti ja Baltian maat. Uutta Hansaliittoa onkin kuvailtu mediassa Alankomaiden valtionvarainministerin nimeä mukaillen nimellä: Hoekstra ja seitsemän kääpiötä – tunnetun Disney-sadun mukaan.
Espanjan valtionvarainministeri Nadia Calviño luonnehtikin kansallista talousvastuuta peräävien Alankomaiden ja muiden vastaavien EU-maiden tavotteita ”pienten ja vähämerkitysten maiden” ponnistuksiksi.
Pienet jäsenmaat haluavat vaikuttaa
Pienten jäsenmaiden suoranainen syrjintä ja vähättely nojaa vahvasti siihen tosiasiaan, että Suomen väestö on vain noin prosentti koko EU:n väestöstä. Pienten ja samanmielisten maiden tulisi siten yhdistää viestinsä.
Tähän ilmeisesti Lipponenkin aikanaan turvautui. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että pienten maiden eriävät mielipiteet ovat vain änkyröintiä huolimatta siitä, miten paljon nämä pienet jäsenmaat ovat pokkuroineet Saksan ja Ranskan edessä.
Henri Alakylä